Joo. Piti itse asiassa kirjoittaa jo eilen yhdestä tutusta, jonka tapasin kadulla mennessäni torstai-aamuna töihin päin, mutta koska se asia ei nyt oikeastaan enää ole niin kovin kummoinen niin antaapi olla. Tuttu on siis kirjastotuttu, ex-työkaveri ja olimme vain samaa mieltä Keskustakirjastosta ja nykyisestä kirjaston hallinnosta. Mutta se siitä.
Tänään oli siis viimeinen työpäivä ennen ensi vuotta, joten olen melkein pari viikkoa vapaalla. Voin sanoa, että kyllä tätä on odotettu. Ihan oikeasti.
Kävin ystävättären kanssa Keski-Maassa. Ennen leffaa ystävä istui kahvilassa kyyneleet valuen, kun tulin vessasta ja sanoi, että kaikki on hyvin. Että sitä hän itse asiassa itkee, että kaikki on hyvin. Hänen isänsä kuoli kesällä ja koska pystyin jotensakin samaistumaan tunteeseen 'kaikki on hyvin' nyt tässä hetkessä (koska ymmärrän niin hyvin hänen ajatuksiaan) niin minäkin liikutuin. Mutta ei siitä sen enempää, se nyt vain on elämää. Nykyään liikutun ihan missä vain suht helposti, elämässäni oli pitkän pitkä aika kun en itkenyt juuri ollenkaan. Missään.
Nyt katsellessani elokuvaa toistamiseen samanhenkisen ihmisen kanssa liikutuin ihan uusista asioista, kuin ensi kerralla. Näin kävi myös ekan Hobitin kanssa, siinä olen itkenyt varmasti joka kohdassa kun lasketaan kaikki 11 (vai 12) katsomiskertaa yhteen. Saa nähdä käykö tässä samoin.
Tänään en kyllä enää jaksa katsoa opiskeluhommia, mutta huomenna varmaan siinä karjuessani kitapurjeet levällään jälkeläisille voisin edistää niitä taas hiukan.
Nähdään. Joe Cockerin muistoksi allaoleva piisi.
AINIIN.. appiukko on nyt sitten loppusijoituspaikassa. Tässä parin kuukauden aikana hänen muistinsa on huonontunut aivan järkyttävän nopeasti ja tänään, kun mies kävi katsomassa isäänsä ei tämä muistanut ollenkaan. Luuli isäkseen ja kertoili olevansa näyttelijä (?). Nyt voimme vain toivoa, että hänen loppuaikansa täällä ei ole pitkä.
Huomasin juuri, että on aika vilahtanut viime päivityksestä. Viikko oli melkoinen, joten en oikein ehtinyt päivitellä vaikka sitä välillä ajattelinkin.
Tiistaina menin työparin kanssa lounaalle Kuntatalolle ja söimmekin niin, että napa paukkui. Myöhemmin kävin töiden jälkeen kahvilla ystäväni Kristiinan kanssa. Olimme sopineet treffit Tuomaksen markkinoille Senaatintorille. Täytyy sanoa, että aika köyhää oli. Onneksi kuusi oli kaunis ja kahvila lähellä.
Keskiviikkona olin töissä ja sen jälkeen ravasin jälleen kaupungilla, kun hain tenttikirjoja. Ensin juoksin Työväenliikkeen kirjastoon, sieltä Kansalliskirjastoon (jossa kirjani ei ollutkaan varattujen hyllyssä) ja sitten käväisin vielä vanhassa työpaikassa hakemassa varaamani cd:t. Löysinpä sieltä muutaman lisääkin samalla reissulla. Illalla pienimmälle nousi kuume.
Torstai alkoi mielenkiintoisesti, sillä Pienimmällä oli yli 38 asteen kuume emmekä kumpikaan miehen kanssa voineet olla pois töistä. Teimme sitten niin, että minä lähdin vähän myöhemmin töihin ja mies poikkesi lounastunnillaan katsomaan potilasta. Työpäivän aikana ehdin myös käydä naapuritalossa lääkärissä ja saada silmätulehduslääkkeet itselleni ja käydä työakverien kanssa kahvilla läheisessä kahvilassa. Lähdin töistä myös hiukan aikaisemmin, kaarsin Kansalliskirjaston kautta hakemassa sen onnettoman tenttikirjan ja menin kotiin. Potilas oli aika raato emmekä siten päässeet koulun joulujuhlaan, ensimmäinen kerta kymmenen vuoden aikana minulle, kun ne kemut jäivät välistä.
Perjantaina pienin alkoi olla kunnossa, mutta minusta tuntui kuin silmät olisivat oikein petranneet ja olin aivan flunssainen. Onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään ja sain opiskeluhommiakin tehtyä eli kirjoitettua sen onnettoman oppimisnäkökulma-raportin ja palautettua sen.
Tänä aamuna heräsin puoli kahdeksan siihen, että esikoinen ei ollut vielä lähtenyt kouluun. Kävin herättämässä hänet ja tuo lähtikin liukkaasti liikkeelle. Onneksi ei myöhästynyt paljoa. Sitten keskimmäinen lähti kouluun kahdeksaksi myös ja pienin meni ysiin, joten hänet heitimme miehen kanssa matkan varrella. Lähdimme samalla hoitamaan loppuostaokset joulun ruokien suhteen eikä siinä onneksi mennytkään kovin kauan. Samalla reissulla ostimme naapurin joulukukan ja olimme kotona hiukan ennen kuin pienin tuli koulusta.
Kirjoittelin yhden toisen opsikeluhomman tänään valmiiksi ja palautin sen. Ajattelin huomenna aloitella vielä viimeisen kirjoitushommelin, jos saisin sen valmiiksi ennen joulua olisi mukava loma edessä. Maanantai on viimeinen työpäivä tälle vuodelle, kunhan siitä selviän niin olen onnesta soikea. (Saattaa olla, että menen töiden jälkeen käymään Keski-Maassa toisen kerran.)
Ainiin, olen myös saanut neulottua kummipojan villatakkia suht mukavasti. Äsken aloitin toisen etukappaleen, mutta en silti tiedä ehtiikö tuo aattoon valmiiksi. Hihat pitäisi vielä väkertää ja niin edelleen. No, onneksi on muita vara-lahjoja jos ei ehdi.
Olin lauantaina opintojen lähipäivässä ja siellä oli ihan mukavaa jopa. Tosin sen jälkeen olin aivan raato, melkein nukahdin pystyyn päästyäni kotiin. Sunnuntai menikin sitten koomaillessa, onnistuin kuitenkin kirjoittamaan jonkin verran raporttia oppimisnäkökulmasta.
Kävin luentojen jälkeen hakemassa 10 lippua erääseen teatterinäytökseen... *krhm*
Tänään olin töissä ja sen jälkeen vilahdin kotona poimimassa pienimmän, menimme balettiin katsomaan Pähkinänsärkijää ja hiirikuningasta. On kiva, kun tuo yksi vielä haluaa lähteä. Sovimme miehen kanssa, että tulemme sitten metrolla kotiin ja soitamme, milloin tulee vastaan.. No näytöksen jälkeen juoksemme ratikkaan, jossa alan laittaa puhelimen ääniä päälle vain huomatakseni miehen juuri soittavan. Vastaan ja mies sanoo, että hän on oopperan ulkopuolella odottamassa. Sanoin, että olemme ratikassa, joka juuri lähti liikkeelle :D Ja mies sanoo, että voi halvattu.. no hyppäsimme pois parin pysäkin jälkeen, pienin sai Hesestä iltapalan ja mies karautti odottelemaan meitä. Lähinnä meitä kumpaakin huvitti :D On se kiltti :)
Nyt pääsen vihdoin vaakatasoon. Eilen 'löysin' vanhan bändin, joka on minulle uusi. Tykästyin luultavasti proge-historiani takia tähän allaolevaan.
Ihan ajattelin päivitellä. Viikko on vilahtanut ihan supernopeasti ja tekemistä on riittänyt.
Tiistaina olin kotona kahden nuoremman pojan kanssa, pienin oli vihdoin kuumeeton ja keskimmäistä huimasi. Omakaan olo ei ollut ihan paras, joten vietin päivän lukien tenttiin ja taisinpa kirjoittaa joulukortit valmiiksi.
Keskiviikkona oli THE päivä. Kävimme Keski-Maassa koko perhe ja täytyy sanoa, että me jotka olimme lukeneet kirjan, saimme huomattavasti enemmän irti leffasta, kuin mies.. Viiden armeijan taistelu oli hieno, Jackson on todella parhaimmillaan action-ohjaajana, MUTTA ilman Martinin esittämää Bilboa ja Richardin Thorinia leffa ei olisi yhtä hyvä. Martin varsinkin.. aivan uskomaton. Melkein toivoisin hänen saavan Oscarin suorituksestaan, oikeasti.
Ke-aamuna ennen töitä käväisin vampyyrien luona.. siis työterkassa. Sain viimein lähetteen siihen kauan haluamaani kilpparikokeeseen enkä nyt oikein tiedä, mitä sanoisin tuloksista. Ne kun ovat kuulemma alarajoilla.. en ilmeisesti tarvitse lääkitystä ja hemppakin oli 139, joten anemiasta eiole kyse. Silti edelleen oirelistasta osuu enempi kuin puolet meikäläiseen.
Eilen torstaina tapasin ensin meillä töissä lukioaikaisen luokkatoverin. Meillä oli yhtä paljon puhuttavaa nyt kuin silloinkin.. eli eipä juuri mitään. Vaihdoimme pari sanaa, hän oli lähdössä ja minä menossa jonnekin talon sisällä. Metrossa kotimatkalla näin siskoni, ehdimme vaihtaa kuulumisia yhden pysäkinvälin ajan :D
Tentti oli.. meinasin saada sätkyn, kun tentin oli saanut aloittaa jo neljältä enkä tennyt sitä, joten ennen viittä avatessani tenttikansion ajattelin, että olen myöhästynyt koko jutusta. Onneksi asia ei ollut niin, vaan ope oli reissunsa takia avannut kansion jo aiemmin, ettei vain unohda eri aikavyöhykkeellä. No.. kirjoitin vajaat pari tuntia ja mielestäni ihan riittävästi (suht helpot kysymykset oli). Tosin nyt mietin, että jos ne olivat helpot niin pääsenkö läpi ollenkaan. Uaah. Loppuillan väänsin pienimmän kanssa joulukortteja ja saimmekin kaikki kotimaan kortit valmiiksi. Tosin viimeiset laitoin yksinäni ja puoliltaöin ne olivat punaisissa kuorissa.
Tänään vein joulukortit postiin ja kävin jouluounaalla töipaikalla, oli kivaa ja sain aivan mahtavan upean kortin työkaverin/ystävän tyttäreltä. Uijui.
Kävin kotimatkalla vanhassa työpaikassa hakemassa varauksia ja juttelemassa Lontoon-reissukaverin kanssa. Tultuani kotiin tein ulkomaille menevät joulukortit valmiiksi, rustasin ruotsinkielisen kirjeen appiukon 'ruotsinveljille' (=sotalapsiperheen pojille) ja vasta sitten pääsin koneelle. Aaargh.. The Cruciblen digitaalitallenne näytetään maaliskuussa leffateatterissa ja sain varattua siihen 10 lippua lievien (blondi)ongelmien jälkeen. *köh*
Niin ja mies sai puhelun Marian sairaalasta. Appiukon muisti on huonontunut nyt niin, että hänet oli viime viikonloppuna löydetty ulkoa harhailemasta. Hän etsi vanhempiaan.. vielä viime viikolla hän soitteli, kun ei saanut miehen 80-luvun alussa kuollutta äitiä kiinni. Mutta nyt hän on siis hoidossa ja miestä informoitiin, että hän on tästäedes Laaksossa. Kai meille jossain vaiheessa kerrotaan lisää.. Appiukon asuntokin pitänee tyhjentää varmaan suht lähiaikoina.
Huomenna on opiskelujen lähipäivä. Paljon mieluummin olisin kotona tekemässä jotain järkevää (neulomassa joululahjoja), mutta ei auta.
Mutta nyt menen lukemana nuorimmalla Harry Potterin viimeistä osaa. Alla ystävän serkun bändi :)
Elämä täällä Kattilassa on yhtä riemua kuulkaa! Viikonloppu meni, pipareita paisteltiin (minä + juniorit) ja väännettiin itku silmässä kotitehtäviä (minä). Luin myös tenttiin viikonloppuna ja nautiskelin itsenäisyyspäivän vastaanoton tuijottelusta, koska siellä oli tuttavan tytär (nuorin linann vieraista tänä vuonna).
Eilen oli tuskaisa päivä. Päässä oli särki ja yksi tehtävä pisti hanttiin niin maan perusteellisesti, että ihan oikeasti sain hyperventilaatiokohtauksen. Pidin pienen itkuhetken ja selvitin ne saamarin hommat loppuun. Pienin sai kuumeen ja tänä aamuna hänen lisäkeen kotiin jäivät myös isoveljet. Minä ja mies lähdimme hiukan huonovointisina töihimme. Tulin aiemmin töistä ja tein loput tehtävät, jotka olivat hävyttömän helppoja (oikeasti).
Nyt on tuosta yhdestä kurssistä jäljellä enää oppimisnäkökulmasta kirjoittaminen ja tentti joskus helmikuun lopulla. Toisesta kurssista on tentti torstaina. Alkaa hivenen helpottaa.. tosin joulukorttistressiä alkaa pukata.
Saattaa olla, etten ehdi paljoa täällä pällistelemään. On kaikenlaista hommaa. Pitää lukea tenttiin ja tehdä tehtävä, leipoa piparit ja vääntää joulukortit ja siinä sivussa vähän neuloa ja niin edelleen. Eipä tule tyhjää hetkeä.
Joo.. olin töissä köhimässä koko päivän. Työkaverin kanssa muodostamme varsinaisen keuhkotautiparantolan äänimaiseman, että tervetuloa vain peremmälle.
Muihin asioihin sen verran, että sain eilen sen onnettoman kyhäelmän valmiiksi, jota myös opiskeluhommaksi sanoin ja tungin samantien pois käpälistä. Meni sitten läpi tai ei, niin se on tehty ja voin keskittyä seuraavien kantojen kääntämiseen.
Tänään eräs henkilö sanoi haastattelussa, että sukat ovat hänen mielestään kaikkein paras (joulu)lahja, mitä voi saada. Jostain syystä tämä herätti lievää huvittuneisuutta Ravelry-ryhmässä ;) ja he olivat kovasti sitä mieltä, että se oli selkeä viesti eräistä villasukista. No.. tietysti toivon, että asia on niin, mutta toisaalta.. ääh. Onhan tietysti mukava kuulla, että sukat ovat suosiossa :)
Loppuun vielä mainittuun haastatteluun liittyvä pätkä. Huomenna aloitan origami-taiteilun.
Käväisin töissä ja tulin takaisin kotiin. Kamala olo. Särkee joka paikkaa, mutta lämpö ei nouse. Päinvastoin se laskee.
Onneksi saatoin ensin tehdä hiukan opiskelujuttuja pois ja sitten keskityin yhden tietyn elokuvan Lontoon ensi-iltaan. Kaksi tuntia livestriimausta.. ei tehnyt heikkoakaan ja samalla sain neulottua erään pienen henkilön joululahjaa eteenpäin. Takakappale alkaa olla kohta valmis.
