tiistai 12. marraskuuta 2013

Sanonko mikä?

Sanonko? Tyypillinen tiistai, oikein syvältä sieltä minne ei aurinko paista eikä kuu kumota.

Hetken jo luulin, että tämä tiistai olisi erilainen. Oli ihan mukava päivä töissä ja luennollakin ja vielä ystävä käväisi kahvilla. Mutta sitten jysähti. Voi per***nsuti, kirjaimellisesti. Pienin on onnistunut pyydystämään jostain kihomatoja. Ne ovatkin meille aivan uusi tuttavuus. En kyllä olisi ihan ykkösvaihtoehtona kaivannut niiden tuttavuutta.

Joka paikka kutiaa. Yyh.




8 kommenttia:

  1. 'Onnitteluni'. Meillä on AINA vieläkin Pyrviniä koko perheen ekaan hoitokertaan lääkekaapissa. Kyllä niistä eroon pääsee ja toisaalta niitä voi tulla mistä vaan eli eka kerta on pahin tässäkin asiassa. Tai ei. Pahinta ovat ne toiset vanhemmat, jotka eivät ota asiaa tosissaan ja kierre kestää kauemmin kuin sen pari viikkoa. Tsemppiä ja pää kylmänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nyt on lääkkeet jo otettu. Mies muisti äsken kertoa, että jos ei ole umpisuolta enää niin ei tule matojakaan. Kiitin häntä vuolaasti tästä tiedosta, se helpotti :P

      Poista
    2. Täh ?!? En ole kyllä tollasesta kuullut ikinä ! Eihän ne nyt käsittääkseni siinä umpilisäkkeessä asu, vaan koko suoliston alueella. Suusta menevät munina sisään ja jossain matkan varrella sitten 'jalostuvat' madoiksi, jotka munivat peräaukon ympäristöön, josta se kutina johtuu.

      Henk. koht. en ainakaan moiseen luottaisi. Saattaa meinaan se matokierre kestään jonkin aikaa, kun ne munatkin saattavat elää esim. huonepölyssä kuutisen viikkoa. Mutta ehkä toi olikin mieheltä vain vitsi. Huono tosin tuossa tilanteessa. ;)

      Poista
    3. En tiedä, mistä tuo sen tiedon kaiveli, mutta vitsi se ei kyllä ollut :D

      Poista
    4. Okei, sitten vaan nöyrästi pyrviniä kitusiin parin viikon kuluttua uudestaan. Vähintään. :)

      Poista
    5. Inhaa :-((
      Tuota ei onneksi ole täällä lintukodossa joutunut kohtaamaan. Joskus koulusta tullut lappu: täivaroitus! Jee.
      Tsemppiä!
      -a

      Poista
  2. No voi hemmetti, kaikella sua koitellaankin. Ensin merisairaus ja nyt sitten tämä. Höh.

    VastaaPoista
  3. Tämä on varmaan nyt sitä Elämää sitten. En kyllä olisi kaivannut juuri tähän saumaan.

    VastaaPoista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)