tiistai 1. lokakuuta 2013

Tiistaita

Aamumme alkoi rattoisasti. Kävimme koululla selvittämässä sitä asiaa, minkä takia olen ollut viime viikon aivan maassa eli viikko sitten perjantaina pienimmän ope viestitti, että tuo lapsi käyttäytyy huonosti (tökkii erään tytön perunamuussia eikä tottele opettajaa).

Kaiken huolen ja lapsen kanssa keskustelun jälkeen lopputulema oli se, että kerroimme opettajalle kys. tyttölapsen kiusanneen pienintä eskarissa jo pahasti ja pyysimme pitämään simät auki näiden kahden suhteen, minkä opettaja lupasikin tehdä. Muutenkin hän ymmärsi meitä ja me häntä. Tottelemattomuus johtuu luultavimmin siitä, ettei lapsella ole tarpeeksi haastavaa tekemistä, sillä tuo osaa jo paljon enemmän kuin muut luokkalaiset. Siihenkin ope lupasi apua kunhan ehtii. (Jäämme odottamaan, tosin emme henkeä pidätellen.)

Joka tapauksessa tänään aurinko paistoi kirkkaammin.

Toinen hieno asia tänään oli seuraavan Hobitti-elokuvan trailerin julkaisu. En osaa oikein sanoa siitä muuta kuin, että alkoi ihan itkettää. Se on niin hieno ja surullinen ja .. kaikkea. *niisk* En ymmärrä miten Peter Jackson on saanut Keski-Maan vangittua täydellisesti filmille, mutta ehkä hänelläkin on se 'madonreikä' kuten meillä muilla Tolkien-faneilla. Ystäväni Gondorin kuningatar käytti madonreikä-ilmaisua tässä yhteydessä varsin osuvasti *vilkuttaa sinne Minas Tirithiin päin*. 

Olen ajatellut, että osallistuisin taas Neon 'Tarina päivässä'-projektiin, mutten oikein tiedä. Ehkä kirjoittelen, jos aihe sattuu sopimaan. Tänään aiheena oli muistaakseni 'Lihaton lokakuu', jota en todella aio viettää. Olen lihansyöjä ja pidän lihasta. Mitä verisempi pihvi, sen maukkaampi (ei nyt tietysti aivan raaka mutta sellainen medium miinus). Syön myös mielelläni maksaa ja verilettuja, enkä oikein ymmärrä ihmisiä jotka eivät niistä pidä (onneksi ei tarvitsekaan).

Loppuun suloinen Tom Hiddleston Keksihirviön kera :) (Miten englantilaiset miesnäyttelijät ovatkin niin charmantteja?)




5 kommenttia:

  1. Tuo on tosiaan ongelma, jos on koulussa paljon muita edellä ja tunnilla tulee aika pitkäksi. Itselläni on siitä omakohtaista kokemusta ensimmäisiltä luokilta ja muistan, miten mua suorastaan ärsytti "kun muut eivät tajunneet ihan yksinkertaisia asioita". Kyllä siinä alkaa pientä päätä helposti pitkästyttämään. Eikä siihen tarvita minkäänlaista ilkeää luonnetta tai persoonnallisuushäiriötä. Se on lapsen normaali reaktio.

    Oma opettajani ratkaisi asian oikeastaan tosi hienosti ja laittoi mut joko tekemään vaikeampia tehtäviä. Esim. ekaluokalla sain kakkosluokan matikankirjan, josta sitten ratkoin tehtäviä, äidinkielessä sain hakea kirjastosta mieleiseni kirjan ja lukea sitä, muissa aineissa sitten osittain autoin luokkakavereita tehtävissä jne... Ei siis ollut mistään isoista ekstrajärjestelyistä kyse ja homma toimi. Minä tosin kävin pientä kyläkoulua, joten siellä oli varmaan hiukan helpompaa hoitaa tuollaisia ekstrajärjestelyitä. Omalla kohdallani tilanne tasoittui melko nopeasti ja kolmannella luokalla työskentelinkin taas muiden kanssa suunnilleen samassa tahdissa. Uskoisinkin tuon "ongelman" rajoittuvan suurimmalla osalla noihin ensimmäisiin vuosiin, jolloin opitaan lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Osalla se kestää pidempään ja osa hoksaa homman jujun nopeammin.

    Osa opettajista olisi ollut siirtämässä minua suoraan yhden luokan yli, mutta (onneksi) äitini oli ollut sitä vastaan. Oli miettinyt sitä, että olisin sitten myöhemmin esim. rippikoulun aikana (ainakin siihen aikaan meillä kävi 99% yläastelaisista rippikoulun) tai kun luokkakaverit täyttävät 18 aina vuoden muita nuorempi ja sitä myöten ehkä ulkopuolinen. Samaten oli osannut ennakoida senkin, että ero tasoittuu jossain vaiheessa.

    P.S. Olen muuttamassa blogiani suljetulle lukijapiirille. Mielelläni laittaisin sinullekin kutsun. Viitsisitkö vinkata sähköpostiosoitettasi tänne syvatvedet @ web.de (ilman välilyöntejä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meillä tämä on jo kolmas kerta/lapsi, joka tarvitsee lisätehtäviä. kaikki oppivat lukemaan jo 5-vuotiaina ja matikkakin sujuu. Onneksi tosiaan pienin saa nyt lukea Harry Potteria muiden tankatessa Aapista ja tekee matikanläksyt jo tunnilla, mutta jotain lisätehtäviä varmaan kaipaisi.

      Juuri puhuin yhden työkaverini kanssa tuosta, että hyppäisi yhden luokan yli, mutta mielestäni se ei kannata. Minusta silloin jää jokin omanikäisten kehitystaso helposti väliin ja sitten olisi tosiaan aina se luokan nuorin, ei sekään olisi helppoa.

      Laitoin viestiä.

      Poista
  2. Eipä juur vituta, kirjoitin pitkän kommentin ja Korkeimmat Voimat päättivät taas näpäyttää jätkää katkaisemalla yhteyden joten sinne meni sekin runoilu..äräräärääräärärärärärärärärärärärärärräärräärärrärärhhh!

    Enivei, jutun pointti oli se että ehkäpä "ongelmat" ovatkin opettajassa joka ei kykene näkemään lapsen kehitystasoa ja toimimaan sen mukaan eli erottamaan syntymässä kusipää-geenin saanutta mukulaa hitaasti oppivasta tai nopeasti oppivasta kersasta, jotka "häiriköivät" turhautumisensa takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se onkin kyllä kypsää, kun noin käy.

      Opettaja on nuori ja tänä on hänen ensimmäinen oma luokkansa. Odotamme, mihin tilanne kehittyy. Onneksi kuitenkin pienin saa esim äikäntunnilla lukea Harry Potteria kun muut tankkaavat aapista.

      Poista
    2. Ja sinä rontti et ole kommentoinut maanantaiseen postiini mitään *sydämistyneenä*.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)