sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sunnuntai-illan huumaa

Taas on vierähtänyt pari päivää päivittelemättä. En oikein aina muista kirjoittaa mitään enkä jaksa inspiroitua joka päivä.

Marjaanalta luin, että Neuloosi on vallannut sielläkin talon. Meikäläisellä on työn alla kummipojan villahaalari ja lisäksi virkkaan uudelle luurilleni kännykkäpussia. Ihme kyllä siitä näyttää tulevan suht hyvä, vaikken ole vuosikymmeniin virkannut minkäänlaista mitään. Virkkuuinnostuksesta voisin syyttää vaikka Apottia, joka esitteli omia (kurkun)lämmittimiään Luostarissa.

Eilen katsoin kahden nuoremman kanssa Star trek Into darkness-leffan, koska pienin ei ollut sitä vielä nähnyt. Olipa se jälleen hyvä, melkein olin unohtanut. Nyt meidän täytyy vain katsoa Star Trekin original series loppuun... ja varmaan ne kaikki vanhat elokuvat jälleen kerran. Ei lopu katsottavat. Onneksi samalla voi neuloa.

Neulomisen ohella olen lukenut Ahoa ja Pakkalaa koko viikonlopun. Ovathan ne mielenkiintoisia, ihan jo historian kannalta ja naisasialiikkeenkin kannalta. Tiesittekö, että Minna Canthin 'Työmiehen vaimo' vaikutti paljon siihen, että säädettiin laki jonka mukaan mies ei automaattisesti saanutkaan vaimon omaisuutta itselleen? Niinpä. Kunpa nykyinenkin kirjallisuus vaikuttaisi jotenkin yhteiskunnallisesti, mutta eipä siltä tunnu. Esimerkiksi Markus Nummen 'Karamellipäivä'stä odotin enemmänkin keskustelua, turhaan.

Eilen koin jälleen blondiuteni. Ruokapöydässä mies ja kaksi vanhempaa kävivät keskustelua suhteellisuusteoriasta, kuinka helppotajuinen se on. Juu.. että sellaista.

Jotta hyvää yötä vain sinnekin puolen ruutua. Loppuun yksi pienimmän ja minun suosikeista :)


P.S. Vaihdoinhan jälleen muutaman sanan twitterissä yhden kääpiön kanssa. Eräs ystäväni sanoo meillä olevan nettikaveruuden. En menisi aivan niin pitkälle vielä :D

4 kommenttia:

  1. Meillä kans puikot kilisevät tiuhaan. Ei, en minä, vaan Pienin, joka tekee koulutyötään myös kotona. Tosin... Olen hieman katsellut niitä puikkoja ja lankoja "sillä silmällä", että josko mäkin heti näin neljännesvuosisadan jälkeen ryhtyisin.... Siinä on kyllä helvetin jäätyminen jo lähellä, jos niin käy. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloita vain, ei tule vaapaa-ajan ongelmia :P Mullakin oli väliä parikymenntä vuotta neulomisessa, aiemmin meni nsikat aina niin jumiin kun yritin mutta muutama vuosi sitten kokeilin uudelleen ja jäin koukkuun.. ei kun puikkoon :)

      Pojilla oli neulomista myös koulussa, kovasti sen jälkeen ovat ihmetelleet kuinka nopea olen :D

      Poista
  2. Oi,se on tuo virkkaaminen perin rentouttavaa puuhaa sillä sen parissa kuluu tasaavia raksuja kolme kertaa normaalia enemmän. Kateeksi käy ihmisiä jotka pystyvät moiseen juurikin esim. tv:n katselun siitä häiriintymättä ja muutenkin hiukan "kunhan tässä ohessa pykään" - tyylillä. Itselläni se vaati 110% keskittymisen eikä siltikään tuloksena ollut kuin syherö ja liuta perkeleitä.

    Semmarit-video aivan mahtava - oli pakko katsoa se kaksi kertaa putkeen (tiedäthän mitä tuo rumpujen pauke meille alkukantaisille elämänmuodoille merkitsee) ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vain rentouttaa, samoin neulominen (ilman raksuja) :P Mulle toi käsillätekeminen on aina sellaista 'oheistoimintaa', sillä muuten pureskelen kynsien vierustat vereslihalle. Ihan muuten vain. Ja sitten sitä vasta onkin leuat juntturassa.

      Semmarit on ihana, muutkin niiden piisit toimii. Esmes 'Kaksi kättä hississä' on iham mieletön :D Ja toki ne rummut on tässä juurikin se juttu.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)