Ilona ja Marina

Nimipäivät tänään saivat pienen huvituksen aikaiseksi aamulla, kun repäisin eilisen lapun pois tämän päivän päältä.  

Olen nyt muutaman päivän miettinyt, miten minun olisi pitänyt vastata asiakkaalle,  joka naureskeli kuinka nykynuoret päättävät aamukahvia juodessaan,  mitä sukupuolta ovat. (Arvaatte varmaan myös, oliko tämä henkilö keski-ikäinen miesoletettu vai jotain muuta.) Hämmennyin niin, että hymyilin vain vaivautuneesti sanomatta mitään. 

Tämä ihan oikeasti vaivaa. Tunnen läheisesti sekä muunsukupuolisia että transihmisiä puhumattakaan muista LGTB+-ihmisistä enkä ymmärrä,  miten keneltäkään on pois se, mitä nämä ihmiset ovat saati mitä he tekevät rakastettunsa kanssa.  

Onneksi voin myös vilpittömästi kehua miestäni, joka ollakseen yllämainittua lajia, on aina suhtautunut LGTB+-ihmisiin kuten kaikkiin muihinkin. 

Kaiken lisäksi odotin pääseväni kotiin katsomaan telkkaria kissan kanssa,  mutta meillä olikin vähän yli tunnin kestänyt sähkökatko.  Jei.

Sirius ei uskaltanut tulla sisälle pimeään taloon ennen kuin sähköt palasivat 

Tässä vielä Taylor Swiftin hittibiisi, tykkään tanssikohtauksista vaikka muuten Taylorin musa ei juuri kosketa. Eräs ystävä on Swiftie, joten sitä kautta tämäkin tullut tutuksi. 

Lokakuun haaste: Viimeksi lukemani kirja

Ajattelin hoitaa nyt tämän kuun Kristiina K:n haasteen heti pois alta, ettei jää viime hetkille. Varoitan myös, että minulle lukeminen ja kuunteleminen on sama asia, kuunnellessa voin tehdä samalla esimerkiksi käsitöitä. 

Viimeksi lukemani kirja oli eilen loppuun kuuntelemani Richard Osmanin The Impossible fortune eli suomeksi Mahdoton mammona (really? ettei sitten muuksi kääntynyt). Kirja jatkaa Torstain murhakerhon seikkailuja, mutta ehkä hieman vähemmän anarkistisesti vaikka huumoriakaan ei puutu. 

Kirja alkaa Joycen tyttären Joannan häistä ja sulhasen parhaan ystävän eli best manin katoamisesta heti häiden jälkeen. Soppaan liittyy Ronin perhehuolet sekä Ibrahimin suosikkirikollisen tempaukset. Elizabeth alkaa toipua pahimmasta surustaan ja palailee pikkuhiljaa entiselleen. Bogdan sekä suosikkipoliisimme ovat myös mukana tiimellyksessä.

Pidin kirjasta, tuttu tyyli sekä tutut henkilöt ovat aina mukavia palata, mutta myös uusien konnuuksien kehittely on mielenkiintoista. Tässä viidennessä osassa ilahduin Joycen ja Joannan äiti-tytär-suhteesta sekä best manin loppukaneetista.

Olen kuunnellut kaikki Murhakerhon osat englanniksi ja voin myös lämpimästi suositella Netflixin elokuvaa, jossa Helen Mirren ja Pierce Brosnan sekä muut kumppanit ovat vallan mainioita.

Ja jos nyt jotakuta kiinnostaa, niin meikäläisen goodreads-profiili löytyy täältä. Aion tässä lähitulevaisuudessa saada luettua nuorten fantasiakirjan The Cat who saved the library'n loppuun myös.