New achievement

Nimittäin tämä kirjoitus. Otsikko on scifi-kirjasarjasta, johon olen täysin koukussa. Ensimmäinen lukemani (=kuuntelemani) LitRPG ikinä ja niin hauska, nimittäin Dungeon Crawler Carl ja hänen kissansa Donut. Voin sanoa, että äänikirjat ovat todella hyvin äänitetty, voisi jopa sanoa lukijan esittävän hienosti kaikki eri henkilöt. Sarjalla on ihan oma fandom Redditissa enkä siis ole yksin mielipiteessäni. 

Olin viime viikon töissä paitsi perjantain, jonka pidin lomaa. Tämä järjestely siksi, että oli tarkoitus lähteä jonnekin reissuun kunhan nuorimmaisen kirjoitukset olisivat ohitse, mutta tämä ilmoittikin, ettei kiinnosta vaan haluaa mieluummin olla kotosalla. Eipä haittaa, voin pidellä muutamat päivät silloin tällöin ja toukokuun lopussa pitää vaikka juhlasiivousloman. Ai että kuulostaa rattoisalta! (no ei, kyllä keksin jo ainakin yhden lomantapaisen tyttökavereideni kesken)

Mitähän muuta? Leffassa olen käynyt myös, nuorimmaisen ja yhden kaverini kanssa kävimme katsomassa Nosferatun. Ihan ookoo, mutta koska mussa on jokin valuvika kauhun suhteen niin en kyllä saanut mitään pelkoviboja. Hienosti kuvattu, oikein hyvä puvustus ja Lily Rose Depp oli erittäin hyvä roolissaan. Nykyään mulla on myös jokin hellä kohta Aaron Taylor-Jonesin kohdalla, joten pidin myös hänen suorituksestaan perheensä menettävänä puolisona ja isänä. Nicholas Hoult oli Nicholas Hoult. 

Viime viikolla oli tarkoitus mennä katsomaan uusi Kapteeni Amerikka nuorimmaisen ja kahden ystäväni kanssa, mutta nuorimmainen sairastui, joten menimme sitten naisporukassa ja olihan se taas sellainen rytinä, aivot narikkaan-leffa. Harrison Ford (jolle olen nykyään melkein sukua, kun tyttökaverin tytär oli Indiana Jonesissa extrana ja meikattavana Harrisonin viereisessä tuolissa) oli hyvä roolissaan. Setä jaksaa heilua. Tässä leffassa näimme taas Buckyn (<3), mutta vain lyhyesti. Tykkäsin myös Anthony Mackiesta Sam Wilsonin roolissa.

Leivontapuolella olen kokeillut viimeisessä Glorian ruoka&viini-lehdessä ollutta Pyhiinvaeltajan kakkua ja sepä onkin niin mahtavan hyvä, että olen tehnyt sitä jo kahdesti. 

Eka ja toka versio, jostain syystä blogger taas kääntää alemman kuvan. 

 Voin myös paljastaa, että pidän Erikan Ich komme-piisistä ihan tosi paljon.  Siis meidän euroviisusta. Olen ajatellut, että alkaisin kommentoida somessa kaikille Erikan lyttääjille piisin sanoin: " Let go ja anna tapahtuu, beibi vielä voit ittees rakastuu", mutta en ole vielä jaksanut. Ja nythän Suomella on vahvat mahdollisuudet voittaa myös Ruotsin Mellot, heh. Ainiin ja sitten on Viron Espresso macchiato, kaikkien kahvinjuojien hymni :D Myös mahtava Trump-parodia.

 

                                            Life is like spaghetti, it's hard until you make it

Koko perheen askarteluviikot

Meillä on viimeiset pari viikkoa vietetty koko perheen askarteluviikkoja, kun nuorimmainen ilmoitti haluavansa olla velho penkkareissa. Eikä kuka tahansa velho, vaan Gandalf. 

Sattumalta löysin heti seuraavana päivänä kolmen metrin pätkän harmaahkoa villakangasta kangaskaupan laarista ja siitä saatiin sekä viitta että hattu. Hattu oli huomattavasti hankalampi tapaus väkertää, mutta saatiin sekin tehtyä. Laukku löytyi työpaikan viereisestä uffasta ja kepin mies löysi metsästä ohiajaessaan. Torstaina minä, mies ja esikoinen olimme Vanhan kirkon puistossa (=Ruttopuistossa) katsomassa nuorten riemua. Penkkarit on aina yhtä liikuttava ja riemukas tapahtuma, sellainen toivon täyttämä hetki. 

 Onnistuin viime viikolla saamaan jonkinlaisen vatsapöpön, tiistaina meinasin pyörtyä ja oksentaa töissä ja lähdin kesken työpäivän kotiin ja olin myös keskiviikon kotona. Onneksi se meni sillä ohi, mutta jostain syystä tänään on ollut vähän halju olo vielä. 

Perjantaina kävin katsomassa ystävän kanssa Levottoman tuhkimon elokuvissa ja se oli meistä oikein hyvä. Ajankuvaus oli kohdillaan ja muutenkin onnistunut. Itse pidin siitä, että mukana oli aitoa kuvaa Dingon keikoilta, vaikka joku kriitikko sitä olikin kritisoinut kummalliseksi. Loppu osui jotenkin aika syvälle tunteisiin, olimme molemmat ystävän kanssa aika liikuttuneita. 

Eilen juhlistimme nuorimmaisen 19-vuotissyntymäpäivää käymällä syömässä Itiksen Itsuyaki-ravintolassa ja se olikin todella kiva kokemus. Nuori kehui susheja parhaiksi ikinä, lisäksi siellä oli teppanyaki-tiski (asiakas kerää itse lautaselleen raaka-aineet ja vie kokille paistettavaksi), joka oli todella hyvä, suuri salaattipöytä sekä friteerattuja ruokia ja ramen + nuudeliosio. Niin ja jälkkäripöytä. Oli kyllä asiakkaitakin, mutta jonotus toimi hienosti eikä kauan tarvinnut odotellakaan. Voin lämpimästi suositella isoon nälkään.

 

Leivoin toki myös laskiaispullia eilen ja kokeilimme Biscoff-keksitahnaa. Löysin sitä Normal-kaupasta vinot pinot ja nuorimmaisen iloksi ostin, minusta se on liian makeaa, mutta nuori tykkäsi. Karkkia meillä on vielä jonkin verran muutenkin, makeaa elämää taas.     

Kävin viikko sitten ystävän kanssa Tammisaaressa, onnistuimme bongaamaan kauniin auringonlaskun. 

Venus ja kuu