Pikainen päivitys näin keskiviikon kunniaksi. Olin lauantaista maanantaihin kuumeessa ja tiistaina (eli eilen) oli eka kuumeeton päivä.Mieluiten jäisin kyllä kotio ihan vaikka koko viikoksi, mutta minläs teet kun sorvin ääreen on mentävä.
Täytyy myöntää, että viime viikko oli aika hektinen, joka päivä oli jotain ylimääräistä toimintaa, joten sikäli en ihmettele, että kuume nousi.
Viime keskiviikkona olin ystävien kanssa kahvilla illalla, torstaina aamulla kävin osteopaatilla ennen töihinmenoa (melkein jäin jo siinä vaiheessa pois töistä, koska rentouduin niin hyvin) ja perjantaina kävin leffassa nuorimmaisen kanssa katsomassa sen muka-kauhuleffan.
Tein kuitenkin maanantaina joulukorttiaskartelut, kun nyt siinä joutilaana kotona oleksin. Samalla kuuntelin äänikirjaa ja 36+ tunnin äänikirjasta on nyt enää kuutisen tuntiä jäljellä.
Olen tapellut yhden tulliasian kanssa nyt lokakuun lopusta. Eilen sain Postista selvityksen, että ongelma ei ole heillä vaan Tullissa ja tänään sitten vihdoin sain Tullihenkilön langan päähän (luurin päähän?) ja selvisi, että täytyy tehdä 'paperi'lomake, koska nettisivuissa on joku glitch. Ilmeisesti pääsen ilokseni tutustumaan myös turvapostin tekoon (voi kiesus) ellen halua lähettää henkilötietojani postitse (näinä aikoina!)
Että sellaista. Nyt menen katsomaan The Boys-sarjan kakkoskauden päätösosan loppuun. See you later alligator.
Harvoin olen ollut yhtä tylsällä säällä viikonloppureissussa, mutta mentävä oli. Mutta ensin muita juttuja viime viikolta.
Keskiviikkona kävin esittelemässä nivelrikkoni kehittymistä työterveydessä sillä seurauksella, että oikea käpälä ja jalkaterä kuvattiin ja sain lääkekuurin, jolla nyt ensin katsotaan auttaako se nivelkipuihin. Koska oikea käsi on ollut törkeän kipeä oikeastaan syyskuusta asti, sain myös tukevat tulehduskipulääkkeet, lääkäri arveli siinä olevan lievä jännetupentulehdus myös.
Osteopaatin vastaanotto on lähellä Hietalahden telakkaa, kuva onnistui aika hyvin.
Kävin keskiviikkona myös osteopaatillani ja se oli taas aivan ihanaa. Torstaina sain influenssapiikin ja perjantaina sitten tosiaan ajelimme ystävän kanssa Tammisaareen.
Sumukuvia torstai-illalta
Tammisaaressa oli suomenruotsalaisen kirjallisuuden kirjamessut (Ekenäs Bokkalaset) ja yksi vierailevista kirjailijoista oli ruotsalainen Alexandra Pascalidou, jota olen ystäväni M:n kanssa tavannut sekä Göteborgissa että Tukholmassa muutaman kerran. Perjantaina osallistuimme kreikkalaiseen iltaan, jossa Alexandra oli erikoisvieraana ja sitä ennen hän piti lyhyen alustuksen. Juttelimme alustuksen jälkeen hänen kanssaan ja hän sanoi tulevansa juttelemaan myöhemmin meidän kanssamme. Istuessamme pöydässä odottamassa ruokaa Alexandra sitten tuli pöytäämme ja muut vieraat katselivat vähän ihmeissään, että mitä VIP-vieraita me oltiin. M on ollut pitkään sähköpostiyhteyksissä Alexandran kanssa ja juttelimme sitten hetkisen kaikenlaista. Oli oikein kivaa, ihan muutenkin.
Lauantaina Alexandra esitteli uutta kirjaansa vähän isommalle yleisölle ja sen jälkeen signeerasi kirjoja ja vaihtoi kaikkien kanssa muutaman sanan. Juttelimme taas hetkisen ja sitten hänen piti lähteä ja mekin päätimme lähteä kotia kohti. Sää oli harmaa, yksinkertaisesti.
Kävimme myös Tammisaaren kirjastossa
Yövyimme Tammisaaren kaupunginhotellissa, se oli varsin jännä paluu menneisyyteen.
Isänpäivänä emme tehneet mitään kummempaa, miehen mielestä koko päivä on ihan turha ja olen aika samaa mieltä (myös äitienpäivä on meille aika yhdentekevä). Miehen kanssa pesimme jääkaapin ja hän imuroi jääkaapin takaa ja päältä arviolta puoli kissaa. Aloitin uuden neuletyön ja silitin pyykit, siinäpä se.
Minä ja isä kauan sitten Hietsussa
Kuukausiaukeama kalenteriin valmistui vihdoin
Nyt on taas uusi viikko alkamassa, väsyttää jo valmiiksi. Täällä on tänään tullut ehkä kaksi lumihiutaletta, saisi tulla enemmänkin minusta.
Siriuksen iltapuuhat
Teinin mielestä meidän pitäisi mennä leffaan, joku huono kauhuelokuva oli mielessä. Paha vain, kun olen jo ysärillä katsonut kaikki kauhut, joita aion katsoa enkä tiedä, haluanko mennä. Edes kapteeni Marvel ei ihan hirveästi kiinnosta.
Sitä kai usein kysytään maanantaisin ihmisiltä ja toki jonkin verran täällä meilläkin, mutta kun ei ole sellaista vakkarikahviporukkaa enkä ole maanantaisin aamukahviaikaan täällä, niin sitä ei kysytä minulta useinkaan.
No, minäpä kerron mitä tein. Perjantai-iltana raahauduttani kotiin (olikin melkoinen meno keskustassa, kun kävin hakemassa pari osaa Armand Gamachea Akateemisesta) lakosin sohvalle, josta siirryin illempana makuasentoon sänkyyn.
Työkaveri toi mustikkakakkua
Lauantaina heräsin suht aikaisin, joskus ysin pintaan ja päästin kissan ulos. Tosin se ei mennyt, koska satoi ihan maahan asti (koko päivän). Mies heräsi siihen kissan päättämättömyyteen, kun millään ovella ei ollut kesä ja laittoi kunnon aamiaisen pekonin yms kera. Heitin kissan pihalle, josta se tuli sisälle noin puolen tunnin päästä hakattuaan ovea molemmin nyrkein (tai päällä, en tiedä).
Aamiaisen jälkeen siirryin sohvalle jatkamaan aamukahvia Armand Gamachen seurassa ja siinä menikin aika pitkälle iltapäivään. Teinin noustua sain pyykkikoneen käynnistettyä ja join mukillisen teinin keittämää kahvia jälleen Armandin seurassa. Viihdyin Armandin seurassa iltaan asti, kunnes sain kirjan loppuun ja sauna kutsui. Meillä on sellainen it-ohjelma, joka lähettää viestin telkkarin ruutuun 'Sauna on valmis', mies sen askarteli joskus.
Varmaan yksi syy, miksi pidän näistä dekkareista, on se, että Armand Gamachen vaimo on kirjastonhoitaja
Sauna jälkeen katsoin kissan kera telkkaria ja neuloin kynsikkäät valmiiksi, elämäni ensimmäiset itse tehdyt sellaiset. Nukkumaan pääsin joskus puolenyön maissa.
Sunnuntaina heräsimme miehen kanssa jo joskus ennen yhdeksää, ennenkuulumatonta! Kissakin meni ulos, koska enää ei satanut. Aamiaisen jälkeen luin hetken Axel Schulmanin isovanhempien elämästä kertovaa 'Polta nämä kirjeet'-teosta ja puolen päivän maissa mies kuskasi mut Sipoonkorpeen suppismetsälle.
Syysmetsää
Puolukoitakin löytyi, mutta ei kerättäväksi asti
Löysinkin suppiksia jonkin verran ja kuuntelin metsän ääniä. Myös läheisen tien ääniä kuului paljon, ihan kuin olisi ollut jossain Manskulla suunnilleen, niin paljon oli liikennettä. Kun olin saanut riittävästi happea, laitoin miehelle Mapsista paikkajaon päälle ja hän tuli noutamaan. Käytiin kotimatkalla hakemassa kermaa, että sain tehtyä suklaamoussea jälkkäriksi.
Suppissaalis
Suklaamousse
Siivosin ja paistoin saaliin, mies laittoi ruokaa ja sitten silitin pyykit. Kissakin ilmiintyi kotiin ja sitten istuin kissan kanssa sohvalla loppuillan.
Ajattelin minäkin elävöittää blogia ja osallistua haasteeseen, jonka ainakin Pöllö ja Apotti ovat jo tehneet.
1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit?
Koskapa vihaan kaikki tosi-tv-juttuja enkä niitä juuri katso (paitsi Suuri keramiikkakisa), niin ehkä voisin osallistua johonkin Suomen paras kotileipuri tms? kisaan.
2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt?
Toissa yönä Jason Isaacs pelasti minut jostakin kiipelistä lennähtämällä paikalle perhospilven kannattelemana. Älkää edes kysykö :D
3. Kuka tuntee sinut parhaiten?
No mies tietty. Kyllä jos kolmekymmentä vuotta samaa tyyppiä katselee, niin aika hyvin oppii tuntemaan.
4. Mikä on vahvin aistisi?
Tunto se on minullakin. Näkö ja kuulo alkaa heiketä, maku on erikoinen ja haju heikko. Vasta viime vuosina olen tajunnut, että mulla on joitain erityispiirteitä, kuten tietyt kankaat tai esmes sellaiset röpöliäiset taidelasijutut, jotka on karmivia jos niitä koskee.
5. Jaa joltakin matkalta jäänyt kiva muisto
No tämäpäs onkin vähän hankala, kun ollaan matkusteltu niin paljon. Vaikka se kerta, kun olimme DisneyWorldissä Floridassa ja sadetta pitääksemme menimme vain johonkin jonoon ja se olikin Mikki Hiiren tapaamisjono. Minä ja nuorimmainen sitten mentiin Mikin kanssa kuvaan, muu perhe livisti ohi (amerikkalaisten ihmetykseksi).
Tietysti myös kivoja muistoja on ne kerrat Floridassa, kun olemme tavanneet tuttavaperhettä. Erään kerran tuttavaperheen isä opetti mulle, miten oikeasti lausutaan beard, se kun oli mulle jotenkin hankala ja odottelimme muita jostain vekottimesta. Ne on hurjan mukavia ihmisiä ja tää isä on ollut merijalkaväessä ja nähnyt muitakin maita, kuin vain jenkkilää.
6. Pelkäätkö vanhenemista?
Mitä siinä on pelättävää? Kaikkihan me vanhenemme joka hetki. Ehkä lähinnä pelkään dementoituvani ja jääväni riesaksi omaisille, sen suhteen toivoisin eutanasiaa kyllä.
7. Onko sinulla bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa elämäsi aikana?
Matkailun suhteen haluaisin päästä BoraBoralle sellaiseen mökkiin, jonne pääsee vain uimalla tai veneellä. Toinen on se, että haluaisin osata seistä päällä, mutta koska en ole (vieläkään) aloittanut Astanga-joogaa niin sen saavuttamisessa voi hieman kestää.
8. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut elämäsi aikana?
Niitä on kaksi, ensimmäinen on äitini sanoma: 'Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.' Toinen on esimieheni aikoinaan jäädessäni ekalle äitiyslomalle sanoma: 'Nuku aina, kun lapsi nukkuu'. Se oli kullanarvoinen neuvo ensimmäisen lapsen kanssa ja sitä olen edelleen sanonut muille uusille vanhemmille.
9. Mikä on eniten käyttämäsi emoji?
:)
10. Jos sinussa olis varoituskyltti, mikä se olisi?
Tää onkin vaikea. Varmaan joku 'Tarpeeksi ärsytettynä puree pahasti'. Nimittäin jos jotain en kestä, se on tyhmät ihmiset ja toinen on se, että kun oikeasti suutun, niin siitä on oksat pois.
11. Onko sinua koskaan kiusattu?
On. Yläasteella oli yksi tyttö, joka systemaattisesti kävi kaikki läpi. Hän lopetti, kun kaverinsa jäi junan alle, vissiin heräsi.
Ekassa vakkaripaikassa kirjastonjohtaja (vanhempi nainen) pelkäsi pallinsa puolesta ja kiusasi kaikki naispuoliset pois siitä paiaksta, lopputuloksena kirjasto oli kuin mehiläispesä eli kuningatar ja kuhnurit.
12. Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun tehneen?
Mies varmaan arvelisi, että olen tyrkännyt jonkun metron portaissa pois alta. Täysin terveen näköiset ihmiset liikkuvat ihan järjettömän hitaasti.
Olisin myös saattanut aiemmassa työpaikassa läimiä asiakasta kirjalla.
13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä?
No jaa.. Muutokset ovat usein kipeitä.
14. Kahvi vai tee?
Molemmat, mutta kahvi. Olen juonut kahvia noin 6-vuotiaasta asti ja juonen loppuelämänkin. Kahvi on yksi elämän pienistä iloista.
15. Lempiaineesi koulussa? entä inhokkisi?
Lempiaineeni koulussa taisi olla kuvis, sitten kässä ja köksä. Lukiossa kemia oli ehdottomasti hirveintä, yläasteen ruotsin jälkeen (mulla oli siis pitkä ruotsi). Matikassa olisin varmaan pärjännyt paremminkin, mutta en viitsinyt vaikka logaritmeistä jopa ihan tykkäsinkin. Opettajat vaikutti todella paljon, esim mantsan ja psykan opettajat oli ihan tosi kivoja.
16. Arvokkainta, mitä omistat?
Ihmisiä ei voi omistaa, eikä oikein kissojakaan, joten jäljelle jää mielikuvitus.
17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal breaker (eli asia, jonka takia et voisi ryhtyä toisen kanssa suhteeseen)?
Luottamus, ilman sitä ei voi olla suhdettakaan. En siis vaadi, että pitää ihan kaikki kertoa, mutta kyllä mielelläni kuulisin esim kakkosperheestä jos sellaista on.
18. Uskotko Jumalaan?
En perinteiseen Jumalaan, mutta uskon johonkin. Mielestäni jokainen uskonto on saman asian eri ilmentymä.
19. Mikä tekee sinut iloiseksi?
Milloin mikäkin, vaikkapa hauska lause tai kissa tai syyslehtien kaunis väritys. Joskus sade tai räntäkin voivat ilahduttaa. Usein ilahduttaa, kun voin auttaa toista ihmistä, kuten vaikkapa viime viikolla uimahallissa, kun kysyin naapurisuihkussa uimapukuunsa kääriytyvältä (vieraskieliseltä) naiselta, voinko auttaa rullaamaan selkäosan ylös ja hän ilahtui kovasti.
20. Miten pääset eroon hikasta?
Kuvittelen, että suuni edessä on höyhen eikä se saa liikkua hengittäessäni hitaaaaasti sisään ja ulos. Toimii hyvin, myös meditaationa. Joskus kouluaikoina mulla oli hikka, joka kesti monta päivää. Se oli kuulkaa tuskallista.
