Luetut 2022

 Vuoden 2022 luetut kirjani löytyvät täältä

Luetut 2022

Vuoden vaihteen tervehdys

Nyt olen kertoillut syksyn puuhistani ja niinpä ajattelin pikaisesti kirjailla pienen sanan vuoden vaihteeksi.

Olen saanut tänä vuonna luettua ja kuunneltua 92 kirjaa, vaikka Goodreads väittääkin saldon olevan 97. En tiedä mikä siellä tökkii, mutta tämä on jokavuotinen ongelma uudelleenluettujen kohdalla, enkä osaa sitä korjata. Väliäkö hällä. Luetuista parhaat olivat Pienen hauen pyydystys, Lähdin veljen luo ja Grapes of wrath. Esseeteoksista Pontus Purokurun Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi oli rattoisa luettava ja vertautui tähän totuuden jälkeiseen aikaan hyvin. Erityismaininnan hyvästä dekkarista saa Heine Bakkeidin Thorkild Aske-sarja. Olen lukenut epähuomiossa pari ilmeisesti kauhugenreen sijoitettavaa teosta ja toivon, etten olisi, ihan vain siksi, etten ymmärrä niitä. Kauhu menee hukkaan minulla, koska en koe tapahtumia mitenkään kaameina vaan lähinnä naurettavina. Tylsimmän kirjan tittelistä (kauhua lukuunottamatta) taistelevat tänä vuonna Näkemiin taivaassa ja Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä. Laitan listan toiseen postaukseen jossain vaiheessa.

Vuosi on tosiaan vierähtänyt ja kaikesta huolimatta järki ei (ehkä) ole vielä nyrjähtänyt. Entistä parempaa onnea vuodelle 2023!

Loppuun vielä japaninkielinen versio Country roads-laulusta, joka jäi korvamadoksi Studio Ghiblin  Sydämen kuiskaus-elokuvasta. 

Loma jatkuu vielä ensi viikon, ihanaa!

Syysterveisiä, osa 2: Autoretkiä ja livemusiikkia

Syksyn kuluessa olen käynyt musiikki- ja autoretkillä ystäväni Mareetan kanssa. Kävimme kesäkuussa katsomassa Jesus Christ Superstar-musikaalin jäähallilla, se oli siirtynyt pariin kertaan alkuperäisestä  tammikuisesta aikataulustaan ensin koronarajoitusten vuoksi ja sen jälkeen Hartwall Areenaa koskevan Venäjä-boikotin seurauksena. 

Jesus Christ Superstarissa pääosissa olivat Peter Jöback ja Ola Salo, molemmat ansioituneita rokkareita ja esitys olikin varsin rock. 

Peter Jöback Jeesuksena

Ola Salo juudaksena kultaviitassaan. Liike näkyy kivasti asujen suikaleissa.

Autoretkemme ovat pääsääntöisesti suuntautuneet kirpputoreille Lohjan suuntaan. Erityisesti kirppislöytöjen helmiä on tullut vastaan Lohjan The Kirppis-nimisellä kirpputorilla, mutta jos on erityisiä lasiastioiden tarpeita, niin Riihimäellä oli varsin kattava valikoima suomalaista lasia tarjolla suht edullisesti (sattuneesta syystä). 

 

Salon Design Hill-kahvilassa kaikki kakut ovat gluteenittomia ja ne ovat oikein hyviä

Marraskuun alussa kävimme tutustumassa Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskukseen ja sen läheisyydessä sijaitsevaan SPRn Konttiin, molemmat ihan hyviä paikkoja myös. Nihtisillan Kieriksen pihalla katselin vastapäiviä toimistotaloja ja sanoin Mareetalle, että äitini työpaikka oli niissä joskus 70-80-luvun vaihteessa. Olin siis käynyt paikalla 1977 ekaluokkalaisena, mutta jostain aivojen syövereistä nousi mielikuva talojen ulkomuodosta ja tarkistin asian vielä Google Mapsista. 

Samalla reissulla kävimme kävelyllä Seurasaaressa ja sen jälkeen lämmittelemässä Tarvaspäässä eli Gallen-Kallela museossa kahvitauolla ja sitten jälkeen katsoimme museon läpi. En ollutkaan aiemmin käynyt siellä, joten oli kiva uusi tuttavuus tämäkin. 

 'Kun sydäntä särkee, mure muodon muuttaa'

Elokuussa oli livemusiikkitapahtuma Tammisaaressa, jossa myös kävin Mareetan kanssa. Pääesiintyjänä oli Tomas Ledin, joka lienee tuttu ikäisilleni, ja hänen lämmittelijänään esiintyi Ruotsin tämän vuoden Euroviisuesiintyjä Cornelia Jacobs, joka oli kiva uusi tuttavuus.

Cornelia

Tomas, ei uskoisi hänenkin olevan jo 70v

 

 

Cornelian keikka Tammisaaressa, ei minun ottama video

Syysterveisiä, osa 1: Mökki

Nytpä tahdon olla ma 

pienen mökin laittaja

 

Niin. Ostinpa sitten loppukesästä meille oman pikku tönön kesänviettopaikaksi. 

Punainen talo löytyi Mikkelin ja Pieksämäen puolivälistä eli Haukivuorelta, Kyyveden rannalta. Heti nähdessäni ilmoituksen ajattelin, että tuossapa olisi meille sopiva paikka ja ajoaikaakin vain 2 ja puoli tuntia. Rantaakin on, mutta tosin kantovesi ja ensi keväänä alammekin sitten selvittää, toimiiko tontin oma kaivo, jos sen saa puhdistettua. Järvivedestä saa kyllä hyvin Jaloveden suodattimella tehtyä juomavettä, että sikäli ei ole hätää. 

Sisätiloissa on kaikki seinät oikaistu edellisten omistajien toimesta ja puhallusvilloitettu seinät, lattiat ja katto. Toisen kerroksen aulatila on jätetty eristämättä, mutta kamarissa oli syyslomalla nuorimmaisella aivan kuuma, kun Porinmattia lämmitettiin ja tosiaan eristeet toimivat. Talossa on alakerrassa kolme tulisijaa ja yläkerrassa yksi, hyvin oli lämmin. 

Mökki lokakuussa rannasta päin

Taloon kuuluu lisäksi huoltorakennus, jossa on 'autotalli', puuvaja, teknisten koneiden vaja, puucee, maakellari ja sauna sekä kesäkeittiö. Maakellari on lähinnä kelvollinen viinikellariksi, koska sinne ei saa asennettua tuuletusta, mutta emme me oikeastaan sellaista kaipaakaan. 

Vessassa valokatkaisimen alla voi törmätä tällaiseenkin

Myyjäpariskunta asuu Vuosaaressa ja haimme heiltä avaimet, kun he ilmoittivat olevansa valmiita. Olimme sopineet, että he ottavat mökiltä mukaansa mitä haluavat ja me katsomme sitten, mitä pidämme jäljellejääneistä kalusteista. Osa tietysti on ihan vanhaa (jopa rikkinäistä), mutta esim olohuoneen sohva on suht uusi vuodesohva eli erittäin kiva.  

Kaikki keittiön työtasot, vastapäisen ikkunan alla ruokapöytä

 

Jotain pientä remonttia pitää tehdä, esim. keittiössä on todella vähän lasku/työtasoja, koska kaikki ruoanlaitto on yleensä tapahtunut kesäkeittiössä. Ruokailutilassa on vanha kevytrakenteinen kaappi, jonka aiomme purkaa ja miehen kanssa pohdimme, että jos sen ja keittön välinen seinä ei ole kantava, niin senkin purkamalla saisi kivasti lisää tilaa keittiöön. Myös kaikki tilaa vievät väliovet lähtevät helkettiin ensi kesänä. 

Ruokailutilasta olkkariin. Tätä uunia emme ole vielä testanneet.

Ruokailutila olkkarista tullessa. Purettava kaappi oven takana.

 Vihdoinkin saan äitini vanhan antiikkisen astiakaapin arvoiseensa paikkaan. Ostin jo mökille vanhoja Arabian lautasia, kun sattuivat sopivasti kohdalle. Onhan siellä astioita toki, mutta en vain voinut jättää näitä muille, kun näin ne Kierrätyskeskuksessa. Satavuotiaassa mökissä voi olla satavuotiaat lautaset. Joitain lasiastioita olen lisäksi ostanut kirpputorireissuilta myös.

Synttärilahja itselleni

Haukivuori tuntuu olevan varsin vireä paikkakunta ja  vaikka tiesinkin, että Mikkelin seutu on suosittua mökkipaikkaa, olen ollut hieman yllättynyt siitä, miten moni tietää Haukivuoren joko mökkipaikkana tai siellä on sukulaisia. Samahan meillä on käynyt tämän varsinaisen asuinpaikan kanssa. 

Niin että ei ole taaskaan vapaa-ajan ongelmia tämän ostoksen jälkeen. 

 

Mökki rannalta päin katsottuna, vasemmalla näkyy talousrakennus

Loppuvuoden tervehdystä pukkaa

Yhtäkkiä tajusin erään entisen blogikaverin s-postin myötä, että olen jotakuinkin hylännyt tämän paikan melkein kokonaan. Se ei ole ollut tarkoitus, mutta aika nyt vain on hujahtanut ihan arjen pyörityksessä. Jotta en ihan jättäisi kaikkea levälleen, niin ajattelin tehdä muutaman erilaisen koontipostauksen tästä syksystä ja tietysti sitten erikseen joulupostin ja tänä vuonna lukemani kirjat, mutta se tulee vasta vuodenvaihteessa. 

Kyllä te kaverit olette mielessä, vaikken täällä enää olekaan niin aktiivinen. Osittain tämä hiljaisuus on johtunut siitä, etten enää jaksa työpäivän jälkeen olla kotona koneella ja  viikonloppuna aina vain vähemmän jaksan avata konetta. Sen mitä luen uutisia, luen luurista yleensä. Huono tapa sekin. 

Palaan astialle viikonloppuna, nyt laitan postaukset kehitteille :) 

Viikonloppu Dublinissa

 Muistin unohtaneeni kertoa lisää Irlannista eli Dublinin osuudesta. 

Majoituimme entisellä satama-alueella sijaistevassa uudessa hipsterihotellissa, joka oli aika jännä. Ihan mukava sinällään, mutta huone oli niin pieni, että sänky mahtui juuri ja juuri. Huoneen kokoa hiukan korvasi ihana suihku ja hyvä aamiaisravintola. Keskustaan oli noin kilometrin kävelymatka, mikä sujui mukavasti Liffey-joen rantaa tallustellessa. 

Lauantai-aamuna aamiaisen jälkeen minä ja Sari lähdimme kohti Trinity Collegea, jonne olimme etukäteen ostaneet liput kiertokäynnille, Mikko puolestaan meni omia polkujaan. Trinity oli varsin mukava katseltava ja opas oli todella kiva nuori mies (lakiopiskelija) ja kiertueen jälkeen pääsimme Long Roomiin ihastelemaan kirjastoa, joka oli hurmaava. 

 

Trinityn jälkeen Sari lähti omille teilleen ja minä omilleni eli lähdin kohti MoLI-museota, jossa tapasin fandom-ystäväni Sonjan. Sovimme, että katson museon lävitse sillä aikaa, kun hän tutustuu uusimpaan näyttelyyn. Sonja toimii vapaaehtoisena oppaana museossa, eikä ollut vielä ehtinyt tutustua uusimpaan osioon, joten se sopi minulle hyvin. Kävelin rauhassa paikan läpi ja näkemistä ja muuta riitti ja tavoitin Sonjan ylimmästä kerroksesta. Söimme museon puutarhakahvilassa kevyen lounaan ja jatkoimme matkaa eteenpäin. 

MoLIn sisäpiha

Sonja vei minut pieneen 1700-luvulta asti pinnistävään kirjastoon Marsh's libraryyn, joka oli hurmaava. Siellä oli aikoinaan keksitty erittäin tehokas keino aineiston häviämisen ehkäisemiseksi eli asiakas, joka halusi lukea aineistoa paikan päällä, lukittiin ns. häkkiin, josta kirjastonhoitaja päästi pois päivän lopuksi. 

Teimme Sonjan kanssa pienen kävelyn vielä Dublinin vanhemmassa osassa, mm. kaupungintalolla ja sitten hän saatteli minut seuraavaan etappiini. Olin aikonut mennä Irlannin kansalliskirjastoon, mutta se oli remontissa lukuunottamatta Yeats-näyttelyä, jonka kävin sitten vilkaisemassa. Näyttely oli aika pölyinen.. Sonjan suosituksesta menin sitten vastapäiseen Kansallismuseoon katsomaan Kelttien kulta-aarteen ja se olikin hieno.

Koska tässä vaiheessa aloin olla jo aika hyytynyt päätin lähteä kohti hotellia ja tsekata pari kirjakauppaa matkan varrella. En löytänyt kirjakaupoista mitään kiinnostavaa (!) ja hotellissa loikoilin hetken nauttien hiljaisuudesta, sillä keskustassa kaikki paikat olivat täynnä turisteja. 

Illempana lähdimem etsimään ruokapaikkaa. Mikko oli katsonut valmiiksi jonkun pubin, mutta se oli aivan täynnä, sillä ihmiset olivat tulleet seuraamaan jalkapallon ja rugbyn finaaliotteluita. Löysimme hyvän pizzerian vähän matkan päästä ensimmäisestä vaihtoehdosta ja istuimme mukavasti terassilla, jossa oli pöytien alla lämmittimet. Naapuripöydässä istui perhe, noin kuusikymppiset vanhemmat ja aikuiset lapset ja kun perheen isä kuuli, että olemme Suomesta hän kertoi käyneensä työasioissa paljon Suomessa, sillä hän oli tehnyt työuransa paperialalla. Kaiken lisäksi hän oli alunperin Limerickistä kotoisin :) 

Matkalla pizzeriaan olimme ohittaneet Sweny's-nimisen paikan, jossa Sari jäi katsomaan ikkunoita ja herra, joka oli tullut sulkemaan liikettä, pyysi meidät kaikki sisälle. Sweny's olikin Dublinin viimeinen viktorianaikainen apteekki, joka oli säilytetty alkuperäisessä asussaan, mutta toimii nyt James Joyce Heritage-keskuksena. Siellä oli kaikki käännökset Odysseuksesta, myös suomeksi toki, ja herra Murphy tarjosi meille viskit (muille, hän armollisesti nautti minulle kaatamansa lasin) ja esitti meille pienen musiikkikappaleen. Kirjoitimme nimet vieraskirjaan, jossa oli myös Ruotsin kuninkaan nimmari viime kesältä. 

Oscar Wilde, patsas tehty eri kivilajeista

Pizzan jälkeen kävimme vielä hetken istumassa eräässä pubissa matkan varrella ja sitten käppäilimme kohti sänkyjämme. Aamulla teimme vielä pienen kävelyn keskustassa, mutta sitten päätimme mennä ajoissa lentokentälle, mikä olikin järkevä ratkaisu. Kaikki 50 000 jalkapallo- ja rugbyfania olivat myös siellä, joten jono turvatarkastukseen kesti pari tuntia, mutta ehdimme (juuri ja juuri) paluulennolle. 

Homeless Jesus

Famine monument

Irlannista palattua

Tervehdys vain. Kiva, jos vielä joku tätä blogia lukee, sillä aika huonolle on jäänyt kaikenlainen kirjoittelu. Sen lisäksi huomasin, etten pääse kirjautumaan niin, että voisin kommentoida muille. Päivittämään näköjään pääsen, vaikka sekin mutkan kautta. 

Olin toukokuun viimeiden viikon Irlannissa työkavereideni Sarin ja Mikon kanssa Erasmus+-hankkeen maksamina tutkailemassa, miten Limerickissä on hoidettu aikuisten medialukutaidon opetusta. Oli erittäin kiva reissu, matkatoverit olivat aivan parhaat ja paikalliset ihmiset myös aivan ihania. Limerickin jälkeen vietimme vielä pe-su Dublinissa, joka tuntui Limerickin jälkeen eräänlaiselta Irlanti-teemapuistolta. 

Limerickin aikuisoppilaitos oli jakaantunut monelle kampukselle, mutta eniten aikaa vietimme Kilmallock Roadin kampuksella. Pari ensimmäistä päivää saimme niin paljon informaatiota, että en jaksanut edes lukea illalla hotellissa mitään. Keskiviikkona teimme ekskursion toiselle kampukselle, jossa on mm. elokuvalinja ja tapasimme suomalaisen kässnopen, joka on työskennellyt tuolla parikymmentä vuotta. Oli erittäin antoisa keskustelu ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka. Torstaina näytimme naamamme Unesco Learning Cities-tapahtumassa ja sieltä jatkoimme Kilmallock Roadin monikulttuurisuuspäivään. Tällä videolla voitte ehkä bongata allekirjoittaneenkin mm. rummutussessiossa. Jossain välissä viikkoa näimme myös erittäin hienoja videoita, jotka opiskelijat olivat tehneet stop motion-tekniikalla vanhoista kansantarinoista ja tutuistuimme pariinkin eri taidenäyttelyyn sekä ehdimme käydä yksityisellä opastetulla kierroksella kaupunginmuseossa. Sen sijaan King Johnin linnaan meidän piti hieman pujahtaa ohjelman ohi, että ehdimme nähdä sen. Tietysti kaikki kaupat yms. menevät kiinni klo 17, kuten sivistysmaissa ainakin, mutta tästä toki aiheutui lieviä ongelmia mm. ostostelun suhteen. 

 

Perjantaina eräs ihana opettaja nimeltään Móira ajelutti meitä ympäri countya, sillä irlantilaisten mukaan auton viikonloppuvokra saattaa olla jopa 15 000 €. Meillä oli upea päivä, aloitimme aamun patikoinnilla Burrenin kansallispuistossa ja sieltä jatkoimme pitkin rannikkoa. Näimme Galwayn sekä Aran-saaret, ostimme paikallista juustoa Aillween luolien läheltä,  kastelimme varpaat Fanore beachillä, jatkoimme Moherin kallioita kohti ja  seurueen ainoa mies kävi jättämässä talviturkkinsa Atlanttiin Liscannorin kiviselle rannalle. Aivan uskomattoman hieno päivä myös sään puolesta, illalla puolikuolleina saavuimme Dubliniin (teen siitä varmaan oman postauksen). 

Hieno reissu, ihania ihmisiä ja hauskoja hetkiä. Kyllä kannatti :)

Laitan lisää joitain kuvia myöhemmin, nyt saatte vain huonon videon. 

 

Tilulii!

Tervehdys taas. Ollaan jo hyvän matkaa toukokuun puolella. Aika taas hävinnyt arjen pyörteisiin. 

Mitään ihmeellistä ei kuulu Kattilaan, mitä nyt itse olen lakossa ja lapsi puolestaan kotona, kun opettajat ovat lakossa. Olin ajatellut, että ehdin lakon aikana tehdä kotona vaikka mitä, mutta katin kontit, olen seissyt lakkovahtina kahtena päivänä ja perjantaina kävin leffassa nuorimmaisen kanssa katsomassa Doctor Strangen seikkailuja Multiversumissa, josta tykkäsimme kovasti. Maanantaina menen kampaajalle, kun kerrankin pääsen keskellä päivää. 

Mies on tervehtynyt hyvin, on käynyt jo uimassakin. Minulla jatkuu pilates aina kuun loppuun asti, koska aloitimme vasta tammikuun lopussa. samoin yin-jooga jatkuu vielä ensi viikolle. Pyörä pitäisi ehkä kaivaa esiin, mutta on ollut niin kylmät säät ettei kyllä yhtään kiinnosta pyöräily. 

Kävimme pääsiäisen tienoilla Tukholmassakin. Tutustuimme mm. uuteen Viikinkimuseoon Djurgårdenissa ja muutenkin oli mukava reissu.  Kävin myös nuorimmaisen kanssa katsomassa Dumbledoren salaisuuksia, mikä ei ollut meistä ihan niin hyvä, kuin odotimme, mutta kyllähän sen katsoi.

Parin viikon päästä lähden kahden työkaverin kanssa viikoksi Limerickiin, Irlantiin, Erasmus-liikkuuvuushankkeen kustantamana. Olen aivan täpinässä! En ensin meinannut edes hakea, mutta esimies kehoitti ja nyt me kevään ainoat hankkeeseen hakijat lähdemme katsomaan LifeLongLearning-festivaaleja. Ensin tosiaan olemme Limerickissä ja sen jälkeen vielä pari yötä Dublinissa, jossa tapaan Richard-fandomin kantavan voiman ja käyn Trinity Collegen upeassa kirjastossa.  Muuten suunnitelmia ei juuri ole, katson siellä mitä tulee vastaan. 

Eipä sen kummempaa, kesälomaa odotellessa. Huomenna esikoinen tulee syömään, keskimmäinen oli viikon kotona ja lähti torstaina takaisin lentoharjoituksiin. Sirius pöljäilee ulkona ja sisällä :)

Sinne meni

Nimittäin maaliskuu alkaa olla taputeltu ja keskimmäinen lähti juuri Tikkakoskelle. Meillä on enää nuorimmainen vakituisesti kotona. Ruokittavat suut vähenevät. 

Mies alkaa olla kunnossa, vatsa on ollut vielä kipeä mutta paranemaan päin. Edelleen hän nukkuu parin tunnin päiväunia työpäivän päälle ja myös viikonloppuisin. Minäkin kävin työterveydessä juttelemassa asioista ja helpotti. 

Kävin nuorimmaisen kanssa elokuvissakin edellisperjantaina. Halusimme katsoa jotain täysin aivot nollauttavaa, joten Moonfall oli oivallinen valinta. Katastrofielokuva, joka ei ole mitenkään loogisesti mahdollinen ja hyvät tehosteet ja riittävästi kliseitä. Oli oikein hauska parituntinen. 

Töissä on päästy lähioleiluun sekä asiakkaiden että työkavereiden kanssa ja on ollut ihan mukava nähdä ihmisiä. Perjantaina oli livekokous, ensimmäinen sitten elokuun (jos muistan oikein). 

Kevät etenee, vaikka lumisadetta onkin luvattu ensi yöksi. Krookukset pilkistävät jo pihalla. Viikko sitten kävin ystäväni kanssa Tammisaaressa katsomassa merta, sekin oli jo aika hyvin auennut. Kotimatkan ajoitimme niin, että näimme sekä auringonlaskun (Inkoossa) että kuunnousun (Kaivarissa), en ole koskaan nähnyt kuunnousua ja se oli metkaa :) 

Taidetta työpaikalla

Luetteloinnin iloja

Olisipa jo kevät

Ihanat kengät Kierrätyskeskuksessa, ikävä kyllä liian pienet minulle

 

Tammisaaressa

Höijersin Créme Brulée mustikkasorbetin kera

Inkoon satama

Kuun nousu Kaivarissa, oikealla Suomenlinna

Talvilomailua

 Olen ollut tämän viikon lomalla ja se onkin ollut ihan tarpeen. 

Mies lähti viime perjantaina Peijakseen munuaiskivien ja ohitusputken poistoon. Olimme arvelleet, että hän olisi yhden yön osastolla, mutta munuaisessa olikin iso verenvuoto ja hän tuli kotiin vasta tiistaina. 

Ilmeisesti miehen mennessä toistamiseen Peijakseen Tapaninpäivänä oli tehty putkitusoperaatio hieman huolimattomasti, näin olivat kirurgit selittäneet. Ei oltu otettu kaikkia verikokeita eikä myöskään kuvattu ja siitä ilmeisesti oli se vuoto saanut alkunsa. Mieshän on koko ajan valittanut kipuja. Nyt odotettiin ensin, että suoni menee itsestään kiinni (rupeutuu) ja onneksi niin kävi, muuten suoni olisi pitänyt polttaa ja silloin se osa munuaisesta olisi mennyt kuolioon. Mies kertoi saaneensa jonain yönä viisi pussia verta. 

Olin tiistaina lapiohommissa, kun taksi kurvasi pihaan ja mies tuli kotiin. Onneksi tuli, mahdollisuudet olivat muuhunkin. Nyt sitten pitää tehdä Potilasvahinkoilmoitus. 

En ole oikein saanut mitään aikaiseksi tällä viikolla, suunnitelmia oli  kyllä. edes elokuviin en jaksanut lähteä nuorimmaisen kanssa, toisaalta olemme katsoneet Marvel-leffoja telkkarista Disney+:lta ihan tyytyväisinä. 

Tässäpä oikeastaan nämä kiihkeimmät uutiset täältä Kattilasta. Maanantaina taas töihin. Jos lunta vielä tulee, niin en tiedä mihin sen lykkään. Pitää ehkä hankkia liekinheitin.

Heissulivei helmikuussa

Hei vain pitkästä aikaa (taas kerran). Tammikuu, tuo koko vuoden maanantai, matoi vihdoin ohitse ja ollaan helmikuussa. 

Täällä Kattilassa tapahtuu taas. Miehen operaatio on nyt siirtynyt parin viikon päähän alkuperäisestä suunnitelmasta, sillä molemmat lääkärit, jotka taitavat hienommat tekniikat, olivat sairastuneet ja nyt siis mies operoidaan 18s päivä. Yhden antilooppikuurin joutui mies jo syömään, kun sai lievän tulehduksen ja se oli kipeä. Kipeä on siis koko ajan, mutta erityisen tuskainen oli tuo. 

Esikoinen kävi Levillä laskettelemassa ja onnistui murtamaan oikean ranteensa. Sitä oli sitten Terveysladossa kuvattu ja kipsattu ja se huvi sunnuntailisineen maksoi yli 700 euroa. Onneksi opintolaina oli juuri kilahtanut opiskelijan tilille, mutta toki me maksoimme sen hänelle takaisin. Nyt sitten käsi oli jo kuvattu täälläkin HUSissa jo pariin kertaan ja eilen oli sitten operoitu sekin eli laitettiin titaanilevy ranteeseen pitämään luut paikallaan. Yöllä esikoinen oli joutunut lähtemään päivystykseen, koska haava alkoi vuotaa niin paljon, että kipsi kastui. Nyt on parempi. 

Keskimmäinen sentään tuli ehjänä takaisin Kainuun metsistä, jossa oli iloisesti telttailemassa kolmisen viikkoa. Maaliskuussa hän siirtyy Tikkakoskelle ja nuorimmainen perii huoneen. 

Nuorimmaisen kanssa ollaan mietitty lukiovalintoja ja ihan hyvältä näyttää. Toivomme tietysti, että hän pääsee ykkösvaihtoehtoon, mutta muut ovat ihan hyviä myös. 

Töissä olimme koko tammikuun melkolailla keskenämme, annoimme digiopastusta puhelimitse ja pääsi meillä käymäänkin, jos osasi sanoa oikeat sanat ovivahdeille. Nyt asiakkaat ovat kovasti onnellisia, kun pääsevät taas vapaasti asioimaan. 

Tässäpä ne kuulumiset tällä kertaa. Siriuksen kanssa olen tehnyt lumihommia ja se on hyvin hauskaa, kun tuo pöljä kissa tykkää lumesta.

Westiesukat työkaverille

Parin viime viikon lumet, piti päästä puuvajaan.

Suuri metsästäjä in action.