Joulusta päästyä

Tapaninpäivän iltana, itse asiassa aika pian edellisen päivittelyni jälkeen, piti soittaa miehelle ambulanssi hakemaan Peijakseen, koska kivut yltyivät niin pahoiksi.

Pitivät tuon sitten kaksi yötä siellä ja tänään tuli kotiin puoliltapäivin. 

Eilen jo selvisi, että syynä kipuihin oli munuaiskivi, joka oli päättänyt istahtaa virtatiehyen suuaukolle munuaisaltaassa siten estäen normaalin virtsankulun. Olimmekin ihmetelleet, kun miehen paino oli joulun aikaan noussut yli neljä kiloa. Syömisiin nähden varsin rattoisasti siis. 

Sairaalassa lääkärit olivat sitten tehneet operaation, jossa laitettiin putki ohittamaan munuaiskivi siten, että virtsa pääsee suoraan rakkoon. Suunnilleen kuukauden sisään operoidaan sitten munuaiskivet kokonaan, kunhan tilanne vähän rauhoittuu ensin. 

Kävin eilen kävelyllä -15 asteen pakkasessa ja nautin ensinnäkin hiljaisuudesta metsässä, kaikki muut ihmiset ilmeisesti istuivat sisällä ja toisekseen auringosta, oli ihana paiste. Lisäksi testasin viime keväänä ostamani toppahousut, pakkasethan keväällä loppuivat juuri siihen ostokseen, kuten on tavallista. Toppahousut olivat mainiot ja kotiin päästyä olikin niin hiki, kuin olisin vetänyt kunnon hikitreenit. Kerrankin näin päin. 

Huomenna menen kolmannelle piikille. Menen bussilla tällä kertaa, koska mies ei vielä pysty ajamaan ja esikoinen menee ehkä töihin. Onneksi aloin tarkistaa aikatauluja yms reittejä, sillä huomasin, että tuo meidän lähipysäkki onkin poistettu ja pitää kipittää vähän kauemmas, että pääsee bussiin. Hui.

Että sellainen viikko

Toivon, että tämä viikko jäisi viimeiseksi tällaiseksi viikoksi tänä vuonna. Ensi vuodesta en sano mitään, vaikka se lähellä jo onkin. 

Viikko alkoi maanantaina, jolloin töissä havahduimme savunhajuun. Aiemmasta viikosta valveutuneena kiersin koko talon eikä missään näkynyt mitään. Hetken arvelimme, että se on ehkä näyttämön hiojien aikaansaama savunhaju, mutta pian selvisikin, että Meiran tehtaalla on iso ullakkopalo ja tuuli painoi savut suoraan meille. 

Kävelin pienen lenkin lounaalle mennessäni, että olisin saanut vähän raikkaampaa ilmaa välillä, mutta koko Kallio oli aika savustettu.  

Iltapäivällä alkoi jo olo olla kuin palvikinkulla. Lähdinkin ajoissa pois ja menin ystävän kanssa kahville Cafe Aaltoon, jossa vaihdoimme lahjat ja muut kuulumiset. Oli oikein rattoisaa ja savutonta. 

 Tiistaina savua ei enää juurikaan tullut meille töihin, vaikka palo jatkui edelleen. Töissä oli hiljaista, koska ei ollut enää asiakkaitakaan ja lähdin jo kolmen aikoihin, kun ystävä tuli hakemaan. Oli kuulemma ollut hiukan ruuhkaisaa päästä Teollisuuskadulta kääntymään Sturenkadulle paloautojen vuoksi ja twitterissä joku itkikin sitä, kuinka paloautot tukkivat pyöräkaistan. Emme antaneet ruuhkan häiritä vaan ajelimme Hernesaareen katsomaan auringonlaskua ja siitä jatkoimme Jumboon syömään. Oli mukavaa. 

Keskiviikkona minulla alkoi loma ja juhlistimme sitä nuorimman kanssa käymällä hänen kouluaamuna jälkeen elokuvissa katsomassa Spiderman: No way home-leffan. Se olikin varsin rattoisa pätkä ja lopussa oli myös kivasti traileri seuraavasta Dr. Strange-leffasta (sekin on nähtävä). 

Esikoinen tuli joulunviettoon ja mies kävi hakemassa hänet Espoosta ja kävivät vielä yhdessä kaupassakin. Kaikki oli ihan hyvin, kunnes iltaa kohti mies alkoi valittaa vatsakipua siinä määrin, että kivun takia jopa oksensi kahdesti. Iltakymmenen maissa hän makasi sohvalla harmaana kivusta ja valitti ääneen, joten soitin hätäkeskukseen ja sieltä lähetettiin ambulanssi katsomaan, mikä on hätänä. Voisin sanoa, että olikin pitkä parikymmentäminuuttinen, mutta lopulta lanssi saapui ja noukki miehen kyytiinsä. 

Mies vietti yön Peijaksessa tutkimuksissa, joissa selvisi, että munuaiskivi, jonka oli pitänyt olla ihan kaikessa rauhassa kellimässä munuaisaltaassa, olikin päättänyt lähteä liikkeelle. Lääkärin mukaan munuaiskivet aiheuttavat suurimman kivun, mitä voi olla ja se oli kyllä huolestuttavaa katsella vierestä. Aamulla mies tuli kotiin keskimmäisen hakemana ja lääkäri kutsuu myöhemmin operaatioon, jossa munuaiskivet räjäytetään, munuaiskivi oli jo kuulemma jakautunut pariin pienempään osioon ja saattavat ulkoistaa itsensä jo aiemminkin. 

Torstai menikin sitten suurilta osin hieman väsyneissä merkeissä ja miehen osalta hyvin lääkittynä. Keskimmäinen teki imelletyn perunalaatikon valmistelut ja minä ja pienin leivoimme suuren piparitalon osaset, hirveä homma ja kolmen kilon taikina riitti juuri ja juuri. Esikoinen oli töissä ja tuli sieltä iltapäivällä.

Aattona pojat kantoivat kuusen sisälle, perunalaatikot olivat uunissa ja pienimmän kanssa kokosimme piparitalon, joka oli hieman huonosti suunniteltu ja se koki kohtalonsa jo aattoiltana, kun pitsihuvilan katto romahti täysin. Nimesimme sen Kruunuvuoren huvilaksi. 

Aattoiltana söimme siis varsin myöhään, mutta niin teemme yleensäkin viikonloppuisin. Isot pojat ottivat pienen ruokalevon ja sillä aikaa me muut jaoimme lahjat. Mies ilahtui ostamastani yhteisestä lahjasta eli Abban Voyage-LP:stä ja kuuntelimmekin sen heti. Kiva levy oli, taattua Abbaa. Katselin vielä illan ratoksi Die Hard-elokuvan ja keskimmäinen tuli katsomaan sitä kanssani, esikoinen taisi nukkua aamuun asti. 

Niin kylmät kelit on ollut, etten ole ulkoillut yhtään ja Siriuskin on lähinnä käynyt pikaisesti pihalla kääntymässä. Pihlaja on harmittavasti täynnä rastaita, jotka kiusaavat pientä kissaa.

Hyvää loppuvuotta! Minulla se mennee lukiessa, sillä pari kirjaa puuttuu vielä Helmet-kirjastojen lukuhaasteesta, vaikka olenkin jo kohta lukenut 120 kirjaa tälle vuodelle, eikä haasteeseen tarvitse lukea kuin 50 :)

 

 

Sitä sun tätä

Tervehdys jälleen. Ihan ei mennyt kuukautta päivitysten välillä. Yritänkin nyt muistella, mitä kaikkea on tullut touhuiltua tässä sohvalla istumisen ja Buffyn tuijottamisen lisäksi. Toki työt haittaavat edelleen vapaa-aikaa ikävästi.

Marraskuun lopussa kävimme katsomassa uuden Ghostbusters : Afterlife -elokuvan miehen, nuorimmaisen ja yhden ystäväni kanssa. Täytyy sanoa, että se oli hyvä, oikeinkin hyvä. Elokuva kunnioitti vanhoja Ghostbusterseja ja siinä nähtiin koko vanha kaarti paitsi Rick Moranista, myös Sigourney Weaver. Myös tämän vuoden Maailman seksikkäimmäksi mieheksi valittu Paul Rudd oli aivan mahtava roolissaan ja vaahtokarkkiukkelit varastivat shown.

Joulukortit sain askarreltua kerrankin erittäin ajoissa valmiiksi ja postiin. Itsenäisyyspäiväviikonloppuna tein pipareita hirmuisen määrän, mutta niitä pitää kuulemma tehdä vielä lisää. Nuorimmainen on ilmaissut halunsa leipoa niitä kanssani aatonaattona. Tai kun koulu loppuu. Ja nyt mietinkin, pitäisikö yrittää tehdä joku kunnianhimoinen piparitaloprojekti vaikka olen jo tenhyt kahdeksaan pikkumökkiin seinät ja katot odottamaan kokoamista. Viime joulun mökkikylä oli nimittäin aika kiva juttu ja sen aion uusia.

Viime viikolla vihdoin laitettiin neljä uutta kruunua samalla istumalla. Aikaa meni kaksi ja puoli tuntia kesken työpäivän ja rahaa meni myös ihan riittävästi. Nyt perjantaina hammaslääkäri haluaa vielä katsoa, pitääkö jostain hioa (pitää), mutta muuten on ollut hyvä. 

Vähän mainostan myös ravintola Brödin joululounasta. Eilen meillä oli yksikön palkitsemislounas siellä ja olikin tosi hyvä ruoka ja mukavan rauhallinen ravintola. 

Tiedättekö sen tunteen, kun kävelet kohti työpaikkaasi ja tajuat, että sen ulko-oven edessä seisoo paloauto kaikki valot vilkkuen? Joo, en tiennyt minäkään ennen tätä aamua. Vähän oli karu tunne, mutta onneksi kyseessä oli 'vain' henkilökunnan sosiaalitilassa ylikuumennut (eli jäänyt vahingossa virrat päälle) hellanlevy. Onneksi siinä ei ollut mitään päällä ja verhotkin kaukana. Toki henkilö, jonka moka tämä oli, on ollut jo esimiehensä kanssa vatu-keskusteluissa.. En tiedä, miten käy. 

Kävin eilen pitkästä aikaa itsekseni elokuvissa katsomassa House of Guccin, joka sekin oli varsin hyvä. Jos en olisi tiennyt Jared Leton roolihahmoa, niin en olisi tunnistanut häntä. Al Pacino oli mainio, Lady Gaga oli oikein hyvä ja Adam Driver.. uuh. Hesus. Niin hurmaava, aina.

Ainiin, nuorimmaisen koulu piti maanantaina vanhempainillan kevään yhteishausta kaikkien ysien vanhemmille. Kyseessä oli tiims-kokous ja kyllä vähän ihmettelen, meitä oli 16 vanhempaa verkon päässä (minä ja mies poisluettuna siis 14). Eikö ihmisiä kiinnosta lastensa koulunkäynti? Toki jo vuosia sitten joku poikien luokanvalvojista sanoi, että ne vanhemmat, joita kiinnostaa, osallistuvat. Että niin.