Eilen olin nuorimmaisen kanssa Kirralla nenää oikaisemassa. Menimme sinne aamupäivällä ja iltapäivällä pääsimme pois. Uuden apottisysteemin vuoksi sairaalassa oltiin ensin sitä mieltä, että oikaisu tehdään nukutuksessa, mutta kaiveltuaan systeemiä ja meidän kanssa juteltuaan hoitaja totesi, että paikallispuudutuksesta oli merkintä Apotin syövereissä.
Odottelimme toimenpiteeseen pääsyä pari tuntia. Siinä odotellessamme kirurgi kävi vääntelemässä nuorimmaisen nenää ja pohtimassa asiaa. Tuli sitten siihen tulokseen, että isku oli osunut nenäluun ja ruston liitoskohtaan ja rusto mennyt aavistuksen lyttyyn, mistä syystä oli vinossa.
Toimenpide itsessään kesti noin 45 minuuttia, jonka aikana kävin kahvilla (oli tosi hyvää tiikerikakkua!) ja palasin jo hyvissä ajoin istuskelemaan käytävään, josta kirurgi minut bongasi ja tuli kertomaan, miten oli mennyt. Vähän ajan päästä nuorimmainenkin saapui kärrykuljetuksellaan ja menin sängyn perässä odotustilaan/huoneeseen.
Kunnolla olivat puuduttaneet, kun sekä hampaat että sormet olivat tunnottomat. Onneksi aika pian palautui tunto ainakin käsiin ja nuori joi mehua ja söi yhden jugurtinkin. Soitin miehen meitä hakemaan ja pääsimme lähtemään kotiin. Kotimatkalla mies kieppasi työpaikkani kautta ja pääsin vielä pariksi tunniksi töihinkin sekä illempana pilatekseen.
Illalla katsoimme potilaan kanssa Galaxy Quest-elokuvan ties kuinka monennen kerran, se on niin ihana :)
Tänään olenkin taas töissä 10-tuntisen työpäivän, koska meidän puolikas ihmisemme joutuu striimaushommiin. Toisaalta eilisiä tunteja pitää tehdä takaisin kuitenkin, joten eipä haittaa.
