Olen juuri tullut elokuvista. Kävin kahden ystäväni kanssa tänään katsomassa Glenn Closen tähdittämän The Wifen ja olihan se hieno. Herätti kyllä kaikenlaisia ajatuksia monenlaisistakin asioista.
Viikko sitten kävin nuorimmaisen ja hänen ystävänsä kanssa katsomassa Spider-Man: into the Spider-Verse-elokuvan, joka voitti animaatioelokuvan Oscarin. Voin sanoa, että sekin oli kyllä tosi hieno kokemus.
Laskin eilen pikaisesti, että olen nähnyt 13 Oscar-ehdokkaista, vaikka en erityisesti juuri niihin ole edes tähdännyt. Monta hyvää elokuvaa on silti vielä näkemättäkin.
Muihin asioihin kuulunee esimerkiksi se, että aloitin uuden neuletyön: huivin, joka näyttää alkuun aivan kohdulta. Onneksi neulekaverit olivat postanneet kuvia foorumille, niin tiesin tekeväni jotain oikein :P
Kohtuneule
Hiukan jumittaa lukeminen tällä hetkellä. Olen yrittänyt lukea Saara Turusen Rakkaudenhirviötä, mutta en vain pääse alkua pitemmälle. Aion yrittää vielä viikonloppuna pusertaa, mutta sitten saa olla jos ei lähde vetämään. Samoin metrokirjana oleva ruotsinkielinen pokkari on niin tylsää jaaritusta, että sisulla vedän sitäkin. Onneksi on muita odottamassa ja äänikirjojakin useampi.
Miksi sä et rapsuta? kuvaat vaan.
Olen tuijottanut töllöä neuloessani, katselen parhaillaan CSIn 12.s kauden loppupuolta ja Endeavourin (=Nuori Morse) toista kautta. Aloitin Morset uudestaan, kun 6s kausi on niin hyvä, mutta ei vielä kokonaan katsottavissa. Samoin True detectiven 3.s kausi on lopuillaan, se on ollut huiman hyvä taas.
Banaani-nutellaleipä
Päätäkin särki tänään taas niin helkkaristi, että piti käydä kesken työpäivän apteekista hakemassa särkkäreitä. Muutenkin oikea koipi on särkenyt ihan tosissaan taas sekä polvesta että varpaista. samoin nivelet oikeassa kädessä.
Vielä loppuun Oscareista Lady Gaga: Shallow
Nyt menen nauttimaan kahvia ja nuorimmaisen tekemiä suklaakeksejä :P
on ollut tässä blogissa. Olen viettänyt vapaapäiviä eilen ja tänään eli toisin sanoen eilen oli hillitön päänsärky ja tänään taas lämmöt sahanneet edestakaisin. Olen lähinnä maannut sohvalla katsomassa erilaisia sarjoja.
Keskimmäinen lähti Tampereelle tänäaamuna tyttöystävän kanssa loppuviikoksi, tulevat lauantaina myöhään kotiin.
Mies oli sairaana koko viime viikon ja jatkoi tällekin viikolle sillä seurauksella, että itse sairastuin sunnutaina ja olen nyt ollut koko viikon pois töistä. Kävin tiistaina työterveydessä hoitajalla sekä labroissa ja eilen lääkärillä, huomenna pitäisi mennä vielä labroihin ja lääkärille heti aamusta. No, sujuuhan se näinkin.
Nuorimmainen on myös ollut kuumeessa ja kurkkukipuinen, huomenna menee kouluun tekemään pari koetta ennen hiihtolomaa. Ihan itse haluaa käydä tekemässä ne pois, en ole pakottamassa.
Sairastuvassa
Keskimmäinen on onneksi ollut terveenä, sillä vanhojen tanssit sujuvat muakvammin kun ei tarvitse niistää jatkuvasti. Pääsi äitikin äsken valssiin ja kikapuuhun ja lisäksi tapasimme tyttöystävän vanhemmat ja siskon ja mummin ja... Lisäksi tapasimme keskimmäisen parhaan ystävän vanhempia, pojat ovat olleet kavereita päiväkodista asti.
Kaveri on tuo pitkätukkainen nuorimies tuossa taempana
Tultuamme kotiin Vanhoista oli esikoinen käymässä. Hän tuli hakemaan makuupussia, koska on menossa Lahteen coniin viikonlopuksi. Käytin tilaisuutta hyväksi ja leikkasin lapsen hiukset samalla, on sekin taas hoidettu. Sai tuo ruokaakin, hyvä on opiskelijan käydä vanhemmilla kylässä välillä :)
Olin torstain ja perjantain oppimassa taittoa eli Indesign-ohjelman käyttöä. Kurssi oli Ruoholahdessa ja oli varsin mukava kurssi, opettaja oli rento ja osasi opettaa. Vähitellen muistiin palautui asioita Photoshopista, mikä auttoi jonkin verran ja oli kiva leikkiä ID:llä ihan luvan kanssa.
Torstaina kävin myös kampaajalla ja vaelsin Ruoholahdesta Punavuoreen noin vartin. Lunta riittää tässä kylässä.
Eilen olikin myös sitä Taidetta, kun kävin katsomassa The Favourite-elokuvan ystävieni kanssa. Olin ensimmäistä kertaa Maximissa sitten sen remontoinnin ja oli oikein mukavaa, vaikka tuoli oli aavistuksen syvähkö tällaiselle keskimittaiselle ihmiselle. Parvelta oli erinomainen näköala ja katsojat olivat sivistyneesti hiljaa, en nähnyt yhtään ainoata kännykänloistetta valojen hiipumisen jälkeen.
Leffa itsessään oli mielenkiintoinen ja näyttelijät erinomaisia rooleissaan, ja näytöksen jälkeen niin me kuin moni muukin kuukkeloi Kuningatar Annaa. Se, mistä en pitänyt erityisesti, oli elokuvan musiikki. Toki se oli tarkoituksellisen painostava, mutta siitä olisi voinut kehittää hyvän päänsärynkin. Erityisesti elokuvassa mielestäni korostui aikakauden muoti eli miesten meikkaus ja leijonanharja-peruukit ja koreat vaatteet, kun taas naiset olivat oikeastaan kokonaan luonnonkauniita. Vaatteet olivat toki hienot, turnyyrit hieman peinempiä kuin rokokoo-kaudella myöhemmin. Täältä voi lukea enkunkielisen artikkelin, jos Annen aikakausi kiinnostaa eikä pelkää spoilereita.
Nicholas Hoult
Kuningatar Annaa esitti Olivia Colman, joka on tämän hetken englantilaisista naisnäyttelijäistä yksi hienoimpia. Hän teki erinomaisen roolin esim. Broadchurchissa ja Night managerissa, jos ajattelee viimeaikojen tv-töitä. Voisin kuvitella, ettei Annan esittäminen ollut helpoimpia rooleja. Naisparka menetti kaikki 17 lastaan joko keskenmenoissa tai he syntyivät kuolleena tai menehtyivät pian syntymän jälkeen paitsi viimeinen, joka kuoli 11 vuotiaana. Kyllä siinä olisi melkoisesti tekemistä ihan nykyaikasellekin naiselle kaikkine tukiverkkoineen, saati sitten tuolloin, kun naisen tärkein tehtävä oli saada elinkykyinen perillinen pinnistettyä maailmaan.
Eilen vietimme myös nuorimmaisen 13-vuotispäivää melko pienesti. Hän sai uuden puhelimen (vanha on aika rikki ja olisi saanut uuden kuitenkin kesäloman aluksi) isältä ja minulta sitten Steamin lahjakortin ja kakun sijasta Nasan kuivajäätelöä. Virallisemmat synttärit vietetään vasta 16.s päivä ja jonain iltana hän käy ystäviensä kanssa pomppimassa trampoliineilla.
Viimeinen Teinix
Töissäkin oli taas tapahtunut. Neloskerroksen katto antoi periksi keväälle ja sulamisvesiä lirui. on toki kiva, että meillä on 2010 helvetin kalliisti peruskorjattu talo, mutta kattoremontti jätettiin 'myöhäisempään ajankohtaan'. Koskahan alkaisi olla sen aika? Toki osittain kattoa ollaan jo korjattu, mm. erään tilan katon sisältä löytyivät 50-luvun lisärakentamisen jäljiltä kaikki valulaudat (1½ vuotta remontoitu), sekin remontti aloitettiin vasta työsuojeluvaltuutetun suljettua paikan vaarallisena ja piipun peltejä on nyt laitettu viime syksystä. Jostain syystä onkin alkanut taas hengitys tuntua raskaalta tuolla tämän talven aikana.
Kuva työkaverin fasesta
Kohtapuoliin lähdemme moikkaamaan esikoista, pitää hakea häneltä pitkä villakangastakki keskimmäisen ensi viikon Vanhoja varten. Samalla reissulla pääsen keskustaan saakka päivälliselle Kosmiskan kanssa :)
ja heidän äideistään olen aikonut jo jonkin aikaa kirjoittaa. Nyt vihdoin muistin aikeeni.
Joulun alla laitoin viestin toisen kummipojan äidille ehdotuksena joululahjasta ja hän vastasi, että idea oli oikein hyvä. Kävin ostamassa lahjan ja sitten jouluaattona olimme aikeissa viedä sen heille, äidin eronjälkeiseen uuteen asuntoon ja viestillä kysein, kuinka ovat kotona. Vastausta ei koskaan tullut, mutta kävimme miehen kanssa aattoajelulla aikeena laittaa lahja postilaatikkoon. No, taloyhtiössä ei ole postilaatikoita ja rappujen ovet on suljettu numerolukolla. Niih.. Vihdoin tammikuun puolivälissä saimme lahjan toimitettua äidin vihdoin vastatessa viestiin (siihen viimeiseen kymmenestä). Silloinkin asunnossa oli valot ja kuului ääniä, mutta kukaan ei tullut avaamaan ovea kelloa soittaessamme. Perin omituista, sanon.
Olisin vienyt lahjan ex-miehelleen, joka on keskimmäisen kummisetä (kuten siis vaimokin), mutta en löytänyt uutta osoitetta enkä viitsinyt soittaa, kun en ollut aivan varma 'kunnosta'.
Voin kertoa, että meitä nyppi. En aio vaivautua hankkimaan 13-vuotislahjaa, vaikka lapsen synttärit ovat kolme viikkoa meidän nuorimmaisen jälkeen. Muutenkin olen hieman ollut ihmeissäni, ettei meitä ole kutsuttu synttäreille kuin viimeksi ehkä kymmenisen vuotta sitten. En edes tideä, ovatko lapsen toiset kummit olleet tekemisissä. Joka joulu olemme kyllä toimittaneet lahjan, jopa sellaisia joita olin aikonut omalle mutta hätäpäissäni sitten antanut kummipojalle. Minusta on surullista, ettei äiti ilmeisesti halua olla yhteyksissä enkä usko, että se johtuu erostakaan, sillä Elojuhliin hän on välillä tullut.
Sitten se toinen kummilapsi äiteineen... Oli aika, jolloin näimme melko paljon enemmän, jopa ehkä kerran kuukaudessa. Kummipoika kasvoi eikä äiti osaa asettaa rajoja. Siinäpä se lyhyt ja kaunis virsi. Joskus olimme ajatelleet, että olisi kiva vaikka matkustella yhdessä, mutta olemme todenneet miehen kanssa, ettei onnistu. Meillä on niin erilaiset kasvatuskäsitykset, että on turha edes yrittää. Minun (meidän) mielestä on esimerkiksi ihan hyvä, että lapsi näkee, kun vanhempi hermostuu. (Tämä ihan pienenä vihjeenä.)
No, tilanteet muuttuvat ja elämä vie.
Asiasta kukkaruukkuun, huomasin Timo-sedän lopettaneen bloginsa. Tietääkö joku, onko hänellä toinen blogi tms? Jäi kissakuvia ikävä.
Ihanaa, kun on perjantaivapaa. Vieläpä sellainen perjantai, ettei tarvitse lähteä yhtään minnekään. Siksipä imuroinkin ajankuluksi ja huomasin yllätyksekseni, että jopa pidänkin siitä, kun saan tehdä omaan tahtiin ja ilman painetta Disturbedin seurassa.
Tuo otsikko tulee Hesarin uutisesta Harri Marstion kuolemasta. Hiukan rasittavaa lukea uutisia, joissa on hillittömästi kielioppivirheitä. Nykyään on sentään jo koneellinen oikoluku ja jotkin tekstinkäsittelyohjelmat ymmärtääkseni jopa osaavat kielioppiakin, mutta joo.
Samasta syystä en juurikaan jaksa lukea ip-lehtien uutisia ulkomaiden tapahtumista, koska niissä on usein käännös- ja asiavirheitä. Yksi viime viikkojen sellainen uutinen oli esim. Havaijin vesillä liikkunut valkohai, joka suomalaisten lehtien mukaan oli tullut tervehtimään sukeltajia. Ulkomaisten lähteiden mukaan sukeltajat olivat itse menneet ottamaan kuvia hain viereen. Mitäpä siitä jos hai haukkaisee.
Keskiviikkona kävin ystävän kanssa juhlistamassa hänen syntymäpäiväänsä Cafe Aallossa Akateemisen kirjakaupan yläkerrassa. Oli oikein mukava jutelal pitkästä aikaa ja lopuksi vielä kierrellä hetki kirjakaupassa. Turha varmaan sanoa, mutta olemme molemmat alunperin kirjastolaisia, nykyään hän työskentelee Käräjäoikeuden arkistossa.
Ainiin. Töissäkin on taas tapahtunut. Kuulemma katto vuotaa jo nyt eikä vasta maaliskuussa ja toinen siivojistamme oli saanut sairaskohtauksen eilen ihan silkan työmäärän vuoksi. Kilpailutetaan tarpeeksi.
