Loppuviikkoa ja viikonloppua

Loppuviikko töissä sujui taas tutusti, kiireessä ja huonon olon kourissa. Perjantaina lähdin taas hiukan aikaisemmin, leimasin itseni sairaaksi ja kotimatkalla pelkäsin pyörtyväni jonnekin tienposkeen. Kotiin päästyäni mittasin kuumeen vain todetakseni, että olin alilämpöinen (35,7). Päätä särki ja nukutti niin, että torkahdin hetkeksi, mutta sitä ennen kuuntelin luentovideon tenttiä varten. En kyllä muista siitä juuri mitään enää.

Tällainen oli työpaikan pihalla keskiviikkona

Lauantai vierähti tenttivastauksia kehittäen. Onneksi oli edes luentodiat paperilla, sain vastattua jotain ainakin. Mies vei nuorimmaisen uimaan, jotta sain kirjoittaa rauhassa.  Koska en jaksa yleensäkään mitään tehtäviä kovin kauan katsella, palautin tentin heti illalla saatuani sen mielestäni valmiiksi. Menee läpi tai sitten ei, en tiedä kumpaa toivoisin.

Ripustaessani pyykkejä puhuin miehen kanssa näistä opinnoista, siitä miten houkuttaa suorittaa ainakin koko Viestinnän peruskurssi verkko-opintoina, koska se olisi helpompaa ajankäytöllisesti. Se myös toisi jotain etua (ehkä) töissä, kun me nyt kuulumme tieto- ja viestintäyksikköön ja kun ei yhtään tiedä, kuinka tässä kaupungin organisaatiomullistuksessa käy itse kullekin. Mitäänhän meille ei kerrota, muuta kuin että paikka säilyy jos olet valmis siirtymään sinne, mihin määrätään.

Lauantaina olo oli vielä aika huono ja kuumeisen tuntuinen ja korvia pitää rasvata useamman kerran päivässä. Olin kuitenkin jo viikolla luvannut viedä pienimmän elokuviin katsomaan Lemmikkien salaista elämää alkukielisenä ja niinpä heräsimme kahdeksan aikoihin tuon kanssa. Näytös alkoi puoli 11 ja olimmekin hyvissä ajoin paikalla.

Vanha kirkko

Hiukan kärsinyt hautakivi

Kalevala-patsas, itse tosin tunnen sen Lönnrotin patsaana

Elokuvan jälkeen kävelimme Espaa pitkin Ruttopuistoon, että lapsi sai kerätä monneja ja siinä vierähtikin tovi. Sinällään ihan hauskaa, mutta minulla oli vähän kevyet vaatteet, kun en ollut ajatellut olevani tuntikausia ulkona. Pääsimme lopulta kotiin ja olen pessyt pyykkiä, leikannut esikoisen ja pienimmän päät ja leiponut kesäkurpitsakakkua. Jaksoin maistaa tosi pienen palasen, mutta hyvää se on kyllä.

Kotimatkan varrelta. Syksy saa.

Kesäkurpitsakakku

 Huomenna on taas maanantai. Melkein jo pelkään työviikkoa, että missä kohtaa alkaa uupuminen vaivata. Luulen, että soitan huomenna työterveyteen ja yritän päästä puhumaan työterkkarin kanssa mm. siitä lyhyemmästä työviikosta. Näin en jaksa.




  

Kemiaa

Eilen illalla kahvipöydässä keskustelimme esikoisen kemiankokeesta ja sitten itse kokelaan liuettua paikalta mies ja keskimmäinen juttelivat massasta ja energiasta.

Mies:"Massa on energiaa ja energia ei koskaan häviä."
Keskimmäinen mutisee jotain..
Minä:"Sehän selittääkin sitten sen vanhan sanonnan, että läski on ikuista. Kun kerran massa on energiaa ja energia ei häviä."
Mies:"Miten me tähän päädyttiin?"

Naisen logiikalla :D

Eväät

Tein juuri eväät ylioppilaskokelaalle. Kysyin häneltä, jos hän haluaisi vanhan tupperin eväsrasian, jossa on nalle kannessa, mutta ei kuulemma. Kyllä aika rientää!

Muuten olen koko viikonlopun kirjoittanut avoimen tehtäviä, jotta voin torstaina osallistua tenttiin. En tiedä, tulevatko bumerangina takaisin, mutta ainakin olen yrittänyt. En ihan hirveästi ole jaksanut paneutua..

Kävin tiistaina pienimmän kanssa katsomassa elokuvan 'Kubo ja samuraiseikkailu', tosin alkukielisenä. Se oli valtavan kauniisti kuvattu animaatio stop motion-tekniikalla. Oikein kiva.

Tämä oli tällainen pikapäivitys, taas. Yritän saada paremmin kirjoitettua viikolla, on vain ollut niin tuskaisen kiire koko ajan. Eilen tosin olin aika raato perjantain työssäaltistumisen jäljiltä, ei ole taas vähään aikaan ollutkaan sellaista kohtausta.

Juhlien jälkeen

Voi laittaa kuvia nettiin, eikös se ole koko jutun pääidea? Kerrankin näyttää suht ihmismäiselle :D

Olimme varautuneet useampaan vieraaseen, mutta Kusti ei polkenut oikein nappiin ja niinpä kutsut myöhästyivät, miehen tädit olivat saaneet kutsut vasta perjantaina vaikka lähetin ne 28.8. Hiukan nyppi, mutta toisaalta (eläköitynyt) veljeni sai mansikkakakkua mukaansa ja hän loisti kuin Naantalin aurinko ja vaimoaan nauratti. Onneksi myös keskimmäisen molemmat papit ja 5 isosta kävivät auttamassa osaltaan. Oli oikein kivaa :)

Pelkäsin saavani aivan hirveän itkukohtauksen jossain vaiheessa tänään, mutta loppujen lopuksi itkin vain vähän kirkossa. Haikea olo on kyllä. Äiti olisi niin nauttinut tästä päivästä, mutta kaipa hän oli hengessä mukana.

Äitini Venetsiassa 1950

Päivän kuva

Tai kaksi.

Hoitaja kysyi kääriessään pienimmän sormea pakettiin, että onko mulla sidontatarvikkeita kotona ja saatuaan vastauksen ihmetteli, olenko sairaanhoitaja. Vastasin, että kolmen pojan äiti. Sitä nauratti.

Käpälä

Työmaa siivottuna

Alemmassa kuvassa on lopputulos kolmen viikon poisto- yms. rupeamasta. Yhden korkean hyllyn tilalle me naisissa siirsimme tuon vähän matalamman lukollisen kaapin ja cd-hyllyjen vääntämisessä meni päivä, joka ikinen hyllyväli oli laitettava uusiksi. Siihen naapurihyllyyn jäi kaksi ylimääräistä hyllyä, kun alunperin molemmissa oli viisi. Siis tuolla ikkunanpuolella oli yksi korkea hylly, nyt on paljon avarampaa.

Nyt menen petiin, leivoin jo kaksi kuivakakkua.

Plaah

Plaah väsymykselle ja stressinalulle, joka yrittää pukata, sekä vielä työpaikan venäläisvahvistukselle sekä kaikelle muullekin.

On ollut kaikenlaista ja monenlaista. Lauantaina aloittelin rippijuhlaleipomukset ja sunnuntaina kitkin koko narsissipenkin vaikka olisi pitänyt lukea tenttiin.

Perjantaista kerron ihan erikseen. Kävin nuorimmaisen kanssa terveyskeskuksessa esittelemässä sitä päälleastuttua pikkusormea. Saimme lähetteen röntgeniin Tikkurilaan ja koska olen minä, en jaksanut mennä sillä yhdellä bussilinjalla vaan otimme reteästi taksin. vartin päästä olimme röntgenissä odottamassa ja noin vartin päästä takaisin taksiasemalla ja siitä taas vartin päästä terkkarissa. Sairaanhoitaja yllättyi tajutessaan, että olimme jo paluupostissa ja kysyi lääkärin jatkoajatuksia. Lääkäri kehotti teippaamaan pikkurillin kiinni naapuriin ja soittavansa maanantaina röntgenkuvien tulokset.

Tänään sitten soittikin ja kertoi ilouutisen; sormi on kuin onkin murtunut ja pitää lastoittaa. Siispä menen huomenaamulla lapsen kanssa terveyskeskukseen. Yhtään en vielä tiedä, kauanko lastan pitää olla ja poden huonoa omaatuntoa siitä, etten heti vienyt tuota Peijakseen kuvattavaksi. Saa nähdä tuleeko sormi kuntoon.

Tänään oli muutenkin kiire päivä, venäläisemme teki typerän tempun (ryssi siis ihan törkeästi) ja lopuksi olimme vielä abien vanhempainillassa. Esikoisen opo on ex-partiokaveri, joten juttelimme hetken vielä tilaisuuden lopuksi ja hän pyysi sanomaan terveiset esikoisen kummitädille, jota ei ole nähnyt aikoihin.  Lukion auditoriossa meni kurkku tukkoon eikä ollut avaavaa lääkettä mukana, onneksi oli edes salmiakkia ja pärjäsin sen avulla kotiin asti.

Hiekkakakku ja tikru