Kaukana poissa

Minä nimittäin. Vietin perjantaina oikein kuunollisen Hobitti-maratonin ja katsoin kaikki kolme pidennettyä versiota. Meni noin niinkuin aika monta tuntia. Viikonloppuna ja tänään olen katsellut viimeisen levyn extroja enkä ole vieläkään aivan lopussa.

Tänään sentään kävin pienimmän kanssa hammastarkastuksessa, jossa todettiin että tuo ehkä saa raudat kevätpuolella. Yläleuka on kapea.  Ja katsoin Sillan kolmannen kauden loppuun, arvasin jo muutama jakso sitten lopun ;)

Mutta siis... olen edelleen Keski-Maassa, mitä nyt huomenna menen Jorviin tikkienpoistoon. Niin että nähdään taas joskus. Kauheat vieroitusoireet. Niisk.

Jotain hassua

Mies yritti ilahduttaa minua ja kävi töistä tullessaan Anttilassa ostamassa Hobitin pidennetyn version blueray-levyt. Soitti vielä, että onhan se oikea ja sanoin että on. Mies tuli kotiin ja antoi minulle paketin. Joo.. Onhan siinä toki ihan oikeat levyt ja se on ee, mutta kun.. Se on sellainen paketti, jossa on kaikki kolme elokuvaa ja niiden liitännäiset ja kun meillä on jo kaksi aiempaa elokuvaa ee-versioina, niin.. kaunis ajatus, mutta hiukan pieleen meni :D

Pitää käydä huomenna vaihtamassa. Ajattelin muutenkin uskaltautua jopa kirjastoon asti huomenna, tosin samalla reissulla ja autolla. En ehkä ihan vielä uskalla lähteä yksikseni Itikseen asti, kun välillä vieläkin tuppaa huippaamaan.

Keskimmäisen kummipariskunta kävi eilen hakemassa yhden joulukalenterin meiltä ja juttelimme toki myös tästä leikkauksesta. heidän parikymppisellä tyttärellään on nimittäin jo nyt aika mahtava varustus ja harkitsee samaa. 

Eilen illalla tuo ihana mies katseli, kun pesin hampaitani ja totesi, että näytän hyvältä nyt. Ilahduin tietysti ja vastasin, että vihdoinkin näytän siltä, miltä on aina tuntunut sisältä.

Loppuun pari päivää vaivannut korvamato, en tiedä mistä sen poimin.

Olen selkä

Jos jaksan hetken olla koneen ääressä, niin saatte ehkä lukea jotain leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä. Kaikki on kuitenkin hyvin, särkyjä ei juuri ole ja uudet tissit on ihan mahtavan upeat.

Keskiviikkona lähdin siis aamuvarhain taksikyydillä kotoa Jorviin ja matka sujuikin joutuisasti. Varttia vaille kahdeksan minut ja muutama muu opastettiin päiväkirurgian yksikköön, jossa saimme vaihtaa vaatteet sairaalamuotiin. En ehtinyt päästä edes pedille, kun kirurgi kaappasi minut mukaansa.

Menimme pieneen sivuhuoneeseen, jossa kirurgi piirteli spriitussilla kaavat nahkoihin. Todella kiltti ja kohtelias nuori mies, hiukan rokkikundin oloinen, selitti mitä tekee ja mistä ja kuinka paljon. Kirurgiopastettava kuulemma kuroisi sitten haavat kiinni, kun hän olisi tehnyt muut. Kaavapiirtelyn jälkeen ehdin juuri istahtaa telkun ääreen ehkä kymmeneksi minuutiksi, kun jo tultiin hakemaan.

Leikkaussalissa oli ainakin kuusi hoitajaa, jotka kaikki halusivat esitellä itsensä minulle. Kauhean ystävällistä, mutta siinä mielentilassa ei hirveästi jäänyt nimiä mieleen. Kasvot tietysti muistin ja myöhemmin heräillessä anestesiologi tuli juttelemaan niin oli mukava tietää, että hän oli huolehtinut unistani. Molempiin ranteisiin laitettiin tunnisteet, ilmeisesti siksi että voi tsekata nimen kummalta puolen tahansa. Joka tapauksessa tuntui hiukan kuin olisi ollut jossain erikoiskylpylässä, kun kasvoihin siveltiin tököttejä ja laitettiin antureita sinne tänne ja peiteltiin lämpimillä peitoilla.

Seuraavaksi olinkin jo heräämön puolella alkuiltapäivästä. Leikkaus oli kestänyt noin kaksi ja puoli tuntia ja kaikki oli mennyt hyvin. Siinä sitten ihmettelin, nukuskelin ja jossain vaiheessa sain aamiaistakin, joka oli melkein tulla saman tien takaisin. Kirurgi kiiruhti ohi ja kokeili rinnat siinä ohimennessään, olivat kuulemma hyväntuntuiset ;) En muista paljoakaan, mutta jossain vaiheessa kävin vessassa dreenien kanssa ja yritin istua hetken katsellen töllöä, mutta totesin ettei pysty. Menin takaisin makuulle ja oksensin aiemmin syömäni aamiaisen, nukutusaine tekee sen minulle. Mieskin soitteli jossain vaiheessa ja sanoin jääväni osastolle yöksi ja sitten jo kruisailinkin kiltin hoitajani kanssa ylempään kerrokseen.

Osastolla juttelin hetken hoitajan kanssa, hän oli sattumalta etunimikaima, ja sitten tuotiin iltapalaa.. Ehdin haistaa leivän ja taas lensi. En sitten syönyt iltapalaa vaan sain tipan. Onneksi en ollut ehtinyt ottaa lääkkeitä, sain ne nyt sitten tipan kautta. Yö meni miten ne nyt sairaalassa menevät.. eli huonosti ja torkkuen.

Aamulla olin jo enemmän elävien kirjoissa. Söin aamiaisen, kävin vessassa dreenien kanssa  ja käppäilin vähän osastolla, luin Hesaria ja söin lounasta päivähuoneessa, jossa oli kaksi kovaäänistä miestä (räyh). Sain fysioterapistin ohjeet ja kaikki muut lappuset ja pääsin lähtemään kotiin vihdoin ilman dreenejä kahden maissa kela-taksilla.

Kotona olen makaillut olkkariin viritetyllä isolla ilmapatjalla (en pääsisi vesisängystä ylös nyt) ja katsellut Greyn anatomian väliinjääneitä kausia. Vähitellen olen voinut olla pitempiäkin aikoja istuskelemassa, mutta on ihan kiva mennä makoilemaankin välillä.

Sairaslomaa sain kuukauden, haavahoitajalle menen parin viikon päästä leikkauksesta ja kirurgi tsekkaa rinnat vielä ennen töihinmenoa. B-kupin urheiluliivejä pidän nyt kuukauden ajan 24/7 ja sitten vielä puoli vuotta päivittäin. Rinnoista otettiin yhteensä melkein puolitoista kiloa tavaraa pois, vasemmasta 512 ja oikeasta 533 grammaa. Nyt jo huomaan (kuten fyssari sanoi), että pitää olla tarkkana ryhdin suhteen ja siitä pitää koko ajan muistuttaa itseä.

Laitan katkon alle kuvan tältä aamulta eli  kolme vuorokautta leikkauksesta. Kipein kohta on oikeastaan tuo nännialue, mutta se lienee ymmärrettävää.

Vielä viimeinen sana vaan..

..sitten menen kanavaan.. No ei kun petiin.

Oli ihan kiva päivä, vaikka vähän outo. Ihan kuin olisi lähdössä matkoille. Tavallaan tietysti onkin, aika hurjalle matkalle.

Kävin syömässä entisen kahvikaverini kanssa ja sitten sain kahviseuraa vielä työ-ystävästä iltapäivällä. Töistä tullessani poikkesin apteekissa, jossa olikin uusi iloinen (ja varsin söpö) nuori farmaseuttipoika. Kassalla hän toivotti minulle 'mukavaa illanjatkoa' ja sain juuri ja juuri pidettyä suuni kiinni enkä sanonut, että aion paastota huomista leikkausta varten vaan vastasin vain nätisti 'kiitos samoin'. Huhhuh.

Mutta joo, taksi aamuksi on tilattu, kamat pakattu, pienin peitelty ja nyt menen suihkun kautta siis nukkumaan. Onneksi väsyttää ihan törkeästi. Saattaa siis olla, että voin jopa nukahtaakin.

Tilulii

Käväisin aamusella bussikyydillä Espoon perukoilla eli Jorvissa ns. pre-op-käynnillä. Muuten meni kivasti, mutta meni hiukan aikaa hukkaan oman hölmöilyni takia (unohdin ilmoittautua, koska ohjekirje meni piilon viereen) ja siten koko vierailussa kesti vähän odotettua kauemmin. Kysyin hoitajalta, paljonko hän arvelee otettavaksi ja hän sanoi, että vähintään puoli kiloa per rinta. Minusta tulee PIENI. Ihanaaaa!!

Mutta nyt on asiat hoidettu, verikokeet otettuna ja tukisukat valmiina keskiviikkoaamuun. Taksin aion vielä huomenna tilata valmiiksi, sillä julkisilla matka kestää puolitoista tuntia ellei pitempäänkin enkä halua syyllistyä kanssamatkustajien murhaan.

Töihin pääsin tasan tunnissa, mikä suuresti huvitti minua ja työparia :) Tosin kolmella eri kulkuvälineellä, mutta ehdinpä käydä kaupassa hakemassa lounaankin tuossa ajassa.

Työt sujuivat jotenkin, asiakkaat olivat oikein mukavia ja sain jopa suklaata. Illalla mies tuli pienimmän kera hakemaan, kun olivat jousiammuntaradalla.

Hiukan harmittaa se, että olin ajatellut katsovani Hobitti-maratonin jo tällä viikolla, mutta viimeisen osan ee-versio tuleekin Suomen kauppoihin vasta 23s päivä. En oikein tiedä, miten nyt tästä selviän. Sentään viikko kestettävä vielä. Voi nyyh. 

Täytyy sanoa, että nyt alkaa olla mehut aika vähissä. Huomisesta kunhan selviän ja keskiviikkona Jorviin, niin jo helpottaa.

Tröö!

Eilen oli kiva työpäivä, lähinnä seurustelin ihmisten kanssa (bongasin erään entinen partiokaverin ja halasinkin häntä) ja siinä sivussa perehdytin puolikaan työntekijämme hoitamaan lehtikiertoa sitten, kun olen sairaslomalla. Kävin myös lounaalla työpaikkasuhteen kanssa, juttelimme Talon tilanteesta ja kaikenlaisesta muustakin. Kotiinpäin lähtiessä sain työ-ystävästä seuraa ja kävimme metronvaihdon varjolla Itiksessä lankakaupassa, sitten hän lähti Vuosaareen päin ja minä Mellariin.

Päästyäni kotiin lähdin vielä miehen kanssa postikauppaan, sillä minulle oli tullut pari pakettia ja piti ostaa ruokaakin. Tultuamme kotiin oli vielä pakko imuroida talo, ennen kuin saatoin rauhoittua illanviettoon.

Tänään kävin opiskelukavereideni (niiden vanhojen 90-luvun alusta) kanssa ensin Ateneumissa katsomassa Henri Cartier-Bressonin valokuvia ja sen jälkeen syömässä lounasta thai-ravintolassa. Oli oikein kivaa :) Sen jälkeen tapasin miehen ja kaksi nuorempaa leffateatterilla ja kävimme katsomassa uusimman Bondin. Se oli varsin hyvä, tykkäsin kyllä.

Kotiin päästyämme olin aika väsynyt ja niinpä sain itkukohtauksen, kun mies kysyi mitä haluan tehtäväksi vanhoille kauppakasseille. En vain yhtäkkiä jaksanut enää yhtään mitään. Rauhoituttuani olen lähinnä koomannut tässä ja lueskellut uutisia ja nyt aion mennä vaaka-asentoon.

Trai trai trallallai

Torstai-ilta jo! Ihanaa! Mä olen melkein selvinnyt tästä (työ)viikosta!

Tänään töiden jälkeen menin viimeistä kertaa tänä vuonna Pilatekseen, koska ensi viikolla on leikkaus ja sen jälkeen en usko kykeneväni ihan heti. Yksi kiva ihminen ryhmässä jatkaa keväällä ranskankurssia ja sovimme kahvitreffeistä jossain vaiheessa. Hän on minua pari vuotta vanhempi ja tulemme hyvin juttuun :)

Kotimatkalla soittelin äitini kanssa, hänellä oli hyviä uutisia: Lotta Svärd-järjestö oli lähestynyt kirjeellä. Äitini on nyt oikeutettu 10 päivän kuntoutukseen Haikossa, muiden sotaveteraanien tapaan. Äitinihän toimi pikkuLotissa sisartensa kanssa samalla kun heidän äitinsä osallistui varsinaiseen Lottatoimintaan kotirintamalla. Kun ajattelen, että äiti on ollut noin kymmenvuotias (sisaret molemmin puolin ikää) ja siitä muutama vuosi ylöspäin, niin kyllähän se on ollut aika rankkaa aikaa varmasti.

Muta nyt on taas NukkuMatti käynyt iskemässä hiekkasäkillä ja sänky kutsuu. Päivän kipaleeksi valitsin tänään Kasarihaasteeseen linkkaamani Dingon :)

Tadaa

Joo, on tiistai-ilta jo. Töissäkin oli ihan mukavaa, sain muutaman joulukalenterin myytyä ja työ-ystävä kävi vaihtamassa pikaiset kuulumiset. Erään toisen työkaverin kanssa olen miettinyt, pitäisikö mennä kuntoremonttiin. En ole ihan varma haluanko, mutta toisaalta viiden vuoden välein vain on mahdollisuus päästäkään.

Töiden jälkeen käväisin kosmetologi-tutun luona hakemassa naamarasvoja ja juttelimme samalla hetken kampaajatuttavastamme, joka katosi ja on edelleen kateissa. Kosmetologini oli aiemmin tämän ihmisen kanssa samassa paikassa monta vuotta ja on aivan murheinen. On kyllä oikeasti aika metka juttu.. kunpa löytyisi edes ruumis.

Kävin kotimatkan varrella vielä ostamassa joulukorttitarpeita ja salmiakkisuklaamanteleita. Kampin K-kaupassa osuin sen yhden söpön kassapojan hihnalle, hänellä oli aika kamala nuha. Kotipuolessa hain paikallisesta K-kaupasta vielä punaisia linssejä.

Kotona olen pessyt pyykkiä, katsonut telkkaria pienimmän kanssa ja keittänyt sosekeittoa punaisista linsseistä ja porkkanoista. Pienin auttoi kuorimaan porkkanat :) Lisäksi olen maksanut parit laskut ja täytellyt nettilomakkeita leikkausta varten.

Nyt menen ripustamaan pyykit ja sitten nukkumaan. HY!

Tyhjä

Tuntuu, että melkein joka postissa valitan nykyään sitä, kuinka väsynyt olen. Niinpä tämä ei poikkea linjasta. Nimittäin lauantaina lämpö vaelsi ylös ja alas sekä minulla että keskimmäisellä. Niinpä oli hyvä syy istua koko päivä sohvalla neulomassa ja katsomassa telkkarista kaikenlaista. Aloitin Bondin loppupuolella pienimmän kera, sitten pienin lähti kaverin synttäreille ja minä katselin "Kaiken teorian", joka oli varsin hyvä leffa. Pieni tuli kotiin ja katselimme vielä Bondia "Skyfall"issa. Illalla esikoinen lähti leffaan ja tuli kotiin puoli yksi, kun olin jo ollut hetken nukkumassa. Pesin sentään pari koneellista pyyhkeitä päivän kuluksi.

Eli heräsin. Enkä nukahtanutkaan ihan heti uudestaan vaan aloin stressata ties mistä ja lopputuloksena heräsin Isänpäivän aamuna erittäin väsyneenä ja ärtyneenä. Pakotin empivän esikoisen lähtemään softaamaan ja viihtyihän tuo monta tuntia taas. Sillä aikaa silitin pyykkejä ja itkin sitä, että pian on taas maanantai. En ymmärrä, miten jaksoin poikien ollessa pieniä tehdä täyttä työviikkoa ja lisäksi hoitaa kotihommia.

Yritin ottaa päiväunetkin, ei mitään mahdollisuuksia onnistua. Aina jokin häiriö juuri, kun olin vaipumassa uneen.. Joten nousin ylös ja leivoin kääretortun. Meidän oli ollut tarkoitus mennä miehen ja pienimmän kanssa katsomaan uusin Bond sunnuntai-iltana, mutta ilmoitin ei-jaksavani. Ehtii sen nähdä myöhemminkin. Onneksi nuokaan eivät olisi jaksaneet. Niinpä kävimme ajoissa saunassa ja minäkin menin nukkumaan jo kymmenen jälkeen.

Aamulla heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa, mutta nousin ylös vasta lähempänä oikeaa aikaa. Keräsin uimakamat ja lähdin pienimmän kanssa yhtämatkaa. Uimahallissa olikin yllättävän tyhjää ja sain melkein koko ajaksi radan itselleni, joten sain uitua kilsan puolessa tunnissa. Töissäkin meni ihan kivasti ja illalla menin vielä esikoisen koululle vanhempainiltaan, että sain mieheltä kyydin kotiin.

Esikoinen oli käynyt yliopistolla luennolla kuuntelemassa jotain suhteellisuusteoriasta, luennon nimi oli Kaareva todellisuus. Arvasin sentään luennoitsija oikein :P

Luovaa

Tosi vaikea keksiä otsikkoa taas vaihteeksi. Tuo liittyy nyt siihen, että eilen karkasin töistä jo yhden maissa, kun oli kuumeinen olo, ja neuloin sitten koko illan Drachenfels-huiviani saadakseni sen valmiiksi ja onnistuinkin siinä. Alla kuvaa. On muuten pehmeä, ekologista merinovillaa.

Muuten viikko on kulunut flunssan merkeissä. Olen ollut tosi ikävä töissäkin ja suoraan sanottuna lintsannut heti, kun olen voinut. Flunssa ei ole oikein päällä, vaan kituuttelee ja toivon, että jos se nyt päättäisi tulla, niin tulisi ensi viikolla. Viimeistään. Koska sitten onkin jo leikkausviikko.

Keskiviikkona eräs viimetalvinen opiskelijakaverini Jyväskylästä oli työasioissa Helsingissä ja koska hänen kokouksensa loppui puoliltapäivin aika lähellä meidän puljua, niin pyysin häntä tulemaa meille kahville. Ja olipa kiva, että tuli! Juttelimme tunnin verran talon kahviossa, hän söi lounaan (lievällä painostuksella) ja siinä jutellessamme kävi vaikka kuinka monta ihmistä puhumassa ties mistä minulle. Yleensä ei ole ketään häiritsemässä.. Nyt oli jopa työpaikkasuhdekin asioimassa ja hänen jälkeensä entinen esimieheni Kaupunginkirjaston puolelta oli tulossa espanjantunneille ja sitä ennen kahville ja pitihän meidänkin vaihtaa kuulumiset.

Keskiviikon kuvaryhmässä  oli aiheena Lapsuus ja otinkin sitten muutaman kuvan vanhasta albumista. Tässähän niitä.. ensimmäinen on se, jonka laitoin ryhmään.

Kimmo ja minä Rusissa

Roope

Kuusivuotias eskari

Vähän pienempi minä

Eilen aamulla tapasin erään kirjastotutun, joka asuu tuossa muutaman sadan metrin päässä. Hän oli ulkoiluttamassa koiraansa, 1½-vuotias labbis. Koira haisteli kovasti, koska kissanhaju kiinnosti ja lopulta istui ihan pallohukkaisena tuijottamaan minua, että missä se kissa oikein on. Haisteli hän vielä hihatkin sisäpuolelta, hyvin hämmentyneen oloiseksi jäi otus :)

Tänään töissä puhuimme työparin kanssa Kolmen Ässän hallituksesta, voi herranjumala mikä sotku! Onneksi olimme sillä hetkellä keskenämme, sillä saattoi kyllä pari kirosanaakin lipsahtaa. Voin sanoa, että alan olla aika korvia myöten täynnä tuota Sipilän tyyliä eikä ne muutkaan kyllä asioita auta. Mitenkään. Hitto, mitä pellejä. Kuhameemissä on pieni kirjoitusvirhe, pitäs varmaan olla pääministeri.. 

Nyt menen nukkumaan, silmiä kirvelee jo unihiekka.

Taas

On jäänyt päivittelemättä, taas. Oikeasti viime viikko oli melkoista haipakkaa ja ihan joka päivälle riitti tarpeeksi tekemistä. Perjantaina läksimme vielä tuohon länsinaapuriin kääntymään koko perheen voimin.

Ihan oli kiva reissu, sää suosi eikä merenkäyntiä ollut mainittavasti. En siis voinut edes huonosti enkä niinollen tarvinnut akurannekkeita. Kävimme lauantaina katsomassa Naturhistoriskaa ja siellä yhden National Geographicin elokuvan valoaalloista, josta tuli huomattavasti huonompi olo kuin merenkäynnistä. Palatessamme laivalle kävimme perinteisesti Scifi-kirjakaupassa Vanhassa kaupungissa. Ostin muutaman kirjan ja esikoinen osti itselleen Monty Python t-paidan.

Vaikka laivalla olikin ennätyksellisen hiljaiset yöt, siis kukaan ei möykännyt käytävässä eikä muutakaan häiriötä ollut, mutta silti nukuin niin huonosti, että eilen olin aivan tööt. Pesin pari koneellista pyykkiä ja katselin pienimmän kanssa Addams familyn kakkososan, itsekseni yhden Jasonin sotaleffoista ja pari jaksoa sitä sun tätä neuloessani ja koomatessani sohvalla. Esikoinen meni vielä metsään pimeätaisteluun ja pienin valitti kurkkukipua ja jäi tänään kotiin.

Nyt iltapäivällä soittaessani hänelle tuo mittasi kuumeen, joka olikin muhevat 37,9 astetta. Onneksi esikoisella on lyhyt päivä maanantaisin ja oli jo kotona, kun soitin.

Esikoinen täyttää (iltakymmeneltä, jos muistan oikein) tänään 17 vuotta ja täytyy sanoa, että kyllä on aika vierähtänyt nopeasti. En voi parhaalla tahdollakaan sanoa muistavani jokaista päivää, ja varsinkin ensimmäisistä kolmesta kuukaudesta muistan oikeastaan vain ristiäiset. Vaikeinta äitiydessä onkin minulle ollut hyväksyä se, etten voi nukkua niin paljon kuin haluaisin.

Nyt lähden ystäväni kanssa katsomaan Kinopalatsiin Hamletin teatteriversiota, jossa on Benedict prinssinä. Olen lukenut monenlaista mielipidettä, saa nähdä mitä tykkään.