Paarmoja tappamassa

Tervehdys! Olemme täällä mökillä, olleet nyt viikon ja enimmäkseen olemme nauttineet helteestä. Aivan ihanaa, kerrankin on kunnolla lämmin! Kuumuuden vuoksi emme ole yrittäneetkään kaivaa matoja ongensyötiksi vaan olemme käyttäneet paarmoja menestyksekkäästi. Kalat oikein kilvan ponkaisevat kohti onkea nähdessään herkkupalat.

Meillä on myös käynyt vieraita. Minä ja pojat tulimme jo sunnuntaina ja nautimme rauhasta, mies palasi töihin jo. Maanantaina veljeni kippasi Äitini tuohon pihamaalle ja lähti takaisin kaupunkiin ja tiistaina kävivät ystäväni Leena ja kummipoikani Klaus hyttysiä tappamassa seuranamme. Tänään ilonamme poikkesi sisareni kotimatkallaan Muhokselta sukunsa luota kyläilemästä.

Olemme toistaiseksi pärjänneet hyvin autotta (jo kolmatta kesää) ja netti toimii miten sattuu. Parhaiten luurini netti toimii pihalla omenapuun ja grillikatoksen välimailla, joten kun en jaksa enää seistä Vapaudenpatsasta matkien lopetan nettailun. Läppäri, jolla nyt kirjoitan, toimii silloin tällöin (ullakolla).. no ullakkkoa ei k'yllä ole. Mutta lähinnä tuulensuunnasta riippuen toimii jotenkuten tai ei ollenkaan.

Nyt menen takaisin vääntämään sämpylöitä. Nähdään taas!

Lohikäärmeen koulutusta

Kävin tänään pienimmän ja tyttökaverini kera katsomassa 'Kuinka koulutan lohikäärmeeni'-elokuvan kakkososaa. Olihan se ihan hauska vaikka aika kliseinen, mutta tyttöystäväni mielestä kerrankin elokuvassa oli riittävästi lohikäärmeitä. Siihen voin yhtyä :) Vanha ajatukseni siitä, että lohikäärmeet ja kissat ovat suht samanlaisia, vain vahvistui.

Reissussa näimme vain tällaisia pieniä lohikäärmeen sukulaisia. Ottaisin tuollaisen kotiinkin, jos vain mies suostuisi.

Soitin veljellenikin tänään, lähinnä mökin pakastimesta ja mitä sinne mahtuu. Hän kertoi heidän hankkineen mökille jonkinlaisen dvd- ja vhs-soittimen, joten pitänee pakata joitain leffoja mukaan. Aloin juuri pohtia pitäisikö ottaa Star trekin BorgBox-VHS-paketti.. pojat eivät ole nähneet sitä... hmm...

Enivei, nyt taidan kellistyä petiin. Huomenna pakkausta ohjelmassa.

Tiu-tau-tilt

Meinasin kirjoittaa jotain, mutta unohdin jo mitä se oli.

Aamupäivällä kävi ystävä ja varasimme hotellin Lontoosta kävelymatkan päästä teatterista. Ei tarvitse yömyöhällä lähteä seikkailemaan busseilla ja ties millä. Tuo on myös hotelli, jossa meidän perhe on ollut muutaman kerran, joten tiedän sen olevan siisti ja hyvä. Teatterikipale on siis tämä, jos se ei ole vielä selvinnyt. Tilasin ja sain jo kotiinkin Millerin näytelmänkin luettavakseni ennen kuin menemme.

Kävimme tukussa ostamassa ruokaa yms mökkikeikkaa varten miehen ja pienimmän kera. Meinasin nukahtaa sinne, ei ollut kivaa. Paluumatkalla kävin hakemassa neljä pakettia oikeata kahvia (Nordströmin Rekoa)  Ääsmarketista. Ihanaa <3

Tämän illan olen koomannut koneen ääressä. Lukenut kaikenlaista ja kuunnellut musiikkia. Kohta pääsee onneksi nukkumaan.

Kaikenlaista

Vihdoin olemme kotona ja kissakin on, mies ja isommat hakivat sen nyt päivällä. Kuulemma oli ollut lieviä vaikeuksia saada pojat ulos Panssarimuseosta (meidän lapset!) ja kissa olisi mielellään jäänyt hoitolaan, kuten aiemminkin. No, kaikki ovat kuitenkin kotona nyt.

Kotimatka kesti kaikkine odotteluineen noin 30 tuntia, joista kalleimmaksi tuli kuuden tunnin vaihto LAn kentällä. Minä nimittäin löysin aivan ihanan käsilaukun ja tarvitsin sen ehdottomasti. Se nimittäin on juuri sellainen, jota olen ajatellut Lontoonreissulle.. siihen mahtuu sateenvarjo yms sälä ja se on edustavan näköinen sitten teatterissa. *köh* Pojat rypistelivät hiukan, kun puoli tuntia ennen portille vääntäytymistä kävin iskemässä lopputaalat laukkuliikkeen tiskiin (plus pankkikortin).

Samalla kentällä istuskellessamme huomasin erään nuoren miehen, en oikein tiedä miksi, mutta kunhan sattui silmään. Oikein mukavan perienglantilaisen näköinen ehkä 30v, en ajatellut hänestä sen enempää ja jossain vaiheessa panin merkille, että hän oli vaihtanut paikkaa jonnekin ihan siitä lähettyviltämme. Istuessamme koneessa lähtökuopissa minun vieressäni oli tyhjä paikka ja viime minuuteilla siihen rynnisti tämä nuori mies. Jotenkin hupaisaa :) Hän oli hurjan kiltti ja kohtelias, oikein malliesimerkki. Hyvin Kasvatettu selkeästi.

Lontoon vaihto olikin vähän tiukempi, mutta ehdimme hyvin vaikka meinasimme jo hukata toisemme. En muistanut tarkistaa tapaamispaikkaa mieheltä ennen kuin erkanin pienimmän kanssa, mutta löysimme toisemme viime hetkillä. Pieni vinkki kanssamatkustajille: Harrodsin myymälä on suht varma nakki meikäläisen kohdalla.

Me ja matkalaukut löysimme toisemme Helsingistä, laudat eivät. Ne ovat kuulemma tulleet puoliltapäivin Helsinkiin, mutta eivät vielä ole kotiutuneet. Kaipa ne huomenna tulevat..


Sunnuntaina lähden poikien kanssa mökille, sillä mies vihaa mökkeilyä ja hänen lomansa on nyt lopussa. Soitin Äidilleni ja hänellä on aika paha mieli, sillä veljeni vaimoineen ja kissoineen (noin viisi, kissoja siis) ovat mökillä sunnuntaihin asti. Veljeni oli pitänyt hakea Äiti mökille perjantaina, mutta ei hän kuulemma ehdi/jaksa/viitsi vaan vie Äidin sitten maanantaina. Minuahan tämä ei haittaa niin kauan kuin he tosiaan häipyvät sunnuntaina aika ajoissa. Äitini vain olisi halunnut olla paikalla meidän tullessamme, mutta sanoin ettei huolisi, tiedän kyllä paikat jne. Mies puolestaan haluaisi viedä meidät aika aikaisin, koska hän joutuu ajamaan edestakaisin ja koska kaikkien lomat loppuvat nyt, saattaa paluuliikennettä olla. Veljeni kissojen vuoksi me taas emme viitsisi olla mökillä kovin kauan Sysin ja heidän kanssa, koska Sysi stressaa vieraita kissoja. Sukulaiset... huokaus.

Olen tosiaan sitten elokuun loppupuolella, noin viiden viikon päästä, lähdössä Lontooseen teatteriretkelle.. Huomenna matkaseuralainen tulee käymään ja katsomme hotellia, lentoliput ja teatteriliput on jo ostettu. Tosin matkaseura ehdotti, että voisimme päivystää teatterin takaovella koko viikonlopun emmekä tarvitsi koko hotellia :P

Ja nyt menen petiin. Nähdään joskus.

Lämmin tervehdys

Että terve vain täältä kaukaa jostakin. Olemme viettäneet rentoja päiviä rannoilla ja eilen teimme pienen kävelyretken saaren läntisimpään nurkkaan.

Yksi rantakohde oli konservointi-luonnonsuojelualue, jossa kävimme joululomalla ensimmäisen kerran. Siellä oli nytkin mukavaa, saimme auton jopa parkkipaikalle ja mies sai yhdellä kommentillaan japanilaisturisteista meikäläisen nauramaan vedet silmissä vartin. Se vain yksinkertaisesti osui juuri nappiin. Mies ja isommat snorklasivat, pienin sukelteli uimalasien kera ja minäkin näin jonkin merenelävän ihan paljain silmin.

Eilisellä kävelyllämme seurasimme vanhaa, nyt jo purettua sokeriruoko-junarataa luonnonsuojelualueelle. Näimme delfiinejä, jotka näyttivät vallattomilta, ja yhden hylkeen päiväunillaan ja joitain lintuja, jotka olivat kaivaneet pesänsä kärjen hiekkadyyneihin. Kotona tarkistin paikallisesta opaskirjasta alueen oikeaa kirjoitusasua ja selkisi, että tiput olivat albatrosseja.

Tämän päiväinen rantakokemus oli aikeissa kääntyä ikäväksi, sillä melkein heti saatuamme aurinkovarjomme pystytettyä tuli etsintäpartio näyttämään (huonolaatuista) valokopiota jostain kadonneesta nuoresta miehestä. Etsintäpartio jatkoi matkaansa, mutta sen jälkeen ohitsemme käveli pari sukelluspartiota. Onneksi (?) he palasivat parin tunnin päästä rantaan ilman mitään. Naissukeltaja näytti aivan hyytyneltä, ja mies sanoikin, että siinä on homma, jossa varmaankin toivoo olevansa löytämättä mitään. Ehkä se etsittävä oli vain viettänyt tavallista railakkaammin itsenäisyyspäivää ja on jo mennyt kotiinsa, muutahan ei voi toivoa.

Huomenna keskimmäinen täyttää 13 vuotta. Edelleen muistan, kuinka oli kaksi kätilöä ja kolme lääkäriä seuraamassa, kun pinnistin herraa ulos.   Tuo kun halusi tulla peppu edellä maailmaan. Vieläkin hän on ns. varmistaja, ei mielellään tee uusia asioita ellei ole varma onnistumisesta. Virallisesti meillä on siis huomisesta lähtien kaksi teini-ikäistä.

Kävimme tänään illalla miehen kanssa kahdestaan kaupassa viettämässä laatuaikaa. Autossa mainitsin Lontoonreissusta ja yllättäen mies oli ihan ookoo sen suhteen. Saa nähdä onnistunko.