sunnuntai 25. elokuuta 2013

Rippilapsi

Esikoinen pääsi vihdoin ripille. Eilen siis. Oli ihan mukava tilaisuus kirkossa ja kotona kahvit sukulaisille. Onneksi sukua saapui vain minun puoleltani, vaikka olisihan appiukkoa ollut mukava nähdä, tuo vain oli sen verran huonovointinen ettei jaksanut lähteä.

Kirkossa pohdin sitä, että vaikka olen itse päässyt ripille ja sen jälkeisenä vuonna olin isosena, en silti muista niistä rippikirkoista yhtään mitään. Paitsi sen, että isosena oli huomattavasti mukavempaa olla osallisena. Onneksi esikoiselle luultavasti jää hieman enemmän mieleen, ainakin näytti siltä. Pappi oli mukava ja osallistui innolla konfirmoitavien kahteen lauluesitykseen ja muutkin olivat todella mukavia.

Itse tapahtuman jälkeen otimme muutaman kuvan kirkon ulkopuolella. Alla yksi minusta ja äidistäni.




Tänään olen lähinnä koettanut pysyä hereillä. Vaikka juhlavalmisteluissa ei mennyt edeltävänä iltana normaalia pitempään on kuitenkin ollut tavallista väsyneempi olo. Olen siis viettänyt koko päivän tässä koneen ääressä koomaten.

Opettelin tässä muun toiminnan ohessa kuitenkin tekemään audio klippejä luurilla, varsin hupaisaa puuhaa. Joku valitti netissä, että ohjelma oli hankalakäyttöinen, mutta minusta se toimi suht samoin kuin töissä asiakkaiden käytössä oleva Audacity (jota en ole itse käyttänyt). Enivei, nyt siis aion tekaista muutamia erilaisia äänimerkkejä luuriin. En kyllä tiedä, mihin niitä käyttäisin kaikkia..

Ai niin, mies löysi minun radiosta nauhoittamani kasetin erään kaapin kätköistä. Kuuntelin sitä silittäessäni pyykkivuorta ja siellä oli mm. tämä kappale. Ihme kyllä tunnistin laulajan hänen äänestään, vaikka hieman hämäsikin häne aiempi yhtyeensä, johon hänet liitin.



keskiviikko 14. elokuuta 2013

Syksy

Syksy on alkanut. Pienin aloitti eilen koulutaipaleensa ja esikoinen viimeisen vuoden peruskoulussa, keskimmäinen viimeisen vuoden alakoulussa. Mielenkiintoisia aikoja. Varsinkin, kun pienin hermostui liian helppoihin kotitehtäviin niin, että värikynät lensivät. Kaipa se tästä, lieviä käynnistymisvaikeuksia vain.

Vetta jaksaa sataa. Olen niin kyllästynyt, ettei ole todellista. Aamusta iltaan läpi yön sataa sataa ropisee. Asiaa ei auta se, että omenapuut ovat riehaantuneet.






Olen siivonnut kirjahyllyä. Melkein parin hyllyn verran pitää siirtää painotuotteita kierrätykseen. Vielä jos huomenna saisin käytyä paperin täyttämät hyllyt lävitse, helpottaisi kovasti.

Aloin eilen katsoa itselleni uutta tv-sarjaa netistä. Pääosia esittää kaksi suosikkilistallani olevaa näyttelijää.


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Omassa kotona

Tulimme eilen vihdoin kotiin mökiltä ja täytyy sanoa, että olen niin tyytyväinen. Kyllä kotona on paras paikka sittenkin. Vietimme eilen myös 17ttä hääpäiväämme eli nautimme vain rauhallisesta kotoilusta (typerä termi).

Poissaollessamme mies oli tyhjentänyt olohuoneen kirjahyllyn alakaapit VHS-kaseteista, joita on nyt lattialla kolmessa pinossa. Ne pitänee käydä läpi jossain välissä. VHS-soitin toimii vielä hyvin ja nyt meillä on upouusi SiniRäy-soitinkin. En ole vielä ehtinyt tutustua sen sielunelämään. Esikoiselle mies oli hankkinut rippilahjan, polkupyörän. Se on aikast hieno, esikoinen oli onnesta soikea nähdessään sen. Hyvä idea mieheltä.

Tänään olemme avanneet pienimmälle oman puhelinliittymän, hankkineet repun ja penaalin ja penaaliin kynät ja kumit. Minä ostin itselleni 12 metriä kirjamuovia. Tuskin maltan odottaa, että pääsen muovittamaan!! Ihanaaa!!!

Istutimme myös aika helkkarin monta vuorenkilpeä pihaan, toimme ne mökiltä ja samalla siivosimme omenapuiden alustalta kaikki tippuneet omenat ja kaivoimme hedelmättömän karviaismarjapensaan pois tukkimasta pihaa. Omenapuut ovat jälleen ylittäneet itsensä. Voi minua.

Illan videoksi valitsin tv-sarjan 'Almost human' trailerin, ihan Karlin vuoksi. Plus että se vaikuttaa ihan katsottavalta.. hmm.. Tuskin maltan odottaa.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kärsivällisyys

Kärsivällisyys on ollut koetuksella. Olen viettänyt lasten ja äitini kanssa viikosta melkein 24/7 tällä viikolla ja se alkaa painaa hermoja pahasti. Lapset ei niinkään, mutta äitini. Ihan oikeasti en vain jaksa yli 80-vuotiaan vanhuksen kanssa. Olemme niin eri tavalla ajattelevia, että joskus ihmetyttää.

Olen paennut muutaman kerran puskiin, vattu- ja mustikkapuskiin. Mustikkaa ei ollut paljoakaan tai sitten en vain osaa, mutta sain sentään litran kaavituksi pakastimeen. Silloinkin äitini soitti kysyäkseen, joko karhu oli syönyt kun kesti. Nautin vain puiden huminasta istuskellessani mustikassa.

Vattuja sen sijaan on runsaasti. Aion huomenna koettaa päästä pihapiiriä pidemmälle vattuun. Vielä toistaiseksi olen ollut näköetäisyydellä. Vatut ovat tänä kesänä suuria ja kauniita, j aniitä on mukava kerätä kuivalla kelillä.

Tänään leivoin sämpylöitä iltateen keralle. Jo helpotti pipon kiristys. Nyt menen petiin. Loppuun vielä yksi Gunnareiden piisi, josta kovasti tykkään.