Suru-uutinen

Avasin aamulla sähköpostin töissä. Joku oli kommentoinut työblogiin kertomalla erään viimetalvisen projetityöntekijämme kuolleen, hautajaiset olivat olleet lauantaina. Eräs työkaveri, joka tunsi tämän ihmisen paremmin, tiesi kertoa hänen jo aiemmin kärsineen aivoverenvuodon seurauksena halvaantumisen ja siitä kuntoutumisen. Kumminkin minun mielestäni alle 50v on vielä suht nuori.

Syksy

Syksy on vihdoin todellakin. Haravoin miehen kanssa pihan ja siirsimme kesäkalusteet kuistille. Taas yksi kesä mennyt. Jonnekin. Ei hukkaan ehkä kumminkaan.

Eniten syksyssä hirvittää valoton aika. Kestän sitä huonosti. Siksi toivonkin, että lunta sataisi pian ja paljon. Marraskuu alkaa ylihuomenna. Vuoden pisin kuukausi. Toiseksi pisin on tammikuu, joka on kuin kuukauden mittainen maanantai.

Laiskotus

Lauantai-laiskotus ollut tänään. Kävimme ruoka- ja rautakaupassa, sen jälkeen olen vain istunut koomaantuneena koneella. En ole edes neulonut. Vain kuunnellut musiikkia ja koettanut kirjoitella jotain tarinaan, joka jäi kesken. En tiedä, tuleeko siitä koskaan mitään. Ehkä pitäisi vain keskittyä fanifiktioihin. Niissäkin lähinnä lukemispuoleen.

Katsoin läpi siskon tuomat kirjat. Muutama Pratchett ja yksi Gaiman sekä kaksi ensimmäistä osaa Hearnin Otorin klaanista. Muut voi laittaa varmaankin eteenpäin, esikoista ei kauheasti kiinnostanut noista mikään. Pitänee vielä kysyä keskimmäiseltä onko siinä mitään sitä kiinnostavaa.

Hammaslääkäriä ja kirjamessuja

Eilen olin kolme (3!) tuntia hammaslääkärissä. Luulin, että menen alustavaan kruununsuunnitteluun mutta hammaslääkärini halusikin tehdä ne heti alusta loppuun. Ei se haitannut. Ainoastaan se haittasi, että pelkäsin kipua. Onneksi hammaslääkärini tietää kauhuni ja osaa hoitaa sen eli puudutti tarpeeksi. Odotusaikoina juttelimme kirjoista ja muusta mukavasta. Tarjosi hän kahviakin, mutta kieltäydyin siitä ettemme joutuisi molemmat kyseenalaiseen tilanteeseen (=hän kuivailemaan kahvin kostuttamia ryntäitä) :D

Tänään kävin kirjamessuilla, jotenkin oli tylsähköä. Kuuntelin Lorna Byrnen haastattelun ja otin kuvan Don Rosasta. Niin ja Myyrästä kans. Ihmettelimme ystäväni kanssa vain ala-aste-ikäisiä lapsukaisia juoksentelemassa pitkin. Meistä niin nuoret osanottajat eivät vielä tarvitsisi kirjamessuja. Ehkä opettajat haluavat päästä helpolla? Vaikka minusta olisi kamalaa etsiä mukuloita sieltä tungoksesta. Onneksi en ole opettaja.

Kramppi

Kädessä on kramppi. Neulomisesta. Eilispäivänä ja tänään olen neulonut yhteensä ehkä kymmenisen tuntia, ellen jo ylikin. Ei tee ihan hyvää vanhalle jännetupentulehdus-ongelmalle. Vähän alkaa oikutella.

Neuloessa olen katsellut viime talvena kesken jäänyttä Good Wife-sarjaa. Siis se jäi minulta kesken jostain syystä, en enää muista mistä. Mutta tykkään kyllä, vaikka siinä onkin oikeussalidraamaa. Julianne Margulies hakkaa kundit mennen tullen :P

Kotipäivä

Pienin oli illalla kuumessa, joka jatkuu edelleen. Olin kotona tänään ja huomennakin olen. Olkoon mies sitten loppuviikosta.

Mitään kotihommia en tehnyt. Neuloin, katselin tv-sarjoja koneelta ja ihmettelin elämänmenoa netissä. Aina ei tarvitse riekkua kuin heikkopäinen kotihommienkaan kimpussa. Ihan kuin joskus olisin :P

Opiskeluaikoina perheelliset puhuivat, että pitäisi olla ihan säädetty kodinhoitopäivä ja täytyy sanoa, että ei se kyllä mitenkään haittaisi. Nykyään kun kotiapulaisia on vain Harkimolla, niin viikonloppu tuppaa menemään iloisesti raivaushommissa, jotta voisi sitten taas viikolla sotkea kämpän. Sitä ihmettelen, että koska siitä siivotusta kämpästä ehtii nauttia?

Siskokin poikkesi, nyt on eteinen täynnä Taskareita ja Aku Ankan vuosikertoja. Jei.

Korvat

Huomaan, että ihastun usein miesten korviin. Nenä on tärkeä, samoin silmät, mutta tietynlaiset korvat vetoavat myös. Sellaiset hieman ulkonevat ja pyöreäreunaiset on todella söpöt.

Tämä sekoilu johtuu siitä, että parikymppisenä tyttösenä ihastuin suuresti erääseen suomalaiseen näyttelijään (korviin).. eikun siis kokonaisuuteen. Tänään tuo näyttelijä kävi sekoittamssa mun pään lopullisesti mun ihan ikiomalla työpaikalla. Huhhuh. Ne korvat oli edelleen söpöset. Ja nolasin itseni aivan täydellisesti.

Ainakin muistaa minut. Oi Tarmo <3

Nostalgiaa

Illan ratoksi aloin katsella Juutuubista kasariheviä. Tahtoo sanoa siis VanHalenia, joka oli silloin ah niin hurjaa. Voi elämä. Metallicaan en oikein koskaan päässyt sisälle, mutta Skorpparit iski kans syvälle.

Tukkaheviä. David Lee Rothin pehko oli hupaisa.

Askartelua

Harrastan eräänlaista korttiaskartelua eli kuulun ns. swappiryhmään, joka vaihtaa pienehköjä vihkosia. Vihkosessa on jokin teema (yleensä), jonka mukaan askartelu toteutetaan ja sitten vihkonen lähetetään seuraavalle askartelijalle.

Pidän eri ihmisten tavasta käsitellä samaa teemaa, toteutukset jne vaihtelevat paljonkin. Joskus hieman vain nyppii nähdä muutaman ihmisen tekevän aina samanlaisia. Toisaalta kaipa minullakin on oma tyylini, jota en ehkä itse edes tiedosta. Minun on ollut vaikeuksia päästä eroon liiankin pelkistetystä tyylistäni. Olen yksinkertaisten asioiden ystävä. En pidä rönsyistä.

Neulomishimo

Neulomishimo yllätti ja lankojakin on suorastaan järkky määrä. Ainut vain, että ne eivät inspiroi. Eniten inspiroivat ne, jotka ovat vielä matkalla eli tilasin eilen. Ehkä siltikin koetan vähentää näitä jo-olemassa-olevia täss odotellessa.

Ohjeen valintakin on hankalaa, mitä tekisi ja kenelle. Mies tilasi pipon, mutta perui sen ja esikoinen ei huoli. Työkaverille ajattelin tehdä sukat. Ehkä aloitan niistä. Helpoin ratkaisu.

Kuola valuen

Huomenna menen elokuviin ystäväni kanssa. Menemme katsomaan 'Cowboys and aliens'-elokuvan, sillä siinä on Daniel Craig ja Harrison Ford. Jei :P

Toinen vaihtoehto oli 'Abduction - Siepattu', sillä siinä olisi ollut Jason Isaacs isän roolissa. Pitänee sitten ostaa sekin... köh.

Lisää kuolattavaa on tiedossa ensi viikolla, kun menen hammaslääkäriin. Minun hammaslääkärissänihän on kuolaimurit ihan siksi, etten tukehtuisi kuolaan kun katselen hammaslääkäriäni. Minun silmääni niin komea mies on hän. Oih <3 *sydämenkuvat silmissä*

Kyykkypissa Colosseumilla

Eli tervehdys Rooman lämmöstä ja tervetuloa syksyiseen ukkosmyrskyyn. Ikuinen kaupunki vilahti ohi viiden päivän pikakävelyretkellä. Kiloja tuli onneksi vain puolet viidestä mukana, mutta mitäs tekevät niin hyvää jäätelöä. Grr.

Niin, kyykkypissalla kävin useammassakin naistenvessassa. Niistä kun puuttuivat nuo mukavahkot istuinrinkulat ahterin alta, niin oli pakko. Parhaat vauvanvaihtomahdollisuudet (kummipoika toimi testiryhmänä) löytyivät Colosseumilta ja Vatikaanista. Joo, antiikin raunioilta ja sinkkuvaltiosta. Repikää siitä. Hoh.

Eilen käväisnkin sitten naapurikylän taidelaulehtimossa eli Oopperassa katsomassa Carmeenia. Tuotah.. Siitä on muutama vuosi, kun olen kyseisen tarinan viimeksi nähnyt enkä voinut muuta kuin hillitä itseni. Teki nimittäin kovin kovasti mieli alkaa huudella miespääosan esittäjälle, että vähän selkärankaa hei. Sii oikeasti. Voi elämä. Alan ymmärtää, miksi en niin kovin ole koskaan välittänyt yltiöromanttisista jutuista.

Myyntitykki

Keskimmäisen luokka kerää rahaa leirikoulua varten, se on vielä hamassa tulevaisuudessa. Ensimmäiseksi otettiin myyntiin karkkeja ja keksejä. Keskimmäinen toi myytäväksi aika läjän paketteja ja vähän hirvittelin, ajattelin ettei ehkä mene niin helposti kaupaksi nykyaikana tuollaiset. Ikävä kyllä olin oikeassa ja poika myi vain kaksi laatikkoa naapureille ja muutaman eilen lauantai-koulussa. Yritimme saada hänet menemään myyntireissulle tänään, ei onnistunut vaan tuo löi hanskat ihan täysin tiskiin.  Lopputuloksena kauhea DramaKing-kohtaus ja karkkien kuljetus huomenna koululle.

Ottakoon jotain helpompaa myyntiin ensi kerralla.

Sikaväsy

Väsyttää vielä enemmän kuin eilen. En saanut yöllä unta ennen kuin puoli kolmelta, koska jalkaa särki aivan hirveästi. Aamulla oli aikainen herätys keskimmäisen koulupäivän vuoksi, onneksi mies meni sinne. Noustava oli kumminkin.

enjaksa

Vanha

Minä siis. Tänään yli-pomo tuli vieraittensa kanssa tutustumaan kirjastoon ja katsoin, että onpa tutun näköinen ihminen siinä. Se oli mun seiskaluokan luokanvalvoja, siis vuodelta -83. Tunnisti sentään nimen, kun sanoin. Kyseli muistakin ja halasi. Uhkasi tulla uudelleenkin. Lämmitti mieltä :)

Siitä on 28 vuotta! Miten mä voin olla näin vanha. *itcee*

Kävelevä muistihirviö

Mieheni on kyseinen olento. Olen nyt ainakin tiistaista asti puhunut, että joudun perjantaina olemaan iltakuuteen töissä, kun se työkaverini (joka osaa mm. kirjoittaa) on sairaalassa.

No ensin mies ihmetteli, pitääkö hänen ottaa pienin mukaan tukkuun hakemaan lauantain koulupäivän tarjoiluja. Ei tarvitse, saavat isoveljet nyt tämän kerran vahtia sen puolituntisen.

Äsken sitten seuraava ihmetys, enkö minä tulekaan ennen viittä töistä kun piti käydä niitä keittiön tasoja hakemassa Bauhaussista. No EN! Edelleenkään!

Miehet!

Sotkija

Eilen tuli uusi Kotiliesi töihin. Tänään neljännen lukijan jälkeen ajattelin vilkaista sitä, koska ilta oli suht hiljainen. Ja mitäpä silmäni näkivätkään! Heti ensimmäisellä sivulla oli korjattu pääkirjoituksesta yksi sana kuulakärkikynällä paremmin kielioppia vastaavaksi, vaikkei siinä alkuperäisessä sinällään vikaa ollutkaan. No, läväytin leiman sotkun päälle ja jatkoin lehden selaamista. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kunnes pääsin sanaristikkoon!! Se oli täytetty kuulakärkikynällä, osittain väärinkin! Jessus, miten sanomattoman vihastuttavaa! Sotkisi oman lehtensä eikä yhteistä!!

Tartuin härkää sarvista ja tein samalta istumalta hienon lapun kaapin oveen. Siinä lukee näin: 'Ole hyvä ja ota kopiot ristikosta, jos haluat täyttää sen.  --- Mikäli lehden turmelu jatkuu, joudumme lopettamaan tilauksen'. Saa nähdä tepsiikö.

Appiukko

Appiukko on vähän rasittava. Oikein mukava, mutta vanha ja omien juttujensa vanki. Emme ole nähneet sitten kevään, mutta olimme hankkineet hänelle uuden puhelimen ja hän tuli sitä hakemaan.

Appiukko ei tykkää lääkäreistä, siksi hän käykin noin viidellä eri lääkärillä. Saaden kaikilta lääkkeet, eikä lääkärit tietenkään tiedä toisistaan, joten hän ottaa nyt 11:ta eri lääkettä. Selittänee ajoittaisen sekavuuden.

Saa nähdä kauanko tuo vielä porskuttaa.

Työkaveri

Työkaveri, joka ei ole ollut poissa päivääkään tämän puolentoista vuoden aikana, kun olen talossa ollut, oli sairaana. Tai ei oikeastaan sairaana vaan sairaalassa. Aamulenkillä oli mennyt oikea puoli voimattomaksi ja amppari oli kyydinnyt Hyksin neurolle. Työkaverilla on MS-tauti, joka on ollut viimeiset 10 vuotta lepotilassa mutta elokuussa hän joutui punkin uhriksi ja lääkärit arvelivatkin ensin, että mokoma pikkupiru olisi aktoivoinut MS-taudin. Nyt äsken sitten kyselin, että mitä kuuluu, kun aamulla tuo oli kovasti sitä mieltä, että tulee jo huomenna töihin. Vastaus tulikin vauhdilla... Syy ei ollutkaan ilmeisesti punkki vaan lievä aivohalvaus la-su-yönä.

Töikaveri on mua vuoden vanhempi.

Keittiötä ja kukkasia

Kävimme miehen ja pienimmän kanssa katselemassa keittiöön uutta tiskipöytää, allasta ja kukkasia pihalle. Bauhaussista löysimmekin ihan kivan näköistä tasoa, mutta liian lyhyenä, joten sitä pitäisi tilata joskus. Tason asemesta stimme uuden liesituulettimen ja joitan rehuja. Bauhaussista menimme tien yli Plantageniin ostamaan lisää rehuja. Sitten ajoimme Vantaan Ikeaan kasomaan tiskiallasta, johon mies oli iskenyt silmänsä. Allas löytyi ja löytyi vielä parempikin vaihtoehto eli koko pöytätason levyinen iso tiskiallas, jolloin emme tarvitsekaan tasoa tilaustavarana vaan saamme sen tehtyä normaalipaloista. Pienin sai jätskin ja ajelimme kotiin viemään kamat.

Jätimme pienimmän veljien ja varalapsen kanssa ja menimme vielä Muhevaiseen hakemaan lisää rehuja, mutta se onkin jo sunnuntaisin kiinni. Kävimme sitten viettämässä laatuaikaa Liiterissä ihan kahden kesken. Kotiin päästyä isommat hoitivat ruokaostokset jääkaappiin samalla kun me lätkimme rehut pihaan. Huhhuh.

Puutarhanhoitoa

Tänään vihdoin päätin hoitaa puutarhaani. Sitä ihan oikeaa, missä kasvaa ruohoa ja puskia. Perkasin kukkapenkistä rikkaruohoja neljä (4!) tuntia sillä seurauksella, että oikea käsi on aivan julman kipeä. Hiirtä pitää käyttää vasemmalla ja tekstiä näpytän etusormella. Sattuu ihan helkkaristi. Jännetupentulehdus tästä nyt puuttuisikin.

Jotta kipu olisi täydellinen, leivoin suklaa-unikonsiemenkakun. Siitä tuli ihan hyvää, mutta tavallinen mutakakku on parempaa.