Tylsyyksien tylsyys ja kaikki tylsyys, kuten eräs Asterix-sarjakuvan merirosvoista sanoi.
Tänään on jo toinen ilta peräkkäin, kun minulla on tylsää. En jaksa lukeakaan enkä voi katsoa töllöä, sillä en pysty kesällä neulomaan käsien hikoamisen vuoksi. Niin, siis en osaa enää katsoa telkkaria ilman neuletta. Tähän on tultu.
Eilen katselin huvikseni syksyn zumba- ja joogatarjontaa. Ei hyvin mene. Minulla siis. Löysin joitakin kursseja tarpeeksi läheltä kotia, voisin ehkä johonkin niistä koettaa päästäkin. Saa nähdä. Syksykin on kohta.
Luinpa mielenkiintoisen artikkelin fatoreksiasta toisesta kansallisesta iltapäivälehdistön edustajasta. Tosin minusta tämä ilmiö ei ole mitenkään uusi, aina on ollut ihmisiä vailla realistista käsitystä painostaan. Artikkelissa siteerattu amerikkalaisnainen kyllä vaikutti varsinaiselta järjen jättiläiseltä, luulisi jossain kohtaa tajuavan jos paino menee yli sadan, ettei ole ihan missimitoissa enää.
En muista kuka sanoi joskus tämän kuolemattoman lauseen: 'Jokaisen lihavan ihmisen sisällä on hoikka ihminen, joka haluaa ulos.' Ehkä on, ehkä ei.
Joskus ihmettelen ihmisten tyhmyyttä. Enkä ihan joskus, vaan aika useinkin. Tänään tämä Ritva Puolakan blogikirjoitus ylitti sietokyvyn. En pysty käsittämään. Epäilin, että hän yrittää vetää huumoria peliin, mutta ei siltä näytä kun lukee kommentit. Voi hyvät hyssykät... No, ei voi kauhalla ammentaa jos on lusikalla annettu.
Onneksi tässä maassa sentään jonkinlaista aivotoimintaa havaitsee useimmilla ihmisillä. En tiedä, kuinka moni suomalainen oikeasti uskoo esim. zombeihin tai merenneitoihin.Ameriikassahan jouduttiin valtamedioissa äskettäin kertomaan, että ihan oikeasti merenneitoja ei olekaan olemassa vaikka niistä oli esitetty dokumentti televisiossa. Kaikkihan on totta, mitä televiisiossa tai Intternetissä kerrotaan!
Jääkausileffassa oli hyvä selitys mannerten eriytymisestä, käykääpä katsomassa.
Sen lisäksi, että työskentelen kirjastossa, ostan paljon kirjoja. Tai paljon ja paljon, mutta varmaankin enemmän kuin joku muu.
Toin matkalta vain kymmenkunta kirjaa. Enempää ei mahtunut matkalaukkuihin painorajojen vuoksi. Nytkin piti jo siirrellä kirjoja laukusta toiseen, jotta mahtuivat painorajoihin ilman lisämaksuja. Matkalta ostetut olen jo yhtä lukuunottamatta lukenut. Piti aloittaa kauan hilloamani varakirjat, ne joita luetaan sitten, kun kaikki muut on luettu. Säästökirjat.
Tänään tilasin jo lisää luettavaa Amazonvirran kautta, saanen ne ennen mökkikeikkaa. Yhden kirjan ostin käydessäni paitakaupoilla kahden nuoremman pojan kera. Eilen kävin kirjastossa, sain kaksi kirjaa ja yhden tilasin. Nämä saattavat juuri ja juuri riittää kahdeksi viikoksi mökille. Lisäksi on kesken Pohjois-Amerikan intiaaneista kertova historiantutkimus.
Olisi mukavaa, jos pitäisin e-kirjojen lukulaitteesta. Valitettavasti en pidä. Siinä on liian pieni ruutu ja lisäksi haluan pitää kirjaa kädessäni. Kuten eräs luennoitsija sanoi: 'kirja on ylivoimainen käyttöliittymä.'
Paluumatka puolen maapallon takaa kesti melkolailla 24 tuntia. Ensin 8 tuntia Honolulusta Chicagoon, jossa vietimme 8 tuntia maissa ja sieltä toiset 8 tuntia koneessa Helsinkiin.
Chicagossa käväisimme metroajelulla ja kävelyllä, eli tutustuimme Willis Toweriin. Se on Pohjois-Amerikan korkein rakennus, jonka 103:nnesta kerroksesta on mukavat näköalat. Sinne on tehty myös lasiset katselukopit, joihin voi mennä kokeilemaan kuinka korkealla onkaan. Hiukan alkoi huimata.
Voisin sanoa vielä sanansen Chicagon liikennelaitoksen henkilöstöstä eli kahdesta miekkosesta, jotka erittäin ystävällisesti neuvoivat meidät oikeaan metroon ja kadulle ja opastivat kädestäpitäen lippuasioinnissa. En usko, että olemme koskaan saaneet yhtä hyvää palvelua missään kaupungissa julkisen liikenteen osalta tai sen edustajilta.
