Lupasin Apotille kertoa vanhan tarinan laatoitushommista. Ihan siis sellaisista kaakelihommista.
Kauan sitten erään silloisen työkaverin veljellä oli rakennus- ja remonttifirma. Tekivät siis pienehköjä remontteja ja alirakennushommia.
Tässä kyseisessä remontissa oli tehty vanhalle rouvalle keittiöremonttia ja tuli sitten viikonloppu. No viikonloppu huilittiin ja maanantaina remonttimiehet palasivat keittöhommaan. Sinä päivänä piti tehdä keittiön välitilan laatoitus ja sitä varten oli tilattu ja jo saatukin työmaalle niitä verkkoon liimattuja pikkulaattoja, muutama senttimetriä kanttiinsa.
Ongelmana oli vain, että lastat eivät enää olleetkaan kiinni verkossa ja miekkoset sitten rouvalta utelemaan, että mitähän niille on mahtanut tapahtua viikonlopun aikana. Siihen rouva vastaa, että hän ajatteli auttaa remonttimiehiä ja irrotteli laatat verkosta.
Niin. Sitten odoteltiin uudet laatat ennen kuin remontti eteni.
Istun palelemassa yksinäni täällä kirjaston tiskillä. Talossa on toki muitakin ihmisiä, mutta juuri nyt ei ole asiakkaita. Ja palelen siksi, että meidän ilmastointi puhaltaa täysillä, osin toki menee pään yli, mutta osa iskeytyy selkään ja jalkoihin. Onneksi en vienyt paksua villahuiviani kotiin keväällä, arvelin saattavani tarvita sitä jo tässä vaiheessa. On mulla myös silkkinen huivi kaulassa villahuivin alla, on melkein lämmin.
Ajattelin jurputtaa ihan yhdentekevistä asioista tässä nyt.
Esimerkiksi siitä, että erään ystäväpariskunnan (lauantain vieraita) miesoletettu osapuoli on ystäväpiirissämme ainoa, joka polttaa. Alkukesästä he eivät päässeet meille nuorimmaisen yo-juhliin, koska tämä miekkonen oli saanut keuhkokuumeen ja keuhkotulehduksen. Toki sai myös pari kuukautta sairaslomaa, jahka tokeni ulos sairaalasta. arvatkaapa, onko hän lopettanut röökaamisen? Niin, ei ole. Vaimonsa oli hyvin huolissaan, palaako tuo edes lasaretista ja nyt äijä vetää taas spaddua kuin viimeistä päivää.
Toinen asia, joka jurppii vieläkin, on tiistainen elokuvaretkemme. Olimme miehen kanssa katsomassa 'Mies ja alaston ase'-leffaa sellaisessa salissa, jossa on ne loikoilupenkit eli niitähän ei kovin monta sinne saliin edes mahdu. Miehen edessäolevalla rivillä joku ukkeli katseli luuriaan vielä salin pimetessä mainosten ajaksi ja mies sitten hetken kuluttua kävi sanomassa, että voisiko tyyppi laittaa luurinsa pois. Sanoin hänelle ajaessamme kotiin päin, että onneksi hän kävi sanomassa. Mieheni (joka ei yleensä käy näistä sanomassa, vaan murisee mulle jälkikäteen) sanoi ettei hän uskaltanut odottaa sitä, että meikäläinen ojentaa kanssakatsojaa.
Kaihoisasti muistelimme kännykkäaikojen alkuhämäriä, kun eräänkin kerran joku heitti luurihäirikön puhelimen kohti valkokangasta. Voin kertoa, että kaikki taputtivat. Silloin ammoisina aikoina oli myös tapana jonkun vastatessa puhelimeen jo hiljentyneessä salissa huutaa 'sano terveisiä'. Olisi aika mukavaa palata tällaiseen kansalaistottelemattomuuteen.
Vielä hieman rutinaa zumbasta. Eilen siis palasin tai entinen ohjaani palasi vetämään zumbaa vauvalomansa jälkeen. Ohjaaja on todella mukava nuori nainen, ongelmana on vain se, että hän ei juurikaan puhu suomea vaikka on asunut täällä jo kymmenkunta vuotta. Silloin pari vuotta sitten löytäessäni tämän ryhmän olin ainoa suomea äidinkielenäni puhuva, muut puhuivat venäjää ja pari ihmistä hindiä ja tagalokia. Voin sanoa, että oli hiukan erikoinen olo. Nyt eilen ryhmässä oli sentään toinen äidinkieleltään suomenkielinen nainen, mutta taas ohjaaja ja pari muuta pulputtivat venäjää keskenään. Kerroin vetäjälle, että en ehkä pääse ihan joka viikko. Osasyynä on myös se, että keksiviikkoiltaisin Töölön urheiluhallilla on myös tosi hyvä Baila-tunti eli aika samanlainen kuin zumba ja sen vetäjä on tosi tiukka mimmi. Molemmissa on ollut hauskaa ja molemmissa viimeisenä tanssibiisinä tämä.
Perjantaina vietimme työpaikalla erään kauanpalvelleen henkilön eläkejuhlia ja oli varsin rattoisaa. Taas kertaalleen voi sanoa, että humanisteilla on parhaat kemut. Päivänsankari oli leiponut aivan ihanaa porkkanakakkua ja muutakin oli tarjolla.
Eilen meillä oli jälleen jokavuotiset Elojuhlat ystäville. Nämä olivat jo luultavasti 30nnet, vähän laskutavasta riippuen. Joka tapauksessa aika monennet.
On kiva nähdä vanhoja kavereita, joista osa on ollut mukana omassa elämässäni jo peruskoulu- ja lukioajoilta saakka. Kaikki olemme vanhenneet, ensimmäiset vauvat kasvattavat jo omiaan ja meillä alkaa olla vanhusten vaivoja, kuten verenpainetta ja muuta mukavaa.
Söimme hyvin, grillasimme kanaa, nautaa ja possua sekä vegepihvejä, myös vihanneksia, ja jälkkäriksi olin leiponut marjapiirakkaa, jossa oli valkoherukkaa ja karviaisia.
Grilli- ja ruokakuvat otti eräs ystävä.
Toki edelleen olemme hiukan hassuja ja eräskin pariskunta on hankkinut kolme lemmikkikanaa, joista riittää tarinaa. Kuulemma niillä on ihan omat valjaat kävelyretkiä varten. (Meillähän ei ole edes kissalla valjaita.. )
Katselin torstai-iltana Netflixistä juuri ilmestyneen Torstain murhakerho-elokuvan, joka oli erittäin hauska. Todella hyvät näyttelijät kantoivat koko leffan upeasti.
Nyt katselen Siriuksen kanssa Areenasta uutta tanskalaista sarjaa Sukupolvien salaisuus.
Meinasin osallistua tähän elokuun haasteeseen Kristiinan blogista, mutta aloin miettiä keitähän kaikkia sitä on tullut tavattuakaan ja kenestä olisi kuvakin tallessa. Näitähän on siis tasan yksi, kuvassa olen minä ystäväni ja Alexandra Pascalidoun kera kauan sitten Göteborgissa. Toki työn puolesta olen tavannut moniakin tunnettuja ihmisiä ja näistä voin sanoa, että Nikita Fouganthine (Juha Valjakkala) oli todella pelottava kun taas Volvo-Markkanen oli oikein mukava herra, samoin kuin Pedro Hietanen.
Taidan siis kertoa vain hassun pienen tarinan siitä, kun tapasin työn merkeissä erään suomalaisen näyttelijän eli Tarmo Ruubelin. Hän esitti aikoinaan elokuvassa Iskelmäprinssi 'paha poika' Ramia ja oli ah niin komea silloisen nuoren neidon mielestä. (Myöhemmin hän seurusteli hyvän ystäväni kämppiksen kanssa hetken, olin vähän kade.)
Mutta siis Tarmo tuli käymään työpaikallani ja lainasi läjän Avotakka-lehtiä televisiotöitään varten. Siinä niitä lainaillessani jutustelin niitä näitä ja tajusin, että hei tämähän on se ihana tyyppi ja sitten menikin ihan pasmat sekaisin. Muistaakseni sanoin hänelle, että hei olit siinä leffassa silloin ysärin alussa ja että kävin katsomassa sen pariinkin kertaan (*köh*). Hän punastui jostain syystä myös ja myönsi syyllisyytensä ja sanoin sitten hätäpäissäni, että elokuvassa esiintynyt Mart Sander oli kyllä todella hieno laulaja. (Voi Herra.)
No siis juu. Taisimme olla molemmat yhtä noloja tiskin molemmin puolin.
Youtubesta löytyy myös pätkä leffasta sekä traileri, jos kiinnostaa
Tämä on tässä siksi, että Gabriel on nuorimmaisen kolmas nimi.
Eilen kippasimme nuorimmaisen Tampereelle. Kävimme syömässä ja ruokakaupassa lapsen ja hänen kämppiksensä kanssa. Mukava nuori hänkin. Mutta todellakin nyt on hiljaista kotona, mies sanoikin, että 28 vuotta meitä on ollut useampi kuin kaksi ihmistä ja kissa kotona.
Ikean hai näyttää järkyttyneeltä
Erikoisen näköinen taivas
Ensimmäinen viikko töissä meni rattoisasti. Asiakkaiden vähyyden vuoksi piti välillä keksiä tekemistä, joten tutustuin uuteen lainaussysteemiimme youtube-videoita katsomalla.
Torstaina olin ammattiyhdistyksen järjestämällä päivällisristeilyllä Helsingin edustalla, oli oikein kivaa. Aloin jutella erään ikäiseni naisen kanssa ja siinähän se kaksi ja puoli tuntia hurahti.
Kruunusillat
Kauppatorin rantaan
Matkalla Kauppatorilta metroon näimme ohimennen myös Taiteiden yön pääesityksen Pedaleando Hacia El Cielon ja olihan se hieno.
Siellä ovat, yläilmoissa
Perjantain henkilökuntakokouskin meni mukavasti ja saimme kakkuakin, kun eräs 40 vuotta palvellut henkilö kahvitteli meidät.
Tänään ehdimme käydä Puuilossa ja puutarhakaupassa, mies korjasi mun fillarin sillä aikaa kun imuroin. Pesin pyykkiä ja silitin vanhat ja kohta pääsee saunaan. Huomenna taas arki.
Loppuu ne pitkätkin lomat, vaikka ei uskoisi. Olipa metka kesä ensinnäkin säällisesti; ensin normi-kesäsäätä hetki, sen jälkeen kahden viikon vedenpaisumus ja sitten kolmen viikon helle (alkoi jo riittää minullekin). Elokuun alkaessa sää vaihtui taas heti syksyiseksi kuin napista painamalla (ehkä joku muistaa vanhan AkuAnkka-pätkiksen). Mökkimme on eräänlaisessa lahdessa sen toisella syrjällä ja lahtea vastapäätä sijaitsee isohko saari eli meillä on sellainen mökkikylä lahdelmassa. Viime kesänä joka mökillä oli jatkuvasti ihmisiä, mutta tänä kesänä oli yllättävän hiljaista. Eniten näin saarimökkiläisiä, joilla on venepaikkaoikeus meidän rannassa. Omituista on se.
Ajelin tänään kotiin kakkoskuskin säestäessä satunnaisesti naukuen. Loppumatkasta kuulosti jo vähän kyllästyneeltä ja kovaääniseltä moulta. Siinä vaiheessa kyllä kyllästytti jo minuakin se moottoritie, joka ei ollut edes kuuma. Tuulinen oli kyllä.
Ensi viikonloppuna ja seuraavana matka käy Tampereelle, arvatenkin pääsemme tutustumaan paikalliseen Ikeaan. Vielä pitäisi ehtiä tilaamaan ylioppilaan kiitoskortit ennen kuin hän kokonaan siirtyy kauaspois näiltä nurkilta, joten pitänee ruveta siihen hommaan.
Syksyksi onkin jo taas ystävän kanssa hankittu keikkaliput. Allaoleva pumppu tulee tännepäin, joten pitäähän sitä mennä katsomaan.
Ajattelin kirjoittaa pikaisesti pienen päivittelyn saunaa odotellessa.
Lomaa on mennyt jo kuukausi ja jäljellä on vielä melkein toinen. Aloitin lomani käymällä ystävien kanssa Tallinnassa yön yli reissussa. Oli oikein mukavaa, kävimme Karnaluksissa käsityöostoksilla, söimme hyvin ja kahvittelimme ihanien kakkujen kera. Kävimme myös Telliskivessä ja Kadriorgin puistossa sa, jälemmässä oli aivan ihana kahvila. Laivamatkat ovat huonoin puoli Tallinnaan matkatessa, kun en jaksa muutenkaan viettää aikaa ravintoloissa ja nyt osuimme sunnuntaina karaokepaikkaan istuksimaan.
Tulimme juhannuksen jälkeen lauantaina mökille, jossa oli keskimmäinen tyttöystävänsä kanssa ja esikoinenkin saapui parin päivän päästä. Nuorimmainen on viettänyt kesää kotona, hän muuttaa elokuussa Tampereelle.
Ilmojen viiletessä poikaset lähtivät omiin koteihinsa ja mies, minä ja Sirius jäimme katsomaan, kuinka vesisadetta riitti. Oli myös melkoisen kylmä, tuli aivan elävästi mieleen vuoden 1996 kesä, jolloin menimme naimisiin. Myös silloin heinäkuussa satoi ja oli 10 astetta plussaa.
Kehitimme sadepäivien ratoksi sisäpuuhaa ja saimme yläkerran makuuhuoneen tapetoitua ja lattian maalattua. Yläkerran aulatilaan teimme nuorelleparille makuusopen telkkareineen kaikkineen.
Aloitin myös pitkään suunnittelemani projektin eli tilkkupeitteen tekemisen, ajattelin sen tulevan päiväpeitteeksi.
Kävimme myös tutustumassa Kuopion Ikeaan ja torilta ostin kalakukon ihan itselleni, mies kun ei ymmärrä sen päälle.
Ylioppilasjuhlia vietettiin pienessä piirissä, Helatorstai aiheutti vieraskato, mutta emme antaneet sen häiritä. Elokuussa nuorimmainen lähtee Tampereelle, hän on vuokrannut asunnon ystävän kanssa, mikä on minusta oikein hyvä. Ystävä on tamperelainen, joten tuntee paikat.
Vietimme sunnuntaina miehen ja keskimmäisen synttäreitä mansikkakakun merkeissä, se oli oikein makoisaa.
Kuvat on taas mikä mitenkin, saatte vähän niskalihasten liikuntaa.
Nuorimmaisella alkoi yo-kirjoitukset viime viikolla äidinkielellä ja tällä viikolla jatkuu huomenna (pitkällä) matikalla ja perjantaina psykologialla, sitten on nekin ohitse ja voidaan ruveta jännittämään tuloksia.
Pari viikkoa sitten kävin tuon abiturientin kanssa katsomassa Mickey17-elokuva, kun voitin liput ennakkonäytökseen. Pidimme molemmat elokuvasta kovasti toisin kuin Hesarin kriitikko (joka tuntuu olevan varsin erikoinen kaveri kritiikkiensä perusteella). Kuten saman ohjaajan aiempi Parasite-elokuva tämäkin käsitteli aihetta 'onko köyhän ihmisen ihmisarvo sama kuin rikkaan?'
Robert Pattinson teki todella hienon roolisuorituksen Mickeynä
Viime viikolla kävin kahden entisen opiskelukaverin kanssa tsekkaamassa Ateneumin 'Rajojen rikkojat'-näyttelyn, joka sekin oli oikein hyvä. Käyn ehkä vielä uudestaankin, se on niin mukavaa Museokortin kanssa. Oli myös mukava vaihtaa kuulumisia.
Tässä maalauksessa ihailimme erityisesti partakarvojen yksityiskohtia
Kotona pätkäisimme vanhasta pihlajasta huonokuntoisen latvan eli runko on nyt noin kolmen metrin korkuinen. Sirius toimi työnjohtajana ja pyöri pihalla meidän kanssamme ja tietysti kaikki ohikulkijat pysähtyivät kommentoimaan hommia. Eräs vanhempi pariskunta näki kissan ja rouva sanoi, että Sirius on niin mukava vieras, kun käy heidän pihallaan metsästämässä hiiriä.
