Toki ymmärrän, että ystäväni antaa paljon anteeksi ainoalle lapselleen, mutta minusta on hiukan epämukavaa katsella miten lapsi pompottaa äitiään. Lisäksi minusta oli suorastaan ikävää se, että oven avautuessa ensimmäiseksi revitään lahja kädestä, ennen kuin ehdimme edes sisälle ja muiden vieraiden tullessa huudetaan: 'Missä lahja? Ette voi tulla ilman lahjaa!' tai 'Mene pois, sinulla ei ole lahjaa!'. Jälkimmäinen ystäväni veljen perheen kaverille, joka oli unohtanut puhelimensa heille. Olenko oikeasti ikävä ihminen vai mitä mieltä olette?
Ystäväni veljen perheessä on kolme poikaa, kuten meilläkin. Näistä nuorin on 14-vuotias ja hänellä oli käsi kipsissä. En kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, mutta myöhemmin juttelin pojan äidin kanssa ja hän kertoi, että poika oli jäänyt ilmeisesti auton töytäisemäksi joitakin viikkoja (kuukausi?) sitten, hänet oli löydetty tajuttomana ojasta rikkinäisen fillarin viereltä. Onneksi oli ollut kypärä päässä, sillä siitäkin huolimatta oli tullut kallonmurtuma oikean korvan lähelle ja tosiaan käsi murtunut. Poika oli ollut muutaman päivän lasten teholla ja pari viikkoa normaaliosastolla ja oli vasta äskettäin päässyt pois sairaalasta. Silminnäkijöitä tapaukselle ei tietenkään ole löytynyt.
No, hieman hupaisempaa oli kotimatkalla. Ajelimme Ikean kautta kotiin, koska nuorimmainen tarvitsi uuden patjan. Olimme katselleet jousipatjaa netistä, mutta kaupassa ei sellaista ollutkaan haluamissamme mitoissa, joten otimme vain pari uutta tyynyä sekä ihanan pehmohain lastenosastolta. Käymme lopuksi aina Löytöpisteessä ja niin nytkin, siellä olikin se patja, jota olimme kaivanneet ja hyvällä alennuksella.
Otimme patjan kainaloon ja onneksi on iso farmariVolvo, joten saimme sen kotiinkin. Hiukan mies joutui sänkyä fiksaamaan, mutta nyt on patja paikallaan ja lapsi onnellinen. Olin aamulla jo imuroinut, mutta nyt sain kaikki kaameat pölypallerot vielä sängyn alta jalkalistoista pois. Samalla sain myös lievän hengenahdistuskohtauksen, sillä synttäripaikassa on sisäilmaongelma eivätkä pölyt auttaneet, onneksi on avaava lääke.
Nyt aion mennä katsomaan Sense8:n loppuun. Jos jaksaisi, voisi laitaa poppareitakin. Siriuskin toi taas paistin :P
Kun kerran kysyit, niin minun mielipiteeni on, että et ole ikävä ihminen, vaan ihan oikeassa. Minut on kasvatettu lapsena odottamaan, niin kahvipöydässä kuin kaikessa muussakin, kunnes annetaan lupa, niin myös AM. Ja niille samoille tavoille kasvatettiin Poikakin.
VastaaPoistaOlin teini-ikäinen kun kävin Siskoni isän tuttavien luona, heillä oli kaksi pikkupoikaa jotka oli ihan kamalia mun silmissä: äitinsä ei edes ehtinyt kunnolla kahvipöytää kattaa kun pojat oli jo sitä tyhjentämässä. Samoin tämän mun Siskon tädin lapset oli samanlaisia.
Meidän Poika puolestaan, reppana, sillä oli kova kuri :D Oltiin Pojan, about 3-4 vee, kanssa koko päivä leivottu pullaa, kun illalla oli tulossa vieraita. Poika pyysi, saisiko maistaa, mutta kun ei oltu syöty, sanoin, että illalla sitten, kun vieraatkin tulee. No, vieraat tuli, istuttiin kahvipöydässä ja aikuiset tapansa mukaan vaan höpötti ja höpötti ja höpötti. Poika istui ja odotti kärsivällisesti. Kunnes hermo petti... Katsoa napitti vieraana ollutta miestä silmiin sanoi: "Ota nyt sitä pullaa, että minäkin saan!" Eihän siinä toisen muu auttanut kuin ottaa pullaa, että pieni poika sai pullaa :D :D
Siitä on jäänyt lentävä lause meidän kahvipöytään :)
No hyvä, että joku muu on samoilla linjoilla. Meillä on ollut suht kova kuri pojille, mutta kyllä sitten ovat saaneet siitä kiitostakin.
PoistaSamoin on mulle ja miehelle aikoinaan pidetty kuri, enkä ole sitä kokenut pahana asiana, sehän on toisten huomioimista myös.
Vanhempien tehtävä on asettaa ne rajat, ilmasn niitä elämästä tulee tosi vaikeaa, joku ne kuitenkin asettaa jossain vaiheessa, viimeistään koulussa huomaa että nyt on muutettava käytöstään etei ole nenä veressä joka välitunti.
VastaaPoistaEli tekee äiti pojalleen karhunpalveluksen... .
Sirius paistintuoja<3
Niin tekee, samoin isovanhemmat. Siperia opettaa, vai kuin se meni?
PoistaNiih :)
Jopas on päivänsankari käynyt kierroksilla.
VastaaPoistaTodella tympeää tuommoinen käytös, en hyväksy millään tavalla moista ahneutta. En etenkään kouluikäiseltä.
Lahjoja käsittääkseni annetaan -lahjoitetaan-, ei vaadita.
Niinpä. Ikävää vain, että joku muu kyllä sitten opettaa jos ei kotona opeteta.
PoistaEt ole ikävä ihminen! Ei kukaan pidä huonokäytöksisistä lapsista. Paitsi ehkä niiden vanhemmat, mutta on kumma jos eivät tunne edes hieman häpeää.
VastaaPoistaMun mielestä mejän kakaroilla ei ole ollu mikään kauhea kuri, mutta tyttäret osasi kyllä lapsena käyttäytyä. Lapseton siskoni, jolla ne oli paljon pienenä ("lainalapsina" kun se ei ite saanut) on ollu ihan järkyttynyt, kun sen miehen siskon lapset on niillä ollu ja ne on rasittavia tyyliin ei suostu pukemaan housuja kun ollaan lähdössä johonkin. Joku ihmeellinen kasvatusmetodi niillä kuulemma on. Lisäksi vielä ovat uskovaisia, ja lapset lällättelee "mepä päästään taivaaseen, sinä et!", eli jo pienestä pitäen taotaan lapsen päähän, että se on parempi kuin muut.
Mun mies on äitinsä ainoa lapsi, mutta sillä oli despootti isäpuoli, joka kyllä kuritti väkivallallakin.
No justiinsa. Tuo ystäväni veljen vaimo on kotiäiti ja on käyttänyt ns. laspentahtista kasvatustapaa kaikille heidän pojille.. en osaa sanoa, miten ovat ehtineet esmes kouluun jne.
PoistaVoi :(
Kyllä nyt alkeelisimmat käytöstavat edes pitäisi opettaa vaikka ainoa lapsi onkin. Mä olen kans ikävä ihminen, mutta opettaja ja maailma ja muut lapset sitten varmaan opettaa jos kotona ei sitä oppia tule.
VastaaPoistaTöissä näkee kaikenlaista kasvatuksen tulosta ja kyllä ne käytöstavoille opetetut on ihania, ei se tarkoita, etteikö lasta rakastaisi tai kehuisi jne, nää ei oo vastakkaiset ollenkaan.
Kaikesta huolimatta suloista sunnuntaita <3
Sanopa muuta.
PoistaSe oli, toivottavasti sielläkin :)
Mun ei varmaan tarvi sanoa mitään :-D. "Natsiäiti täällä, päivää!"
VastaaPoistaMutt joo, se että lapsi on ainoa, ei ole mikään puolustus huonolle käytökselle. Meillä ainoa on kasvatettu mielestäni samoin metodein kuin jos näitä olisi enemmänkin; kohteliaisuus, toisten huomioonottaminen jne. On karhunpalvelus lapselle olla liian "lepsu" näissä asioissa.
Niin, mä olen täysin samaa mieltä :)
PoistaKyllä lapsella tulee olla rajat, ehdottomasti. Se on aikuinen kun sanoo mitä tehdään, miten tehdään ja milloin. Kakaralta ei kysytä että lähdettäisiinkö jo... tai muutakaan. Sellaiset kakarat eivät tule pärjäämään elontiellä.
VastaaPoistaJuurikin niin.
PoistaJoskus, kun ovat esmes meillä käymässä ja nuori mies väsähtää, niin komentaa äitiään sanomalla: 'Nyt lähdetään, täällä on tylsää.' Tuntuu vähän ikävältä.
Minä yritän jatkuvasti kasvattaa poikiani kaikin mahdollisin keinoin. Mutta voin myös ymmärtää, että juhlissa lapsen käytös ei aina ylety edes siihen normiin. Meillä yksi lapsista oli sellainen, että häntä jännitti juhlat todella paljon. Hän oli kuin tulisilla hiilillä ja etenkin pienempänä energiaa oli vaikea kanavoida mihinkään järkevään. Vaikka on kuinka käyty käytöstavat lävitse, niin niissä innostuksen puuskissa on kaikenlaista päässyt unohtumaan ja käytös ei ole aina ollut hyvien tapojen mukaista. Lasta on toki muistutettu heti tilanteessa tavoista ja jälkikäteen keskisteltu, mutta vahinkohan on jo tapahtunut. Nyt kun poikani ovat 13, 11 ja 9, niin käytös alkaa olla useinmiten aivan kohdillaan. Joillakin siis prosssi on pitkä ;)
VastaaPoista