Elämää elämää on tämäkin

Olen vihdoin saanut työpöydältäni pari viime kesänä syntynyttä kirjakasaa pois ja jatkaakseni siivousoperaatiota vein kellarin kirjavarastoon muutamia palautettuja varastokirjoja. Koska niitä ei ollut monta, päätin heittää ne suoraan hyllyyn ja yksi oli lähempänä kadunpuoleista seinää. Saatuani sen hyllyyn katselin hetken ympärilleni sekä hyllyjä, kirjoja että seiniä ja koska vanhat kirjat tuoksuvat hyvältä niin hengittelin hetken ihan rauhassa (eli meditoin). Kuinka ollakaan hengityselimet alkoivat mennä tukkoon aika ikävästi ja tutkin seiniä. Kohta huomasinkin, että välipohjan läpi kulkevien vesiputkien läpivientikohdassa oli jotain valkoista. Muutama kartiomainen valkoinen 'paakku', en uskaltanut mennä lähemmäs vaan pakenin pois tilasta. Menin samantien kertomaan asiasta päävahtimestarille, joka lupasi laittaa viestin eteenpäin.  Päästyäni takaisin yläkertaan otin avaavan astmalääkkeen, jota en ole kovin usein tarvinnut. Siinä tehdessäni muita hommia koneen ääressä huomasin myös eräänlaista vapinaa koko kehossa ja mietin, liittyikö se homeeseen vai säikähdykseen. Jätin soittopyynnön työpaikkalääkärille, joka soittikin myöhemmin ja lupasi laittaa asiaa eteenpäin.

Jonkin ajan kuluttua päävahtimestarimme tuli käymään kirjastossa ja kertoi käyneensä katsomassa seinää. Hän oli myös saanut oireita (silmät alkoivat kutista välittömästi) vaikkei ole ennen saanut oireita mistään. Hän ehdotti, että laitan asian myös ns. työsuojelupakkiin, joka kaupungilla on käytössä kaikkia työsuojelua vaativia asioita varten ja teinkin sen.

Olin menossa poliisilaitokselle kesken työpäivän antamaan sormenjälkinäytteitä uutta passia varten ja olin aikonut sen jälkeen mennä takaisin töihin, sillä tänään olisi ollut lyhyempi päivä kuin eilen. Puolikas ihmisemme oli sanonut viime viikolla, että voin kyllä lähteä suoraan kotiinkin jos siltä tuntuu ja tässä tilanteessa päätinkin sitten leimata itseni sairaaksi lähtiessäni töistä enkä mennyt enää takaisin. Ajattelin, että ehkä alkaa olla aika ajatella omaakin terveyttä.

Koko asiassa tällä hetkellä pelkään eniten kirjojen puolesta, että ne joudutaan hävittämään. Joukossa on nimittäin teoksia jopa 1800-luvun lopulta ja lisäksi aineistoa, jota ei muualla ole. Meillä on sen kaltainen erityiskirjasto, joita ei muita ole enää tässä maassa jäljellä. 

Koko illan on väsyttänyt ihan hirveästi. Mietinkin nyt, johtuuko oireiden paheneminen varastokäynnistä vai siitä, että olen siivonnut työpöytää, joka on juuri ilmastointikanavan alla. Ilmastointikanavien putsaus saatiin loppuun marraskuussa, mutta minkäänlaista huonetilojen siivousta sen jäljiltä ei ole tehty (mikä on minusta aika kummallista, koska eihän se p*ska sieltä huonetilasta itsekseen minnekään häviä).

Juuri kun ajattelin, että ehkä oireet oli jo saatu pois.. tai jotain. Saa nähdä, miten tämä vuosi vielä etenee kun jo tammikuu on ollut näinkin mielenkiintoinen. Loppuun vanha hitti hupaisalla videolla uudistettuna :P