Lomalla

Ihan tuntuu lomalta tämä viikko, kun melkein joka päivä on ollut jos jotakin. Eilen sain vihdoin olla ihan rauhassa kotona, mutta illalla kävi Yhteisvastuusetä ovella. Hän on käynyt meillä kohta 20 vuotta, niin kauan kuin olemme tässä asuneet ja aina vaihdamme kuulumiset. Mukava ihminen.

Katsoin 'Les Miserables'-elokuvan, sen missä on Hugh Jackman Jean Valjeanina. Ihan oli hyvä, vaikka Russell Crowe etookin jostain syystä. En ole koskaan oikein sietänyt häntä. 

Tänään keskimmäinen meni enonsa kera Messilään koko päiväksi ja kivaa oli ollut. Me sen sijaan kävimme pankkiasioilla (uusi korttini ei ollut vielä saapunut konttoriin) ja samalla kertaa veimme ex-työpaikalleni monta kassillista kirjoja, osa kierrätyshyllyyn ja osa tiskin taakse tsekattavaksi, jos haluavat. Pistäkööt loput kierrätyshyllyyn, jos ei kelpaa. Kunhan ovat minun nurkistani poissa.

Nyt illalla katsoimme pienimmän kanssa ensin 'Muumio'-elokuvan ja sitten vielä 'Siepatun'. Hohhuh. Jälemmässä on Jason, mutta hän kuolee aika alkumetreillä.

Olen tähän asti lukenut Saku Timosen blogia mielenkiinnolla, siellä on yleensä ihan hauskaa kommentointia ja Saku kirjoittaa hyvin asioista. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut vältellä sitäkin. Minun on alkanut tehdä pahaa (ihan fyysisestikin) ne jutut, joita kritisoidessaan Saku on ottanut kuvakaappauksia näiden ns. maahanmuuttokriittisten henkilöiden kommentoinnit vaikkapa uutisista. Maahanmuuttokriittisiä voisin kuvailla sanoin "tyhmä saa olla, muttei idiootti". Ilmeisesti en vain ymmärrä.

Onneksi voin mennä halimaan kissaa.

Kurvit kuntoon

Kävimme tänään miehen ja pienimmän kanssa kahvilla Kissakahvilassa. Sattumalta osuimme ruoka-aikaan, joten ohjelmaa riitti. Pidän kahvilan tunnelmasta, joskus toisissa kahviloissa tulee tietynlainen; sellainen, että pitäisi vapauttaa pöytä heti kun on kahvin kaatanut kitusiinsa. Tuolla saa seurustella vapaasti sekä asiakkaiden että kissojen kanssa, kaikki keskustelevat keskenään siinä kissoja seuratessaan.

Matkalla kotiinpäin kävimme Stadiumissa ostamassa pienimmälle parit uudet verkkarit. Noista joulukuussa(?) ostetuista verkkareista tulee polvet läpi. Liian terävät polvet?

Lähempänä kotia kävimme postikaupassa hakemassa esikoisen odottamat radiopuhelimet. Yllätykseksemme esikoisen pakettiin oli kuminauhoin kiinnitetty vähän isompi paketti minulle. Ne oli merkattu samalla koodilla ja tiedustellessamme myyjätytöltä tätä hän sanoi vain, että ne ovat molemmat kirjeitä eli siksi niitä ei ole laputettu erikseen. Meistä hiukan ontuva selitys, mutta olkoon. Ikävä kyllä neulekaverini minulle Chicagosta lähettämä muki oli mennyt postissa niin pahaan kuntoon, ettei edes liima pelastanut. Sitä en aio hänelle kertoa, vaan kiitän nätisti. Aion katsoa, saisinko tuon tilattua netitse jostain.

Juttelin päivällä myös veljeni kanssa, keskimmäinen patisteli koska hän haluaa päästä laskettelemaan. Mies kun ei sitä lajia harrasta enkä minäkään, en ole koskaan edes kokeillut ja mieskin 'ensimmäisen ja viimeisen kerran'. No, veljeni lähtee sitten keskimmäisen kanssa torstaina Messilään. Yritän tässä selvittää messilän sivuilta, jos varusteet saisi varattua valmiiksi, mutta jos saan sanoa, niin onpa ihan helvetilliset sivut löytää yhtään mitään jos ei ole alan harrastaja.

Pitääkseni kurvit kunnossa olen leiponut tänään '15 minuutin suklaapiirakan' ja marenkeja, kun jäi valkuaisia tuosta piirakasta. Minusta marengit ovat yksi helpoimpia leivottavia ja nyt pääsin harjoittelemaan pursotteluakin samalla. Pieninkin harjoitteli.Odotellessamme marenkeja uunista ja suklaapiirakan hyytymistä katselimme 'Stand by me'-leffan, jota en ole koskaan nähnyt vaikka se aikoinaan olikin jonkinlaisen kulttielokuvan maineessa. Hyvähän se oli, en kiellä.

Sitten pienin sekä  minä saimmekin sellaisen sokerihumala-hihityskohtauksen, että mies tuli huolestuneena katsomaan mikä meillä oli. Melkein tuli pissat housuun :D

Helppo elämä

Kävin ystävän kanssa katsomassa 'Tanskalaisen tytön' elokuvissa ja olihan se hieno ja ajatuksia herättävä pätkä. Perustuu tositarinaan eli Einar Wegener-nimisen tanskalaisen taiteilijan elämään ja kokemuksiin ensimmäisenä sukupuolen korjausleikkauksen läpikäyneenä henkilönä. Hurjan rohkea oli hän ja teki suuren palveluksen muille perässätuleville.

Jo elokuvan aikana ajattelin, että Einar on varmaan ollut ns. interseksuaalinen ihminen eli hänellä on sekä tytön että pojan sukupuoliset tunnusmerkit ja niin tuossa Wikilinkissäkin sanotaan. Jos yhtään kiinnostaa lukea siitä enemmän, niin voin suositella Jeffery Eugenidesin 'Middlesex'-romaania, vaikka se onkin fiktiivinen teos.

Huhuu?

Kerrankin tai pitkästä aikaa sellainen ilta, että en ole ihan sänkyvalmista kamaa jo yhdeksältä. Ehkä kahden yön yli 10-tuntiset (melkein 11) on tehneet jotain hyvää.

Taidan laittaa kattilaleivän taikinan nousemaan yöksi ja mennä neulomaan jotain töllön ääreen. Pyykkikonekin jyllää vielä ainakin puoli yhteentoista asti.

Lavvantai

Olen ilmeisesti ollut aika väsy, koska nukuin noin 11 tuntia ja haaveilin päiväunista. Tosin jos kohtapuoliin pääsisi jo yöunille, niin se voisi olla aika mukavaa.

En ole tehnyt tänään mitään. Päättelin yhdet sukat, ne olisivat valmiit annettavaksi kaverille ja pesin yhden satsin lakanoita. Muuten olen koomannut tässä koneen ääressä. Ajattelin ehkä vielä illan ratoksi neuloa hetken.

Pienin löysi keskimmäisen vanhat rullakengät ja treenaa nyt autotallissa niiden käyttöä hiki päässä.

Vanhoja

Eilen juhlimme esikoisen vanhoja. Puin mekon ylleni töihin ja jouduinkin sitten selittelemään sitä, mutta eipä se haitannut. Mukavat tanssit ja esikoisen pari oli varsin kivasti asunsa valinnut. Alla pari kuvaa, laitan ehkä lisää myöhemmin jos jaksan, mutta nyt on pakko päästä petiin.

Esikoinen parinsa kera

Suunnilleen sata paria, oli sali käydä ahtaaksi

Kikapuun ja valssin jälkeen 

Kävin tänään töiden jälkeen viemässä pef-mittauskaavakkeen Allergiasairaalaan. Yritin jäädä Oopperan kohdalla auton alle juostessani ratikkaan ja muutenkin haistatin pitkät liikennevaloille. Allergiasairaalan luona oli vaikka kuinka pitkään tyhjä tie ja jalankulkijoille punaiset valot, vaikka painoimme nappia sormet verillä.
Ehdin kaikesta huolimatta puoli kuudeksi keskimmäisen ja kaverinsa kanssa Kampin K-kauppaan karkkiostoksille (näin taas sen ihanan hipsterikundin!) ja siitä leffaan.

Deadpool oli mainio. Pidin siitä huomattavasti enemmän kuin olin odottanut trailerin perusteella. Tosin Ryan Reynoldsista en edelleenkään pidä.

Kotimatkalla pojat sanoivat, että tänään olleessa talviliikuntapäivässä, jossa he osallistuivat lasketteluretkeen, oli yhdeltä ala-asteen aikaiselta luokkakaverilta (nyk. rinnakkais-) murtunut käsi viimeisessä laskussa. Hyvää hiihtolomaa vain siihenkin perheeseen.

Nähdään.

Junpe

Osaisinpas päättää.. Nimittäin otanko huomenna mekon mukaan töihin ja vaihdan siellä ennen lähtöä esikoisen Vanhoihin vai menenkö farkuissa. Voi kettujen kettu, että osaan aina tehdä yksinkertaisista asioista vaikeita :/

Marjaana jakoi blogissaan linkin 90-luvun hitteihin ja olen yrittänyt kohta pari tuntia löytää HIMin videota, jossa on eräs tuttavani (silloinen työkaveri) paljain jaloin Raaseporin luona merenrannalla lokakuussa. Oli kuulemma ihan helkkarin kylmä kuvaussessio.

Lueskelin töissä aikaa tappaakseni johtoryhmän tämänpäiväisen kokouksen esityslistaa ja sen liitteitä. Niistä minulle selvisi, että tuleva pomomme, nykyinen puljun kakkospomo, on opettanut Maanpuolustuskorkeakoulussa sotastrategiaa. Se oli siis hänen melko-edellinen työpaikkansa. No, kaipa meillä on tarvetta strategialle... En sano enempää, mutta tämä selittää aika montakin asiaa.

Sielunsisko ja muita asioita

Työpäivän jälkeen olin sopinut tapaavani ystävän, jonka olen viimeksi nähnyt monta monta vuotta sitten. Oikeastaan ihan siksi, että hän asuu Lapissa (siellä, mihin melkein lähdin poromiehen vaimoksi) ja siksi, että kummallakin on ollut perhe ja työ jne jne.

Aikoinaan tutustuimme englannin kielikurssilla Cambridgessa ja olimme kaikki ne viisi viikkoa erottamattomat. Pidimme yhteyttä myöhemminkin, minä kävin Lapissa ja hän meillä ja hän tuli vieläpä Helsinkiin opiskelemaankin. Voi miten meillä oli aina hauskaa yhdessä!

Ja nyt! Puhuimme kaikesta mahdollisesta kuin olisimme nähneet ihan äsken. Tai kuin emme olisi ollenkaan olleetkaan erossa. Kenenkään muun kanssa ei ole samanlaista yhteyttä.

Kävimme vielä ennen eroamistamme Kampin K-kaupassa ostamassa salmiakkisuklaamanteleita. Onnistuin myös osumaan sille kassalle, jossa istui vuorossa se hurmaava suloinen syötävänihana hipsterikundi. Ihan paras ilta :)  

Muihin asioihin eli hetkeä ennen kuin lähdin lounaalle ja olin vielä hyllyttämässä hiljaa, yksi työkaveri tuli kirjastoon. Hän etsi hiljaista tilaa voidakseen huutaa ja hyppiä turhautumisensa ulos, joten annoin luvan. Hänen saatuaan pahan olon purettua halasimme ja keskustelimme talon asioista. Iltapäivällä hän kävi vielä kiittämässä. Oli mukava kokemus :)