Aikoinaan tutustuimme englannin kielikurssilla Cambridgessa ja olimme kaikki ne viisi viikkoa erottamattomat. Pidimme yhteyttä myöhemminkin, minä kävin Lapissa ja hän meillä ja hän tuli vieläpä Helsinkiin opiskelemaankin. Voi miten meillä oli aina hauskaa yhdessä!
Ja nyt! Puhuimme kaikesta mahdollisesta kuin olisimme nähneet ihan äsken. Tai kuin emme olisi ollenkaan olleetkaan erossa. Kenenkään muun kanssa ei ole samanlaista yhteyttä.
Kävimme vielä ennen eroamistamme Kampin K-kaupassa ostamassa salmiakkisuklaamanteleita. Onnistuin myös osumaan sille kassalle, jossa istui vuorossa se
Muihin asioihin eli hetkeä ennen kuin lähdin lounaalle ja olin vielä hyllyttämässä hiljaa, yksi työkaveri tuli kirjastoon. Hän etsi hiljaista tilaa voidakseen huutaa ja hyppiä turhautumisensa ulos, joten annoin luvan. Hänen saatuaan pahan olon purettua halasimme ja keskustelimme talon asioista. Iltapäivällä hän kävi vielä kiittämässä. Oli mukava kokemus :)
Kirjastossa voi tehdä kaikenlaista ;-)
VastaaPoistaMä hypin tässä yks aamu koulun parkkipaikalla kun "voitin" kisan ystävän kanssa (ajoin saman matkan eri reittiä nopeammin kuin hän) ja kuopus meinasi kuolla häpeästä. Outoa!
Lapset on niin tarkkoja, tässä iässä sitä uskaltaa jo olla vapaammin :D
Poista