Ihan pakko kertoa, että vihdoin viimein sain itseni pihalle tutkailemaan kukkapenkkejä. Olen koko syksyn aikonut tehdä niille jotain, mutta en oikein tiennyt mitä. Nyt tiedän.
Ensinnäkin kaikki on kaivettava ylös ja suojattava sekä rikkaruohoilta että kuivuudelta. Isointa rajataan lisää, jolloin kuivin osuus seinän vieressä poistuu kokonaan ja jäljelle jää vain ns. hyvä osa, joka tosin nyt on täynnä ruohoa. Ruoho on koko homman konna, se on valloittanut kaikki muutkin penkit ja siksi nekin on raivattava eli kaivettava ylös.
Tämän päätöksen jälkeen pyydystin kylvetin parit kotilot, keräsin persiljat pakkasta varten ja haravoin. Kävimme miehen kanssa viettämässä laatuaikaa puutarhaliikkeessä, josta emme kuitenkaan ostaneet mitään koska alkoi nyppiä.
Tulimme kotiin ruokakaupan kautta, nautimme päiväkahvit (ihan koko perheen kera), lämmittelimme jonkin aikaa ja sitten mies teki nami-hampurilaisia. Minä olen neulonut ja katsellut Mr. Selfridgeä.
Marjaana oli vastannut mukavasti näihin kysymyksiin, joten ajattelin koittaa onneani niiden kanssa minäkin.
1. Jos olisi pakko muuttaa pois nykyiseltä asuinpaikkakunnaltasi, mihin muuttaisit?
Muuttaisin Lontooseen, pitkäaikainen haave.
2. Puuhailetko mieluummin yksin vai porukalla? Tämä riippuu aika paljon missä olen. Työpaikalla on pakko olla suht sosiaalinen, mutta kotona sosiaalinen introverttiyteni pakottaa lataamaan akkuja. Siksi en juurikaan käy viikonloppuisin missään (edes perheen kera).
3. Onnistunein lomareissusi? Oli varmaankin viimeisin reissu Havaijille. Se oli lomaa.
4. Pelkäätkö käärmeitä? En, pitäisi varmaan pelätä enemmänkin. Ystävän viljakäärme oli kiva kädessä.
5. Uskotko ufoihin? Uskon siihen, että jos täällä on joku käynytkin, niin on lähtenyt lujaa pois.
6. Suosikkikirjailijasi? No tämähän on aika laaja käsite.. voisin vastata sanomalla, että kerään Gabriel Garcia Marquezin, Neil Gaimanin ja Robin Hobbin teoksia. Pidän myös Ursula K. LeGuinista ja tietysti Tolkien-nimisestä herrasta.
7. Mieluisin saavutuksesi käsityöalalla? Täytynee myöntää, että olen edelleen ylpeä hääpuvustani, jonka ompelin ihan omin pikku kätösin. Tietysti on myös ollut hauska oppia kaikenlaista uutta neuletekniikoista ja voikin sanoa, että aina löytyy jotain uutta kokeiltavaa.
8. Osaatko soittaa jotain instrumenttia? En osaa, en niin minkäänlaista mitään.
9. Suosikki ostospaikkasi puutarha-asioissa? Se on luultavasti tuo Kontulan Muhevainen, josta on aina saanut avun kun on sitä tarvinnut.
10. Osallistutko Avoimiin puutarhoihin? Ai minä vai :D :D Hyvä vitsi.
11. Suosikkiohjelmasi telkkarissa? Haa, meinasin ensin sanoa, etten katso telkkaria, mutta nythän katsonkin Areenasta Sillan kolmatta kautta. 'Suorana' en katso töllöä koskaan, tällä hetkellä mulla on sen sijaan Areenassa kolmisen sarjaa kesken. Susipalatsi pitäisi streamata jostain, se jäi kesken myös.. ja pahoin pelkään, että sama kohtalo käy Sillalle. On niin mukavaa katsoa kaikki osat peräkkäin ;)
tuli viestistä, jonka entinen luokkakaveri jakoi seinälleni facessa. Se hämmästytti minua, sillä itse koin aina olevani jotenkin 'ulkopuolella' kaikista porukoista. Minulla oli pari-kolme hyvää ystävää, joiden kanssa pidän edelleen yhteyksiä, mutta muuten.. Ja tämä ihminen oli ehdottomasti luokan suosituimpia tyttöjä kaikkien suhteen, toisaalta hänkin oli aina ystävällinen minulle.
Näin viimeyönä unta, että tarjosit mulle koulun käytävällä
omppupiirakkaa ja vaniljakastiketta. Kiitos, sä oletkin aina ollut tosi
ystävällinen ihminen :) Oli kiva herätä aamuun :)
Tämä lämmitti kovin mieltäni näin pakkasaamuna.
Kaikenlaista on taas tapahtunut tässä parin päivän kuluessa.
Eilen eli keskiviikkoaamuna kävimme nuorimmaisen kanssa koululla varttikeskustelussa. Hankalia ovat keskustelut.. olisi nimittäin aikoinaan pitänyt esikoisen keskustelut nauhoittaa, samat jutut on kuultu jo ainakin kahdesti :D
Suurin ongelma tällä hetkellä on pienimmän kohdalla se, että hän saattaa hypätä kesken hiljaisen työskentelyn ylös penkistä ja ruveta pyörimään. Tosin sen tehtyään hän sitten istuu takaisin alas jatkamaan hommaa. En oikein tiedä mitä sille tekisi, kun opettajakin sanoi, että hän ja luokkakaverit on oikeastaan jo niin tottuneita siihen. Myöhemmin pohdin asiaa ja laitoin Wilman kautta viestin, että jos lisäisivät hiukan taukojumppaa kaikille.. ehkä se voisi auttaa? Pienin myös beatboxaa jatkuvasti, huomaamattaan ja myös kotona. Noin kouluaineiden suhteen ei ole ongelmia.
Töissä juttelin erään uuden ihmisemme kanssa altistuksestani ja hän huomautti, että kolmanne kerroksen yhdessä pienessä välitilassa haisee maakellarille.. Sanoin asiasta heti tänäaamuna sille ihmiselle, joka vastaa meidän yksikössä näistä rakennusjutuista.
Vein ja myin (työ)kaverille viime syksynä ostamani DocMartensit, jotka olivat mulle liian isot ja raskaat ja hän ilahtui ikihyviksi niistä. Ne olivat kuin tehdyt juuri hänelle. Oikein kiva, sain jotain pois kaapista ja hän sai kengät, joita tarvitsi :)
Tänään sitten soittelin leikkausjonohoitajalle. On hiukan rieponut, kun ei mitään ole kuulunut siitäkään, kun se sairausloma sentään vaikuttaa vähän muihinkin. Hoitaja kysyi minulta, että mikä päivä haluan tulla, kun vaihtoehtoja on kolme ja valitsin sitten marraskuun puolivälistä. Hiukan jännittää jo.
Kävin pilatestunnin jälkeen Stockan Hulluilla päivillä katsomassa pienimmälle verkkareita ja itselleni yöpaitaa, mutta täytyy sanoa, että Stocka alkaa jo alittaa itsensä. Loppujen lopuksi ostin leivoksia ja kotona nautimme oikein leivoskahvit.
Vielä kun huomisen jaksaisi, niin sitten koittaa viikonloppu. Tosin menen keskimmäisen kanssa kenkäkaupoille.. Voi kääk.
Päivän video valittu siksi, että luin huhun The Curen comebackistä.
Töissä oli SenioriSurf-päivä, joka oli aiheuttaa kirjastonhoitajakollegalle palovammoja korviin jo eilen, kun savu nousi hermoista. Se taas johtui siitä, että eräs työhenkilö ei hoitanut hommiaan ja nepä sitten kaatuivat ns. meidän syliimme. Onneksi olemme tietoalan näppäriä ammattilaisia ja saimme hommat hoitumaan ihan oman porukan voimin. Voimme siis läväyttää itseämme selkiin oikein kunnon kämmenellä *LÄPS*
Työpäivän kuluessa käväisin myös työterveydessä silmätulehduksen vuoksi, lisäksi flunssan aiheuttama yskä jatkuu edelleen ja ilmastoinnin jatkuva säännötön rellestys vie lopunkin äänen. Pyrkiessäni ala-aulasta sisälle vastassa olikin peräti kahden ambulanssin porukat elvyttämässä jotakuta ja piti kiivetä ns. vanhalle sisäänkäynnille, jonne johtaa ihan perkeleelliset portaat (ne on tosi kivat talvipakkasella). Siinä kiivettyäni juttelin hetken erään kanssakiipeilijän kera, joka kertoi että olivat jo hetken ehtineet elvytellä siellä aulassa makaavaa.. Sanoin, että tuli mieleen isäni elvyttäminen kauan sitten, ihan samalta näytti touhu ja tämä näytti myös kestävän kauan.
Pääsin sitten lopulta lääkärillekin, joka olikin ihan fiksu nainen ja kuunteli varsin seikkaperäisesti selvitystäni. Antoi silmätipat (tarpeeksi ensi kerraksikin) ja pyysin häneltä työpaikka-pef-lähetteen, jonka hän kirjoitti varmistettuaan, että todella haluan puhaltaa kaksi viikkoa kahden tunnin välein. Sanoi vain, että kunhan pahin yskä on ohi voi puhaltelun aloittaa. Toivon, että siitä selviäisi jotain.. kuten vaikkapa se, etten ehdi palautua kahden päivän viikonlopussa tarpeeksi ja elimistö kuormittuu. Toki huomaan sen itse jo nyt, siksikin haluan nyt käydä dokumentoimassa nämä kaikki työterveydessä.
Lähtiessäni ambulanssit olivat juuri pakkaamassa potilasta ja kamoja, lähtivät ilman pillejä eli luultavasti saivat henkilön vain stabiiliksi. Alkoi hiukan itkettää sekin taas.
Menin töistä suoraan keskustaan tapaamaan ystävääni Kristiinaa ja ostamaan itselleni talvikenkiä Sievin liikkeestä ja löysin ihanat Hillat. Olivat juuri saaneet punaiset hyllyyn, eivät ne ehtineet siellä kauaa vanheta. Sen jälkeen menimme Kristiinan kera kahville ja vaihtamaan kuulumisia, jossa vierähtikin tovi :P
Nyt saatan hetken katsoa jotain sarjaa ja neuloa, kohta petiin! Alla päivän korvamato.
Jotenkin päivät ja illat ovat taas hujahtaneet ohi kiihtyvällä vauhdilla enkä ole ehtinyt päivitellä.
Keskiviikkona vanhenin taas yhdellä numerolla. Perhe oli ostanut ruusuja ja kakkuja ja pienin oli tehnyt kortin. (Hän soitti koulun jälkeen ja oli kovin pahoillaan siitä, ettei ollut hankkinut lahjaa, mihin vastasin, että kortti olisi kaikkein parhain lahja. )
Torstaina ilmoitin keskimmäisen rippikouluun, Helsingin puolelle, sillä Vantaa ei järjestä Lapin vaelluksia tänä kesänä. Toivon kovasti, että hänet (ja ystävä) huomioidaan valinnassa. Pappi, johon olin yhteyksissä, sanoi että aina on tilaa riittänyt myös ulkopaikkakuntalaisille.
Työpaikalla elämme jännittäviä aikoja. Riittänee, jos sanon, että virastomestari on syyllistynyt pariinkin virkavirheeseen. Katsomme kuinka käy.
Olen nyt katsonut 'Sillan' 1 ja 2 kaudet loppuun ja aloittanut kolmannen, joka alkoi Areenasta viime sunnuntaina. Lisäksi olen katsellut muutamia muita sarjoja ja perjantaina kävin leffassa pienimmän kanssa. Isommat pojat olivat pe- ja la-välisen yön telttailemassa Nuuksiossa, Vihdin puolella, oli ollut kuulemma ihan kivaa.
Siinäpä se, hiljaiseloa. Kotoilua ja neulomista. Enää puolitoista viikkoa syyslomaan. Äkkiä taas katosi tämäkin alkusyksy.
Oli sen verta hoppuisa viime viikon loppupuoli, etten oikein ehtinyt enkä jaksanut päivitellä.
Torstaina kävin töiden jälkeen pilateksessa ja se oli mukavaa. On kiva huomata, että me alusta asti mukana olleet alamme tutustua toisimme kerta kerralta paremmin.
Perjantaina menin töiden jälkeen kahville Kissakahvilaan ystäväni Kristiinan kanssa. Siellä oli jälleen mukavaa, vaikka tupa olikin aika täysi. Epäilen hieman, että paikan omistaja kiinnostui minusta. Hän ei kyllä ole ollenkaan sitä lajia, joka kiinnostaa minua. Yksi pikkukisuista päätti ottaa unoset koipeani vasten istuessani lattialla. Pääsin kuitenkin loppujen lopuksi kotiin ilman kissaa :)
Lauantai kului siivotessa ja neuloessa, samoin sunnuntai. Tosin sunnuntaina heräsin kaameaan pyörrytyksen tunteeseen. Niskat oli niin jumissa, että huimasi koko päivän. Vihdoin saunassa venytellessä aukesi vähän.
Orkideani kukkii jälleen
Tänään menin uimaan, osittain niskajuminkin vuoksi. Sain vetäistyä kilsan 32 minuutissa, käväisin kylmäaltaassakin ja kaiken jälkeen käväisin vielä entisessä työpaikassani. Löysin Princen uusimman cd:n esittelyhyllystä ja nappasin mukaani. Olin sopinut treffeistä ystäväni M:n kanssa ja hän noukki minut kyytiinsä ja karautimme Kallion kulmille. M oli menossa työterveyteen, mutta tuli sitä ennen käymään nykyisessä kirjastossani ja kävimme kahvillakin. Oli ihan mukavaa :)
Illlalla mies tuli pienimmän kanssa hakemaan minua töistä, he olivat käyneet pienimmän vaatimuksesta kokeilemassa jousiammuntaa. Vaikuttaa siltä, että Suomen uusin jousiammunnan lupaus kasvaa meillä. Kuulemma ohjaajatkin olivat yllättyneet ensikertalaisen tyylistä. Aika hieno juttu :)
Robin Hood
Nyt lähden katsomaan Sillan kakkoskautta ja neulomaan uutta huiviani. Ostin jo metriset pyöröpuikotkin, jotka uupuivat puikkovarastosta.
Törmäsin tänään uutiseen, joka teki aika haljun ja itkettäväisen olon minulle. Nimittäin Metro-lehden uutinen kolmisen viikkoa sitten kadonneesta 65-vuotiaasta naisesta. Luin sitä ja ajattelin, että kuva näyttää jotenkin tutulta. Jatkoin lukemista ja ajattelin, että nimikin on tuttu jostain, kunnes tajusin että kyseessä on entinen kampaajani. Kävin hänellä vuosikausia ja sitä ennen hänen siskollaan. Tunsin molemmat jo lapsena, sillä vanhemman sisaren kampaamo oli silloisen kotitalomme katutasossa ja he olivat aina hyvin ystävällisiä minulle. Äitini kävi heillä asiakkaana myös ja samoin myöhemmin veljeni Kimmo nimenomaan tällä nuoremmalla siskolla.
En uskalla sanoa asiasta äidilleni, turha murhe hänellekin. Kolme viikkoa kateissa on melko lailla varma nakki.
