Itkut

Törmäsin tänään uutiseen, joka teki aika haljun ja itkettäväisen olon minulle. Nimittäin Metro-lehden uutinen kolmisen viikkoa sitten kadonneesta 65-vuotiaasta naisesta. Luin sitä ja ajattelin, että kuva näyttää jotenkin tutulta. Jatkoin lukemista ja ajattelin, että nimikin on tuttu jostain, kunnes tajusin että kyseessä on entinen kampaajani. Kävin hänellä vuosikausia ja sitä ennen hänen siskollaan. Tunsin molemmat jo lapsena, sillä vanhemman sisaren kampaamo oli silloisen kotitalomme katutasossa ja he olivat aina hyvin ystävällisiä minulle. Äitini kävi heillä asiakkaana myös ja samoin myöhemmin veljeni Kimmo nimenomaan tällä nuoremmalla siskolla.

En uskalla sanoa asiasta äidilleni, turha murhe hänellekin. Kolme viikkoa kateissa on melko lailla varma nakki.