Vilakkaa menoa

Oltiin miehen kanssa viikonloppuna mökillä. Piti mennä katsomaan, onko vesimittari käyty kytkemässä (ei oltu). Matkalla sinne satoi ja melkein perillä sade muuttui rännäksi, mies kysyi lähdetäänkö takaisin, mutta sanoin, että kaipa me pärjätään yksi yö vaikka autossa olikin kesärenkaat. Onneksi sunnuntaina puolitapäivin auto oli jo sulanut. 

Olimme siis melkein vedettöminä siellä, onneksi vettä sai otettua sulusta mutta kun toiveissa oli ollut lämmin vesi (saunan) hanasta, niin pettymys oli melkoinen. No, mies laitteli vesiasioita ja minä siivosin uudet keittiön kaapit ja sijoittelin kattiloita kaappiin sopiviin kohtiin. Että ei se nyt ihan hukkaan mennyt. 

Illalla vielä mies raivaili entiseen kylmäkomeroon tulevaa sisävessan purettuja seiniä, maski päässä ettei saa myyräkuumetta tai muuta mukavaa. 

Sunnuntaina lähdimme sitten jo alkuiltapäivästä kotia kohti. EN viitsinyt mennä metsäänkään, kun oli niin kylmää ja märkää koko lauantain. 

Puistopökkösieni, ikinä en ollut moista tavannut

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä mökille sitten uudestaan syysloman viettoon. Mies pystynee olemaan etätöissä, mutta nuorimmaisella on sovittu tapaaminen tiistaina ja hänet pitänee sitten lykätä junaan. Onneksi se on kuitenkin helppoa, kun on jo sen verran itseohjautuva teini. Sitä paitsi hän voi olla kissavahtina kotona. Ellemme sitten kaikki lähde maanantaina kotiin, jos säätila muuttuu aivan järkyttävän kylmäksi. 

En jaksanut tänään lähteä aamulla uimaan, oli vähän tukkoinen ja päänsärkyinen olo (mikä jatkuu edelleen). Kohta on tämäkin työpäivä lusittu. 

Tässä teille korvamato, jota olen nyt kuunnellut suunnilleen koko viikonlopun.