torstai 12. lokakuuta 2023

Lomaa aloitellessa

Aloitan syyslomani jo hieman aikaisemmin eli huomisesta. Miten ihanaa, että tajusin anoa sen, koska olen vähän väsynyt. Pidän kyllä työstäni, mutta kaipaisin jotain lisää tai jotain.

Oikeastaan alunperin huomenna piti olla miehen yhden tädin hautajaiset,  mutta emme koskaan saaneet tietää enempää kuin päivämäärän, joten emme siis osallistu. Tämä informaation pidättäminen on yleistä miehen suvussa, joten ei ihan hirveästi yllättänyt. Kaikkien näiden 30 vuoden aikana en ole esimerkiksi tavannut miehen useista serkuista kuin yhden perheineen (itse asiassa juuri tämän nyt kuolleen tädin tyttären). No, kunhan viimeinen jäljellejäänyt täti kuolee, niin se varmasti julkistetaan mediassa, hän kun sattuu olemaan yksi 60-70-lukujen kotimaisia feministisiä runoilijoita ja oli aikoinaan hyvinkin tunnettu. 

Kävin eilen Dance!-tunnilla, joka olikin aikalailla zumban kaltainen tanssitunti. Oli oikein kivaa ja yksi osallistujista oli viimevuotinen zumbatuttu Galina. Tunnin jälkeen kävin vielä uimassa puolisen kilometriä, se kun sisältyy Fix Urheiluhallien ryhmäliikuntakorttiin. 

Viime talven zumbaryhmä oli aika hupaisa tapaus, sillä olin ainoa suomenkielinen osallistuja. Muut naiset olivat eri puolilta Venäjää, vetäjä Azerbaidzhanista, yksi intialainen ja yksi filippiiniläinen nuori nainen.  Hauskaa meillä kyllä oli. Vetäjä jäi äitiyslomalle toukokuussa ja me tuuliajolle. 

Lähdemme mökille vasta keskiviikkona,  mies etätöihin ja vastahakoinen teini auttamaan syyshommissa.
 

 
 
Tästä tuli vähän lyhyempi päivitys, kun kirjoittelin luurilla suurimman osan. Videota en osannut sillä liittää. 


13 kommenttia:

  1. Loma on aina paikallaan, ihminen ei vaan jaksa varsinkaan näin pimeänä aikana. Uskon että jos työvuosi olisi pilkottu useampaan, lyhyeen lomaan (lakisääteinen), niin ihmiset jaksaisivat enemmän.

    Tunsin pistoksen sydämessäni kun oot noin liikunnallinen, minä kun olen valehdellut ittelleni etten jaksa mutta kyllähän sitä jaksaisi paremmin jos liikkuisi vähän enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko on liikkua, muuten käy hullusti. Osteopaattini sanoi mulle viime syksynä, että mieti laji josta olet oikeasti tykännyt ja päädyin zumbaan (pilateksen ja satunnaisen uinnin lisäksi). Vihaan juoksemista ja salia.

      Poista
    2. Totta. Olen huomannut itsestäni kuinka nopeasti kunto rapistuu ja nyt kun on tämä oma liikkuminen noiden kiputilojen takia vähän niin ja näin, niin pitäisi vaan tehdä jotain mitä pystyy ettei mene likkumattomaksi.

      Poista
    3. Niin. Oletko koskaan kokeillut vesijuoksun? Sen kai pitäisi olla suht turvallista.

      Poista
    4. Juu olen! Silloin kun oli reumalla kuntoutettavana 2013 ja 2014, meillä oli paljon allasjumppaa ja vesijuoksu oli mun suosikki. En ikinään olisi uskonut että vedessä voi tulla hiki 😁 mutta pirun tehokasta se oli.

      Poista
    5. Mä olen ajatellut, että pitäisi aloittaa sitäkin.

      Poista
    6. Se on kyllä hyvä laji ja itseasiassa niitä harvoja jotka käy selälleni. Tavallaan helpompaa kuin pururadalla juokseminen mutta toisaalta paljon raskaampaa.

      Poista
  2. No onpa outoa tuollainen informaation pidättäminen. Ei ne sit varmaan halunnu ketään sinne hautajaisiin.
    Mieki inhoan salia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan ihan normimeininki miehen suvussa, en ihan käsitä kyllä.

      Poista
  3. Rentouttavaa ja kivaa lomaa!
    Muutama vuosi sitten, kun kävin selästäni fyssarilla ja pyysin siltä, että teetkö mulle jonkun ohjelman salille, että kai sitä pitää ruveta siellä käymään, saa nää lihakset jonkinlaiseen kuntoon, se katsoi mua hetken ja kysyi "tykkäätsä käydä salilla?" Vastasin, etten oikeastaan, mutta... "No sitten sä et mene sinne, mistä sä tykkäät?"
    Sanoin, että kävelylenkit on mun juttu (kun en muuhun oikein pysty enkä kykene, ei uinti eikä fillarointi, mitkä ennen melonnan ohella oli niitä..) "Sitten sä kävelet. Ei tarvi käydä salilla eikä tehdä mitään muutakaan mistä ei pidä. Ei ole pakko."
    Huokasin helpotuksesta - mä olin siihen mennessä alottanut kuntosalilla käymisen varmaan kymmenen kertaa ja aina se oli jääny kesken, koska mä inhoan sitä!

    Ja nyt on jäänyt kaikki muukin... Tukkirekkojen seassa kylätiellä kävely pelottaa; musta kun ei tiedä mihin suuntaan mä Riesan kanssa lähden 😔 Jumppa seurojentalolla jäi, kun "heräsin" heti alkumetreillä siihen, kun Mursu seisoo vieressä ja toteaa, että eiköhän me lähdetä kotiin...

    VastaaPoista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)