Onneksi on ollut ihan kivojakin asioita vastapainona; olen käynyt kahvilla ja Hulluilla päivillä ystävien kanssa ja kokoustanut ja sen sellaista. Ihan rattoisaa menoa. Lisäksi pidimme nuorimmaisen kanssa viime viikolla Harry Potter-maratonin lopettaen eilen Kuoleman varjelusten kakkososaan.
Tälläkin viikolla olen jo ehtinyt pahoittaa mieleni erään ihmisen tokaistessa kuullessaan, että ensi syksynä on tasaluku tiedossa, enkä aio järjestää juhlia, että 'nykyään ihmiset ovat niin laiskoja'. Joo, olen toki laiska, kun juuri elokuun lopussa pidämme elojuhlat koko ystäväporukalle, enkä heti muutaman viikon päästä kutsu heitä uudelleen.
Tänä aamuna ystävä, jonka kanssa lähdemme tammikuussa Lontooseen, toi minut töihin ja olinkin sorvin ääressä jo ennen kahdeksaa.
Alla kuva Lontoon teatteriretken suurimmasta vetonaulasta. Jep, Richard siinä mietteissään pohdiskelee jotain tsehovlaista ajatelmaa. Hän esittää Astrovia Vanja-enossa.
Kurjia juttuja viime viikolla mutta onpa sulla ollut mukavaakin eloa. Kai se on niin, että jokaista huonoa hetkeä kohti on ainakin yksi - ja valitettavasti kai myös toisin päin.
VastaaPoistaMutta nuo juhlat. Grr. Tuommoinen saa mun karvat pystyyn. Aiheesta nimittäin puhuttiin juuri viikonloppuna AM:n kanssa, kun hän kysyi, että muistanko mitä tehtiin, kun hänen äitinsä täytti 70. Muistin kyllä: A-noppi tarjosi meille lounaan vasta remontin jäljiltä avatussa, yhdessä kaupungin (siihen aikaan) suosituimmista ravintoloista. Puoliso oli sitä mieltä, että se ei ollut oikein; hän olisi halunnut tarjota lounaan äidilleen lahjaksi. Ymmärrän taas A-noppiakin: hän halusi tarjota lounaan "järjestäkseen" meille juhlat, kun ei muuten juhlinut syntymäpäiviään.
Kummin asia siis oikein meneekään: onko juhlien järjestäminen juhlittavan tehtävä vai juhlijoiden tehtävä. Siinäpä pohdittavaa :D
Mukavaa viikkoa - nautitaan elämän hyvistä hetkistä!
Niin, kyllä mä ymmärrän sun A-noppia ihan kans :)
PoistaNäin tehdään!
Kyllä minäkin pahoittaisin mieleni tuollaisesta lausahduksesta. Hienosti kiertäen syytti sinua laiskuudesta sanomalla "ihmiset". Joo, _ihmiset_ on typeriä. Itse olen kyllä varmasti laiska, mutta mulla on omat syyni olla pitämättä juhlia ja ne ei kuulu kenellekään.
VastaaPoistaParantumattomat sairaudet on niiin syvältä, etenkin kun ne todetaan pienillä lapsilla!
Juurikin noin.
PoistaVarsinkin, kun on ehditty hetki huokaista sydämen ja maksan kanssa, kun ne eivät olekaan ihan niin kiireellisiä kuin oli pelätty. Surku on :/
AM laittoi eilen varoittamatta tv:n kanavalle josta tuli Arman Alizadin Täällä Pohjantähden alla - uudesta lastensairaalasta. Siinä sitä sitten istuin silmät punaisena loppuillan, kiitos - noh, elämän epäreiluuden. Ihan yhtä epäreilua on elämä lapsille kuin vanhuksillekin.. Mutta silti se tuntuu vielä epäreilummalta lapsille, joita vakavat sairaudet koettelevat :( En tiedä.
Poista"Kuka sanoi, että elämä on reilua" - sanoi joku. Niinpä.
Huu, ihan pahimpia ohjelmia tuollaiset :(
PoistaEräs tuttu äiti sanoi joskus, että se joka keksi sanonnan 'Kenellekään ei anneta niin raskasta taakkaa, ettei sitä jaksa kantaa', oli pahasti väärässä. Tämän äidin kolmesta lapsesta vanhin sairasti pahan syövän ja nuorimmainen on näkövammainen.
Olen samaa mieltä tuon äidin kanssa.
PoistaToinen sanonta, jota inhoan yli kaiken on "mikä ei tapa, se vahvistaa". Kilin kellit, sanon minä. Päinvastoin.
No kyllä. Ei ehkä tapa heti, mutta saattaa esmes masentaa niin, että sitten seuraa se kuolemakin.
PoistaVoisi olla Rodinin ajattelijakin.
VastaaPoistaHurja ja kurja viikko sulla. Halit ja toivottavasti kääntyy parempaa kohti!
Voisi kyllä :)
PoistaKiitos!