Kohtaamisia

Mietin joskus suunnilleen viikko sitten, mitä mahtaa kuulua eräälle entiselle työkaverille. Aloitimme samana vuonna työt Idän suurimmassa kirjastossa. Silloin aina samana vuonna aloittaneet järjestivät  henkilökunnan syysjuhlat ja meistä sekä muista tuli hyvät ystävät, vietimme vapaa-aikaa yhdessä esim baarireissuilla (mies jäi aina kotiin, vaikka nämä muut olivatkin nuoria miehiä myös ja yrittivät houkutella mukaan), joilla minä olin yleensä joko ainoa nainen tai toinen.

Torstai-iltana olin lähellä metroasemaa, kun huomasin hänen kävelevän kohti. Ehdin juuri sanoa hänen nimensä, kun olimme kohdakkain ja vaihdoimme muutaman sanan. Oli iloinen kohtaaminen ja olin tyytyväinen, että uskalsin huikata hänelle. (Introverttina luonteena en aina uskalla.)

Perjantai-aamuna ratikassa ihailin erästä naista, joka jaksoi olla kohtelias eräälle juopolle tämän yrittäessä kaikkensa saadakseen naisen mukaansa. Johdonmukaisesti nainen vastasi tälle ystävällisesti ja kun miekkonen esimerkiksi rupesi yhdelle nuorelle teinipojalle sanomaan, ett' "Olteko imenyt.." niin nainen sanoi, että sellaisia asioita ei sanota varsinkaan nuorille pojille. Miehen lähdettyä pois minä ja tuo nainen pyörittelimme silmiämme hetken aikaa, seisoin siis niin lähellä että olin todistanut koko keskustelun. Ei voi kuin ihailla joitain ihmisiä, arvelen hänen olleen sosiaalialalla tms.

Töiden jälkeen perjantaina menin ystävieni kanssa Fredan Kakkugalleriaan juhlistamaan maanantaina koittavaa syntymäpäivääni ja oli oikein hauskaa. Juttua riitti niin, että pari tuntia kului kuin siivillä ja vaeltaessamme kohti Kamppia poikkesimme vielä Fredan UFFassa. Tosin minun piti mennä hetken päästä ulos odottamaan, kun alkoi ahdistaa ja siellä oli aika paljon ihmisiäkin.

Esikoinenkin tuli vielä perjantai-iltana käymään, osuimme juuri peräkkäisiin metroihin ja pääsimme sitten samalla kyydillä miehen hakemana kotiin. Leikkasin opiskelijan tukan, kerrankin onnistuin erittäin hyvin, ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Esikoinen kertoi mm. ystävänsä kirjailija-vanhemmista ja opiskeluaikeistaan.

Eilen aloitin nuorimmaisen kanssa Harry Potter-elokuvamaratonin jälleen, katsoimme kaksi ensimmäistä ja ehkä jatkamme tänään. Olemme menossa koko porukalla syömään illalla Eliteen, joten en ole varma, mutta elokuvat jaksavat odottaa.