Tänään tämän kamelin selkä katkesi siinä vaiheessa, kun parin tunnin draamasession (pienin) jälkeen huomasin, että tiskikone oli laittamatta (esikoinen) ja roskis viemättä (kuka tahansa). Sain aivan järkyn itkukohtauksen ripustaessani pyykkejä. Mies laittoi ruoan, mutta hän ja pienin eivät ehtineet syödä, koska pienin oli menossa kaverin keilailusynttäreille. Pöydässä oli aika hiljaista.
Olen aika väsynyt. En tiedä, johtuuko se altistuksesta vai huolesta vai vain pimeästä ajasta, mutta mieleni tekee kovasti aloittaa neipäiväisen työviikon teko. Tuntuu, että olen aivan äärirajoilla jatkuvasti (=koko syksyn).
Nyt menen katsomaan tuon yhden läksyjä. Draamaa odotettavissa. *huokaus*
I feel you, sis! Jos tuntuu siltä, että on äärirajoilla, niin sitä on, ja kannattaa höllätä. Muuten voi käydä niin, että elimistö pakottaa siihen.
VastaaPoista*hali*
Jees, näin on.
PoistaKuulostaa että kaikkea on ihan liikaa ja vieläpä tunteisiin käyvää juttua. Ota loma ja karkaa arkea.
VastaaPoistaEniten helpottaisi arjen kevennys :)
PoistaJaa-a, no mites olisi miehelle ilmoitus että arki om nyt sinun vastuulla 100% tän viikon? Et sinä vain lomailet?
PoistaKyllä meillä mies tekee oman osuutensa, esmes ruoat useimpina päivinä. Auttelee se yleensä pyykeissäkin, mut ei paljon kun ei kuulemma osaa ripustaa mun standardien mukaan :D Tää oli vaan sellainen päivä, joskus on.
PoistaVoi sua <3
VastaaPoistaEhkä sä vaan nyt koitat saada sen lyhemmän viikon? Helpottaisi väsyä (altistuksesta JA työstä johtuvaa) ja voisi auttaa jaksamaan tän kylmän ja pimeän vuodenajan.
Juu, se on kai ainoa oikea vaihtoehto. Huomaan nimittäin, että olen jo tiistaina aivan puhki tän sisäilman takia ja loppuviikko on pelkkää rämpimistä.
Poista