Väsynyt mutta onnellinen

Eilen olimme pienimmän kanssa koko iltapäivän Pasilassa coneilemassa ja olikin tosi mukava päivä.

Menimme sinne niin, että ehdimme klo 13 alkaneeseen paneeliin 'Kirjailijat ja heidän kissansa' ja sitä ennen tapasimme työ-ystäväni Heidin ja erään toisen ihmisen. Paneeli olikin todella hauska, kirjailijat esittelivät kissojaan ja kertoivat kissatarinoita ja näyttivät kissojensa twitter-tilejä :P Paneelin jälkeen lähdimme kohti markkinahallia, jossa olisi Robin Hobbin nimmarien jako.

Jeff Vandermeer ja kissansa Neo

Vieressämme oli George R.R. Martinin jono, jossa oli hurjasti ihmisiä jo pari tuntia ennen signeerauksen alkamista. Jonoon ilmestyi myös GoT:sta Jon Snow, Daenerys sekä Jonin heila (en muista nyt nimeä) ja heitä kuvattiin tosi paljon.

Pienintä kuvattiin myös jonkin verran ja se oli meistä todella mukavaa. Hyvin ihmiset tunnistivat ja eräs aikuinen mies, joka cossasi Kymppiä pyöri jonkin aikaa meidän lähellä, mutta ei kehdannut pyytää kuvaan :P

11s tohtori

Löysimme oikean jonotuspaikan ja tunnin (tai ylikin) jonotettuamme saimme vihdoin nimmarit. Minulla oli kirja, jossa oli kirjailijan kahdella nimellä julkaisemia pienoisromaaneja, joten hän laittoi nimmarin molemmilla nimillä :) Olin ainut, joka antoi lahjan ja jännitti kamalasti, mutta Robin sanoi lähettävänsä meilin, kun ehtii. Olin kirjoittanut sukkien mukaan kirjeen, jossa oli s-postiosoite. Hän ei vielä siinä avannut pakettia, koska jonossa oli paljon porukkaa meidän jälkeemmekin.

Sukat Robinille

Saatuamme nimmarit kävimme kahvilla ja sitten vaelsimme vielä hetken markkina-alueella. Kahvilasta katselimme Babylon5-fanien tapaamista, joka vaikutti olevan yksi suurimmista. Hiukan harmitti, ettemme olleet menneet mukaan, mutta toisaalta en olisi ehkä jaksanut. Näimme myös pari entistä työtoveriani ja vaihdoimme muutaman sanan heidän kanssaan, mutta sitten hävisimme toisiltamme.

Tardis-lady

Pääsimme kotiin hyvissä ajoin ennen myrskyä. Se katkaisi meiltä nettiyhteydet ja melkein puhelinverkonkin, mutta loppujen lopuksi mies pääsi läpi joskus kymmenen aikoihin illalla. Elisan mukaan meidän 'kylältä' oli jokin nettireititin mennyt niin pahasti solmuun, että varaosia saataisiin odottaa ensi viikolle, mutta yllätykseksemme olivatkin saaneet homman korjattua yön aikana. Epäilen, että Fazerin keksitehdas oli syynä tähän nopeaan aikatauluun.

Huomenna alkaa taas normimittaiset työviikot, katsotaan kauanko kestän.