Vanpiiri

Jostain syystä tuntuu, kuin olisin ollut vampyyrin imettävänä kuiviin. Luultavasti se kuitenkin johtuu vain tästä stressistä, jota käyn läpi. Tosin aamupäivällä pidin pienen neuvotteluhetken veljeni kanssa äidin asioista ja mm. kuolinilmoituksesta, jonka vein lounastunnilla hautaustoimistoon.

Paluumatkalla kävin syömässä Pelastuslaitoksella ja sattumalta näin erään Kaupunginkirjaston aikaisista kolleegoista istumassa samassa pöydässä meikäläisten kanssa, joten istahdin sitten heidän väliinsä ja sanoin edistäväni virastojen välistä yhteistyötä. Olikin hauska jutella tämän Marjaanankin tutun kanssa ja pohdiskelimme ensi vuonna koittavaa kaupungin virastojen mylläystä. Saa nähdä mitä siitäkin seuraa.

Lähdin töistä aikaisemmin kotiin, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut enää istua siellä ja kävin sitten matkan varrella tilaamassa äidin hautajaiskukat. Olipa hankala homma, tosin lähinnä nauhan tekstin kanssa. Olen tiennyt jo viikon verran haluavani vaaleanpunaisia ruusuja, joten niitä on tulossa ja niiden lisäksi tulee muutama valkoinen neilikka ja vähän sinistä mausteeksi. Kukkakaupan rouva oli niin hienotunteinen, että sekin alkoi itkettää ja kerroin, että viime keväänä oli miehen isän hautajaiset, joihin ostimme kukat heiltä (kuten kaikkiin meidän perheen tilaisuuksiin on ostettu).

No, vihdoin pääsin kotiin ja söin ja sen jälkeen olenkin koomannut koneen ääressä lukemassa ficcejä. Katsoin yhden elokuvankin, mutta se ei ollut kovin erikoinen vaikka siinä oli sekä Viggo että Oscar. Voi minua.

Huomenna menen katsomaan ystäväni kanssa Vampyyrien tanssia Peacock-teatteriin, koska Kaupungintatteri on remontissa. Toivottavasti ei tule vilu :P

Nähdään..