Taas

Tulihan tällekin päivälle suru, sillä näyttelijä Alan Rickman menehtyi syöpään hänkin. Melkoinen viikko, kaksi hienoa taiteilijaa menehtyneet. Olen jo alkanut miettiä, miten tämä vuosi jatkuu (alkoi itselläni sairastelulla ja sitten tällaisia uutisia heti seuraavalla viikolla). No, se näkee ken elää.

Unohdin eilen kertoa, että tein taas jälleen kerran ADHD-testin ollessani yksinäni töissä illalla ja sain pisteitä 60, joka siis uppoaa lievään ADD-kategoriaan. Minulla tämä ilmenee ns. ylikeskittymisenä. Kouluaikoina haaveilin unohtuen omiin ajatuksiini tai piirtelin kirjat täyteen keskittyessäni kuuntelemaan opetusta. Nykyään taas saatan uppoutua lukemaan havahtumatta mihinkään ympäristössä, erinomainen taito metromatkoilla (muistan aina jäädä oikealla pysäkillä pois). Kotiäitivuosina saatoin lukea ruokaalaittaessani (tosin tätä teen edelleen jonkin verran).

Tänään työpäivä sujui melkolailla ihan puhtaan seurustelun merkeissä. Aamulla meillä oli kokous ja iltapäivällä työ-ystävä tuli käymään ja joimme kahvit yhdessä, hän kun ei ollut ehtinyt edes syödä vielä. Siinä jutellessamme eräs porukka purkautui kokoushuoneesta ja työpaikkasuhteeni ilmestyi sieltä myös. Sovin huomiseksi hänen kanssaan lounastreffit. Varsinainen arki alkaa vasta ensi viikolla, kun talo täyttyy aamusta iltaan ihmisillä.

Pienin soitti hiukan huolissaan, sillä sähkökatko oli iskenyt ja hän oli yksin kotona. Joku kaivinkone oli vetänyt piuhan poikki, onneksi katkos ei kestänyt kauan.

Kotimatkalla sovin treffit ruokakauppaan miehen kanssa. Hedelmäosastolla mies sanoi 'Banana' ja repesin :)  Loppujen lopuksi selvisimme sieltä aika nopeasti ja kotiuduttuamme mies laittoi ruoan itselleen ja minulle, nuoriso oli jo syönyt. Sen jälkeen olen lähinnä koomannut koneen ääressä. Kohta menen lukemaan nuorimmaiselle ja sen jälkeen ajattelin hetken katsella töllöä ja neuloa. Saatan saada kämmekkäät melkein valmiiksi tänään.