Käsialanäytteitä ja sananen twitteristä

Nolliksen toivomuksesta kirjoitin omin pikku kätösin pienen näytteen. Se ei ole kaunoa vaan ihan normi-tekstausta. Joulukortit kirjoitan kaunolla, mutta se ei oikein suju enää. Joudun miettiään kirjaimia enemmän kuin tekstatessa. Otin myös kuvan luentomuistiinpanoista, yritin etsiä sellaisen aukeaman josta saa selvän. Osa on lukukelvotonta suoraa viivaa, tarkoittaen minun olleen lähellä nukahtamispistettä.

Muistan, että lähetettyäni osoitteenmuutoskortit suvulle, serkkuni oli kysynyt äidiltäno oliko tämä kirjoittanut osan korteista. Kuulemma käsialamme ovat samanalaiset, vaikka itse en kyllä tunnusta (äitini on entinen farmaseutti).  

Jostain syystä, en tiedä miksi, useammassakin blogissa on tänään puhuttu twitteristä. Itse liityin siihen vuosia sitten pitkän harkinnan jälkeen ja ensimmäisessä twiitissäni kiitin Jared Letoa heidän Helsingin keikastaan edellisenä iltana. Hän jopa vastasi siihen :)  Sen jälkeen olin pitkään vaiti, tuntui etten vain osannut ja että omat asiani olivat tylsiä, enhän ole minkäänsortin kuuluisuus. Viime talvena aloin seurata ja twiitata aktiivisemmin, oikeastaan Hobitti-elokuvan takia, sillä löysin fandomista kaltaisiani ihmisiä ja uskalsin jutella heidän kanssaan ja jopa kyseisen leffan näyttelijöiden kanssa.

Nykyään saatan vaihtaa muutaman sanan esim. aamulla nettituttujen kanssa ja viime viikolla keskustelin Kallion kirjaston kanssa uudestan itsepalveluvaraussysteemistä, joka on mielestäni jostain syvältä ja poikittain. Tänään eräs näyttelijä, jota olen pitkään fanittanut, ilmaisi itseään twitterissä ja muistin onnitella häntä viime perjantaisen syntymäpäivän johdosta (mitä en muistanut tehdä fanifoorumilla).

Eniten seuraan Twitteristä kuitenkin uutisia, sekä oman alan että erilaisten uutispalveluiden. Koska en jaksa lukea edes nettiHesaria pysyn nykyään ihan hyvin kärryillä maailman menosta tuon avulla. Kaikkeen tottuu, sanoi irlantilainen köysi kaulassa.

Tänään kävin syömässä työpaikkasuhteen kanssa. Olen maksullinen nainen, hän nimittäin tarjosi lounaan vastineeksi poikein pieneksi käyneistä vaatteista, joita roudasin pari kassillista.

Tässäpä tämän päivän epistola. Saa nähdä jaksanko huomenna kirjailla yhtään mitään, kun olen ensin koko päivän koulutuksessa ja sen jälkeen menen kahville tyttökaverin kanssa.

Loppuun vielä päivän korvamato, jota aamulla soitti eräs kitaranrämpyttäjä Sörkan aseman ylätasanteella.