Nykyiset työkaverit huolestuivat eräästä, johon ei saatu yhteyttä ja muistivat, että olin kadonneen henkilön veljen kanssa tuttu aiemmasta työpaikastani. Lupasin metsästää veljen luurin päähän ja onnistuinkin, pienten hankaluuksien jälkeen. Veli oli hieman hämmästynyt soitostani, mutta lupasi välittää viestin kadonneelle. Toivottavasti kadonnut nyt soittaa sitten asianosaisille.
Voisin melkein sanoa, että kirjastotyö on suhteellisen mielenkiintoista ja vaihtelee päivästä toiseen yllättävästikin. Jotta jos joskus harkitsette alan vaihtoa.
Loppuun hieman kunnollista diskoa.
Palkkionmetsästäjä Puskis! ;D
VastaaPoista*etsii pitkää nahkatakkia* :)
PoistaMää olen ajatellut, että se olisi ehkä painajaistyöpaikka. Joutuisi antamaan jonkun ihanan kirjan käsistään asiakkaalle. Vai voiko sitten vaan sanoa "Tästä olikin varaus" :)
VastaaPoistaNiitä ihania kirjoja tulee miljoona vastaan joka päivä :D Tosin jos on joku ihan ihana, niin sit voi varata sen kun asiakas eka lainaa :P
Poista