maanantai 6. toukokuuta 2013

Iltoja

Kävin aamusella vanhalla työpaikalla aamukahvilla. Ihan siksi, että nykyisen työpaikan eräs kokous oli samassa talossa ja oli tunti aikaa tapettavana ennen sitä. Ennen aamukahvitapaamista ehdin käydä myös lankakaupoilla.

Työpaikkakokouksesta sen verran, että varmasti taas saivat huhut minun ja työkaverin suhteesta roimasti ilmaa siipien alle. Hän nimittäin saapui hieman myöhässä, bongasi minut ja istui viereeni. Kokouksen jälkeen lähdimme kustannuspaikalle yhdessä, hän jopa odotti minua ettei minun tarvinnut mennä yksin. Voin vain kuvitella, kuinka ovat kielet laulaneet. Minua se lähinnä huvittaa suuresti ja tiedän, että niin myös häntä.

Menen tästä jatkamaan neuleprojektia töllön ääreen. Kättä kyllä särkee ihan törkeästi, mutta pitäähän erään kääpiön saada pipo... uuh. Siellä kun alkaa olla jo talvi. Siis Keski-Maassa.

Jospa olisin nyt ihan hiljaa. Ja kuuntelisin, mitä Vickyllä on asiaa.


6 kommenttia:

  1. Se on oikeasti niin, että on monen monta ihmistä jonka maailmankuvaan ei mahdu miehen ja naisen ystävyys :) Kyllä siellä on varmaan kielenkannat irronneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On on, varsinkin kun tämä herra on kovin touchy-feely ja mielellään silittää esim olkapäästä :D

      Poista
  2. Joskus vuosia sitten juttelin hiljaisena päivänä miespuolisen työkaverin kanssa niitä näitä. Kun mies poistui, huoneen kolmas asukki, nainen, otti sellaisen "sisarellisen" lähestymisen ja kysyi, että onko meillä suhde. Muistan vielä, mistä silloin juttelin ko. miehen kanssa, ja niissä jutuissa ei varmasti ollut mitään suhteeseen päinkään vihjaavaa. Eikä mitään suhdetta siis ollut. Mutta se olisi ilmeisesti ollut niin herkullinen juoru "luottamuksella" eteenpäin kerrottavaksi.

    VastaaPoista
  3. No jos tilanne on tälläinen niin silloinhan kannattaa heittää vettä myllyyn ja saa (kun ne jotain kautta teidän korviinne kuitenkin kantautuu) nauraa kaikille jutuille jota on lähtenyt liikkeelle ;)

    VastaaPoista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)