Myös appiukkoni on vanhus, alle kahdeksankymppinen kahdesti synnyinkodistaan lähteneenä ja sotalapsena eläneenä hänkin on kuitenkin suht hyväkuntoinen. Hieman muistivikaa ynnä muuta pientä alkaa kuitenkin olla ja vanhuus alkaa kääntyä rasittavuuden puolelle.
Aina joskus mietin, kauanko itse olen täällä ja kuinka hyväkuntoisena. Minusta on hassua kun puhutaan työurien pidentämisestä sillä verukkella, että ihmiset elävät pitempään, kun samaan aikaan työikäisistä käsittääkseni suurin osa on erilaisialla työperäisillä sairauslomilla. Vasen käsi ei todellakaan tiedä oikean käden touhuista minkäänlaista harmainta aivastusta.
Loppuun yksi miljoonasta suosikistani. Oi Morrissey :)
Olen huomannut, että esimerkiksi vanhempieni ikäpolvella on monenlaisia käsityksiä siitä, minkä ikäinen "vanhus" on. Nämä kuusi-seitsemänkymppiset eivät yleensä tunnu pitävän itseään vanhuksina, mutta silti olen kuullut useamman ihmisen, enimmäkseen miesten, "odottavan kuolemaa" lähes tuota pikaa, koska omat vanhemmat ovat kuolleet seitsemänkympin paikkeilla. Siinä unohtuu, että elinolot seurauksineen ovat aika erilaiset kuin omilla vanhemmilla.
VastaaPoistaNiinpä, elintaso on noussut enkä aina tiedä, onko se hyvä vai huono asia :D
PoistaNiin, enpä tiedä koska ei tuolla työnteon pituudella ole (minun mielestäni) mitään tekemistä terveyden ja elinvuosien kanssa, vaan ne on ihan muut jutut. Nykyihminen on niin heikko, se fyysisen liikkumisen tarve on viety minimiin ja kaikki on niin helvetin steriiliä ettei mikään ihme jos kroppa sairastuu ennen aikojaan. Siksi me emme tule koskaan elämään niin pitkään kuin mummomme tai vaarimme - evoluutio ottaa koko ajan takapakkia.
VastaaPoistaSaa nähdä, kuinka käy.
PoistaJa niin kun minä odotan sitä eläkeikää, että kerrankin saisi olla vapaa! Mutta mitä jos... mitä jos kuolenkin ennen sitä. Tai olen liian sairas mihinkään. Ja sitten menee vapaaehtoinen eläkesäästäminenkin ihan hukkaan! Pitäisikö lopettaa koko touhu...
VastaaPoistaAivan ja eläkeläisethän ne vasta kiireisiä ovat!
Poista