5 omituista tapaani

Aiemmin lupasin Pepposelle, että tekisin tämän vasta kotoa käsin, mutta olen altaan reunalla ehtinyt pohdiskella tapojani siinä määrin, että voinkin kertoa nämä jo nyt. Valitsin viisi päivänvalon kestävää tapaa, omituisuudesta en tiedä.

1. Tiskirätin suoristaminen
Tiskirättiä ei jätetä runttuun altaan reunalle kuivumaan, silloin pöpöt innostuvat. Jostain syystä tuo toinen puolisko ei tätä oikein ole sisäistänyt. Rätti myös huuhdellaan kylmällä vedellä, ettei se ala haista. (Huom. ei toimi maitoon).


2. Kirjanmerkit
Kirjanmerkki on eri asia kuin taittaa sivu koirankorvalle tai säilöä makkaravoileipä kirjan väliin. Suklaapapereita ei myöskään arvosteta. Sen sijaan mikä tahansa paperilappunen tai vessapaperin pala (puhdas) sopii käytettäväksi.

3. Järjestyksellinen epäjärjestys
Työpöytäni saattaa asiaatuntemattoman silmään näyttää epäjärjestyksen ja kaaoksen risteysasemalta, mutta siinä on tietty järjestys. Tiedän tasan tarkkaan, missä mikäkin lippulappunen on. Sen sijaan jos siivoan unohdan missä mikäkin on, ellen saa tehdä sitä rauhassa ja omalla logiikallani.

4. Hidastelu
En jaksa hidastelua. Nykyään minulle tuottavat tuskaa ihmiset, jotka vellovat kauppojen käytävillä päämäärättömästi ympäriinsä ja niin hitaasti, että ehdin harmaantua ennen kuin pääsen heistä ohi. Samaan sarjaan kuuluvat ihmiset, jotka pysähtyvät rullaportaiden päähän miettimään, minne olivatkaan menossa. Kerran jouduin yhden mamman suorastaan työntämään pois alta, etten olisi hypännyt niskaan.

5. Äänen avaus (matkittu Pepposelta)
Kuten Pepponen, minäkin avaan ääntäni ennen kuin soitan 'virallisen' puhelun. Tosin vain yskimällä ja sen jälkeen testaamalla, että ääni toimii suht normisti. Tosin teen 'äänitestin' aina haukottelun ja yskimisen jälkeen, kuulemma saattaa oudommasta olla metkaa, mutta lähipiiri lienee jo tottunut hymähdyksentapaiseen, jonka päästän.

6. Bonuskohta eli Real Person-fanifiktiot
Tämä on asia, joka kuuluu minusta sarjaan 'erittäin ei-sopivaa'. Fanifiktiot todellisista ihmisistä (esim. näyttelijöistä) loukkaavat kyseisten ihmisten yksityisyyttä ja pahasti. Valitettavasti olen huomannut, että aika monet kirjoittavat näitäkin. jotkut kirjailijathan ovat sanoneet suoraan, etteivät pidä kirjoistaan tehdyistä fanifiketistä, jonka senkin tavallaan ymmärrän ja toisaalta taas en, mutta ihan oikeasti (tunnetun) ihmisen elämästä ei kirjoiteta fanifiktioita, vaikka kuinka tekisi mieli, ei edes naapurin elämästä. Niistä voi kukin kirjoittaa omassa mielessään omaksi ilokseen.

Siinäpä se, ensimmäiset jotka tulivat mieleeni. Kiitos vain Pepponen :) ja prenikan poimin kotikoneelle :P

Lopuksi piisi, joka soi tänään ruokapaikassa. Sattumalta pidän juuri tästä aika helkkaristi.