torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä

Hyvää Itsenäisyyspäivää niille, jotka tänne eksyvät. Olen itse viettänyt tätä päivää aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. Kävin poikien, kahden nuoremman, kanssa elokuvissa katsomassa 'Hotel Transylvania'-nimisen höpsötyksen. Olihan se ihan hupaisa ja sain samalla lunastettua ensi viikon 'Hobitti'-liput.

Palatakseni päivän teemaan kunnioitan kovasti kaikkia niitä, jotka mahdollistivat meille tämän maan omana itsellisenä valtionaan. Isoäitini olivat erilaisista yhteiskuntaluokista ja kuulin äidiltäni vasta muutama vuosi sitten, että äitini sukulaisia oli ollut Saksassa jääkärikoulutuksessa. Joskus nuorempana kuulin jonkin lauseen, josta ymmärsin isänäitini sukulaisen kuolleen vankileirillä, hän oli siis ollut punaisten puolella. Kumpikaan isoäideistäni ei koskaan puhunut sanakkaan kansalaissodasta, enkä muista vanhempienikaan siitä keskustelleen ja nyt, kun jäljellä on enää äitini, pitäisi ehkä aloittaa kyseleminen niistä asioista.

Äitini oli pikkulotta ja äidinäitini puolestaan lotta, enimmäkseen kotirintamalla perheellisenä pysytellyt. Isänisäni oli kuulemma kerran ollut juuri lomalla rintamalta pommituksen tullessa ja pitänyt suojan ovea kiinni, kun se tuppasi paineaalloista aukeamaan. Se lienee ainut isäni minulle isästään kertoma muisto.

Muutama vuosi sitten äitini oli viikon jossain kylpylässä sotaveteraanien kuntoutusrahoilla ensin kovasti ihmeteltyään, miten hänet sinne kutsuttiin. Veteraaneja alkaa olla jo sen verran vähän, että rahat riittävät nykyään myös näihin lottiin ja pikkulottiin, mikä on minusta hyvä asia.

En tiedä olenko isänmaallinen, mutta toivoisin poikieni menevän aikanaan armeijaan. Paitsi jos liitymme Natoon.

Päivän laulu on täysin asiaan liittymätön, mutta minulle merkityksellinen. Voisin kohta mennä saunaan.




4 kommenttia:

  1. No Itsenäisyypäivää vaikka jo toivottelimmekin mutta ei kai lisä pahaa tee. Oma isäukkoni oli rintamalla, hän kuoli -72 syöpään. Olisi siis melkoisen vanha patu jos eläisi. Paljon en ehtinyt häntä tuntemaan sillä olin 6-vuotias kun hän kuoli ja hän vietti viimeisen vuotensa käytännöllisesti katsoen sairaalassa. Kaukopartiomies, menetti oikean jalkansa polvesta alaspäin mutta ei muistini mukaan ollut mitenkään katkeroitunut, lelli minua kyllä niin paljon että äitini oli raivon partaalla. Mutsi kertoi, itse en muista mitään tuollaisesta. Elämä on ja se oli silloin. Pink Floyd on aina hyvää ja tuo on kaunis biisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuori olit sinä isäsi lähtiessä, mutta mukavaa että ehti sinua hellitellä :)

      Poista
  2. Onkohan se niin, että noista kansalaissodan asioista ei pahemmin puhuttu siinä ikäluokassa eikä sen jälkeisessäkään. Asia on kai ollut niin kipeä ja monille "hävettävä". Aika järkyttäväähän se on ollut. Kirjallisuutta sitten taas onkin aika paljon ko. tapahtumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on koettu, häpeällisenä. Veljessodat ovat käsittääkseni pahimpia.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)