Kaksi asiakasta

Asikkaat ovat tosiaan työn suola ja joskus myös sokeri. Tai oikeastaan toisinpäin, nykyisessä työpaikassa ei tarvitse pahemmin pelätä, että piripäät heittää kirjoilla tms. Mutta on niitä ei-niin-kivoja asiakkaita silti, onhan meitä moneen junaan.

Toinen asiakas on yli 60-vuotias naishenkilö , josta näkyy jo päällepäin hankaluudet. Tänään hän kysyi videotykistä, että mikä se on. Vastasin nätisti (tulemme suht hyvin toimeen, kun heti alussa näytin mistä kana kusee). Hän kysyi, miksi punainen valo palaa jatkuvasti, selitin jotain stand-by-tilasta. 'Mutta jos se nauhoittaa minua ja te seuraatte minua siitä'.

No ei tod nauhoita. Vaikka jotenkin on todella liikuttavaa lapsenuskoa moinen. Kuinka moni ihminen omaa niin hyvän itsetunnon, että kuvittelee koko maailman seuraavan itseään? Tuskin edes moni maailmankuulu laulaja tms. (meinasin laittaa tähän ruman sana mutta olkoon.)

Sitten toinen ääripää, mieshenkilö yli 70v (oletan näin). Hyvin kohtelias ihminen, huumorintajuinen ja asuu osan vuodesta Meksikossa poikansa luona, nähnyt muutakin maailmaa kuin Hesarin Alepan.

Juttelimme kerran ja kysyin, miten hän tuli lähteneeksi Meksikoon ja hän kertoi vaimonsa olleen syövän terminaalivaiheessa. Siihen aikaan Meksiko oli yksi niitä harvoja maita, jossa avustettu itsemurha oli sallittu, joten koko perhe (hän, vaimo ja poika) muuttivat sinne. Tarvinneeko sanoa enempää?

Tämä mies kertoi pari viikkoa sitten lähtevänsä Indonesiaa kiertämään kolmeksi kuukaudeksi. 'Lähde mukaan, maksan kaikki kulut', hän sanoi. Valittaen jouduin kieltäytymään perhesyihin vedoten. Ehdotuksessa ei ollut mitään 'luonnossa maksamisen' sävyä, hän olisi vain halunnut matkakumppanin. Olisihan se ollut ihanaa, varsinkin kun Balilla oli kovin rentouttavaa. 

Päivän kysymys: kumpi asiakas on suosikkini?

Loppuun vielä erinomaisen huono luurilla kuvattu video Hawaijilta.