Tajutonta

Eilen oli tiistai, esikoinen heräsi vatsataudissa ja minä päänsäryssä. Esikoinen jäi kotiin, minä en.

Tänään aloitin aamun särkylääkkeillä, päänsärky jatkui siis. Tulin kotiin alkuiltapäivästä, ei ole paljonkaan järkeä istua töissä kun ei pysty lukemaan ruutua ja tuntuu, kuin silmät vuotaisivat verta, kun liikuttaa niitä. Mies vei keskimmäisen tarkastusröntgeniin, luut olivat ihan niin kuin pitikin. Minä katselin Doomin pienimmän kanssa. Tiedän, että sen ikäraja on korkeampi kuin pienimmän ikä, mutta ihan oikeasti leffa on niin huono, että nauroimme melkein jatkuvasti. En usko, että tuo saa painajaisia. Ei hän saanut Terminaattoristakaan vaan piti siitä kovasti. Olen huono vanhempi.

Joka tapauksessa nyt aion kaatua sänkyyn ja yrittää huomenna jälleen kömpiä töihin. Onneksi huomisen jälkeen alkaa hiihtoloma. Perjantaina aion keskittyä lyriikka-analyysiin.

P.S. Tajusin hetki sitten, että edellisestä migreenikohtauksesta on jotakuinkin 29 vuorokautta. Kuinka nautinkaan siitä, etten sentään joudu kärsimään enää siitä tulvasta, mikä aiemmin seurasi näitä kohtauksia. (Naispuoliset lukijani ehkä ymmärtävät viittauksen.)

Neulomisesta

Ajattelin ihan huvikseni kirjoitella lyhyen postin neulomisesta. Se kun on nyt pop näin suomalaisittain ajateltuna. Suomi maailmankartalle ja niin edespäin! Tästä johtuen siis. Ei vaan minusta on hauskaa, että nuori mies osasi neuloa jopa noinkin hyvin, lieneekö aiti tai tyttöystävä auttanut sujuvaan kädentaitoon.

Meillä keskimmäinen hurrasi tajutessaan muutama päivä sitten, että kipsi estää koulun kässässä lapasten neulomisen :D Oli raukka ehtinyt vasta saada silmukat luotua, kun käpälä meni. Esikoinen aikoinaan sai yhden lapasen aikaiseksi lukukauden aikana, joten enköhän minä edelleen jatka tässä perheessä neulomusten teossa.

Olisin kyllä voinut istua hetken kauemminkin käsieni päällä tänään. Onnistuin nimittäin ihan itse aiheutetusti hankkimaan ainakin yhden neuleprojektin sosiaalisen median kautta. Juu, olen ihan hiljaa. Ihan täysin... Pitänee huomenna katsella parit neuleohjeet, jos löytyisi inspis..

Loppuun vielä yksi elokuva, jonka aion katsoa kunhan se tulee tarjontaan.

Sunnuntai-iltana

Tänään olen analysoinut runoa, tai yrittänyt, sillä päässä on särki eikä ajatus oikein kulje silloin. Sain sentään jotain tehtyä, pääkohdat ovat suht selvillä. Ensi viikon loppupuolella voin ruveta kirjoittamaan analyysia, toivon mukaan saan sen sunnuntaina valmiiksi ja lähetettyä opettajalle. Alla kuva asiaan liittyen. Saa ihmetellä.

Pitkästä aikaa saimme leikkiä muovipussien ja teipin kera ennen saunaanmenoa, kun keskimmäisen kipsi piti suojata. Kaikenlaista siis. Muistelin siinä aikaa, kun yksi veljistäni mursi kyynärpäänsä ja ui mökillä järvessä kipsikäsi koholla pään yläpuolella. se se vasta oli näky :)

Illan piisinä PMMP:tä, yksi harvoja heidän kappaleitaan, jossa on minusta kiva tunnelma ja hyvät sanat. (En juuri kuuntele kotimaista poppia.)

Juhlat on juhlittu

Pienin täytti tänään 8 vuotta. Tavallaan se on pitkä aika, mutta samalla kovin lyhyt. Kaikenlaista on mahtunut näihin vuosiin, hänelle olen ollut erilainen äiti kuin vaikkapa esikoiselle.

Pienin 2-vuotiaana

Tämänpäivän kakku

Puhallettu on, virnuileva ja heilahtanut päivänsakari

Keskimmäisen kipsikäpälä

Että näin täällä Kattilassa on tänään juhlittu. Nyt nautimme ihanasta rauhasta. Loppuun vanha kesähitti ihan vain, koska.

Elämäni kirjahylly

Tässä on minun elämäni - oma elämäsi löytyy kirjahyllystäsi. (Alkuperäisessä ei ollut kirjoittajia, mutta teki mieli ne lisätä.)


Olen poiminut kirjat lähimmästä hyllystä, jossa on sekaisin sekä aikuisten että lasten kirjoja (omasta lapsuudesta).

1. Oletko mies vai nainen? Pikku noita (Otfried Preussler)
2. Kuvaile itseäsi. Anna meille siivet (Louise Erdrich)
3. Mitä elämä sinulle merkitsee?  A view from the bridge (Arthur Miller)
4. Kuinka voit? Nukun silmät auki (Arja Tiainen)
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Talvinen tarina (Mark Helprin)
6. Mihin haluaisit matkustaa? The Rain Wilds Chronicles (Robin Hobb)
7. Kuvaile parasta ystävääsi. Heart and soul (Maeve Binchy)
8. Mikä on lempivärisi? The long dark tea time of the soul (Douglas Adams)
9. Millainen sää on nyt? Pimeä elokuun yö (Maria Lang)
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Pelon hetki (Gabriel Garcia Marquez)
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Päivien kimallus (Han Suyin)
12. Millainen on parisuhteesi? The garden party (Katherine Mansfield)
13. Mitä pelkäät? Hiroshiman kukat (Edita Morris)
14. Päivän mietelause? The left hand of the God (Paul Hoffman)
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Antakaamme Eemelille anteeksi (Marton Taiga)
16. Miten haluaisit kuolla?Sateenkaarinotko (L. M. Montgomery)

Olkaa hyvä, jos sattuu kiinnostamaan.

***********

Samaan syssyyn voisin kehua 'Dallas Buyers Club'ia. Hieno elokuva. Itkin kotimatkalla. Harvoin jokin elokuva vaikuttaa niin syvästi.

Pikaisesti

Eli keskimmäisen vasemmasta ranteesta on murtunut molemmat luut. Neljä viikkoa kipsissä ja urheilukielto. ensi viikolla tarkistusröntgen, että ovat edelleen oikeassa asennossa. onneksi ei sentään tarvinnut naulata, kuten pienimmällä silloin elokuussa 2012.

Mutta näillä mennään. Nyt voin keskittyä stressaamaan pienintä, jolla on uintia koulun kanssa. Pelkään, että se tulee sieltä kotiin ilman hampaita.

Tiistai näyttää kyntensä

Jos joskus haaksirikkoutuisin autiolle saarelle, jossa asuisi kuitenkin villi-ihminen, ristisin hänet Tiistaiksi. (En tosin ymmärrä, miten autiolla saarella voi asua kukaan, sillä sehän on autio, mutta ei mennä nyt siihen. Todetaan vain, että olen blondi.)

Tämäkin tiistai nimittäin päätti loppujen lopuksi olla jostain syvältä ja poikittain. Tyytyväisenä kahlasin kotiin läpi loskan ja sumun vain kuullakseni ulko-ovea avatessani, kuinka keskimmäinen ulvoi. Ajattelin, että kyse ei voi olla siitä onnettomasta valintakokeesta eikä ollutkaan. Tuo oli laskenut partiossa pulkkamäkeä ja vasen ranne oli mennyt mutkalle. Sitä nyt sitten pohdittiin, mies oli juuri tullut kotiin lapsen kanssa. Sanoin, että kamat niskaan ja ensiapuun ja soitettuaan jonnekin auttavaan puhelimeen mies sanoi samat sanat keskimmäiselle. (Olisivat vain voineet kuunnella minua.)

Mies soitti Peijaksesta , jossa oli kuulemma kolmen tunnin jono, joten mies lähti Kampin Terveystaloon. Soitti matkan varrelta minulle, että partion jäsenmaksuhan kattaa tällaiset partiossa tapahtuneet onnettomuudet ja kaivelin sitten netistä, että asia on niin. Sattumalta löysin myös vakuutusnumerot jne. Nyt sitten odotellaan. Röntgen on tietysti jo tähän aikaa kiinni terveystalossakin, mutta kuitenkaan ei ihan kolmea tuntia tarvitse odottaa.

Toinen asia, mikä lievästi nyt kaivelee, on Flickr-kuvienjakopalvelu. En nimittäin pienillä blondiaivoillani ymmärrä, miten saan sen halvatun tilin maksettua ensi vuodelle asti. En myöskään tiedä, olenko jo mahdollisesti maksanut sen tässä klikkaillessani kaikenlaisia namiskoita. Pitää odotella huomiseen ja katsoa, nimittäin en ole ainoa, joka ihmettelee asiaa. Jotain ihme säätöjä on meneillään.

No.. ehkä tässä vielä tänään pääsee nukkumaan. Mahdollisesti. Huokaus.

Maanantaita

Tuntuu, etten ehdi päivittää. Tai jos pohdin sitä jossain vaiheessa, en ehdi toteuttaa ennen kuin tulee jotain ja unohdan. Nyt siis vuorossa ihan turhaa jorinaa jälleen. Ei minulla mitään asiaa nimittäin ole.

Viikonloppuna katsoin elokuvia pienimmän kera ja itseksenikin. Eilen pienin halusi katsoa pitkästä aikaa 'Mars hyökkää'-elokuvan, joka on taattua Tim Burtonia eli varsin mustaa huumoria. Olemme siis pilanneet tuon viimeisenkin mukulan epäsovinnaisilla kasvatustavoillamme, kuten isoveljensäkin. Itse en oikein enää jaksanut katsoa sitä pätkää kaikkien muiden jälkeen, mutta hyvin tuo tuntui itsekseen viihtyvän hassujen marsilaisten seurassa.

Mitähän muuta.. keskimmäinen oli telttaretkellä muiden partiolaisten kanssa pe-la-välisen yön ja kivaa oli ollut. Lämmintäkin ihan. Väärin kasvatettu on sekin. Niinkuin veljensä.

Huomenna samalla keskimmäisellä on valintakoe. Yritän olla pohtimatta, jos se ei pääsekään sinne mihin haluaa yläasteelle. Mahdollisuudet päästä nimittäin ovat hyvinkin pienet, koska asumme väärässä kaupungissa. Miten lohduttaa lasta, joka on viimeiset kolme-neljä vuotta hinkunut tuonne ja nyt viime tipassa on päätetty, ettei painotteiselle luokalle oteta muun kuntalaisia kuin vasta viimeiseksi. En tiedä. No, kunhan päätös tulee joskus.

Nyt menen nukkumaan. Huolehdin tuotakin jo viime yön. Lisäksi aamullinen uima-allaskeikka tuntuu väsyttävän. Loppuun vuosisadan korvamato, joka iski tänä iltana kotiintullessa.