Viikonloppu Dublinissa

 Muistin unohtaneeni kertoa lisää Irlannista eli Dublinin osuudesta. 

Majoituimme entisellä satama-alueella sijaistevassa uudessa hipsterihotellissa, joka oli aika jännä. Ihan mukava sinällään, mutta huone oli niin pieni, että sänky mahtui juuri ja juuri. Huoneen kokoa hiukan korvasi ihana suihku ja hyvä aamiaisravintola. Keskustaan oli noin kilometrin kävelymatka, mikä sujui mukavasti Liffey-joen rantaa tallustellessa. 

Lauantai-aamuna aamiaisen jälkeen minä ja Sari lähdimme kohti Trinity Collegea, jonne olimme etukäteen ostaneet liput kiertokäynnille, Mikko puolestaan meni omia polkujaan. Trinity oli varsin mukava katseltava ja opas oli todella kiva nuori mies (lakiopiskelija) ja kiertueen jälkeen pääsimme Long Roomiin ihastelemaan kirjastoa, joka oli hurmaava. 

 

Trinityn jälkeen Sari lähti omille teilleen ja minä omilleni eli lähdin kohti MoLI-museota, jossa tapasin fandom-ystäväni Sonjan. Sovimme, että katson museon lävitse sillä aikaa, kun hän tutustuu uusimpaan näyttelyyn. Sonja toimii vapaaehtoisena oppaana museossa, eikä ollut vielä ehtinyt tutustua uusimpaan osioon, joten se sopi minulle hyvin. Kävelin rauhassa paikan läpi ja näkemistä ja muuta riitti ja tavoitin Sonjan ylimmästä kerroksesta. Söimme museon puutarhakahvilassa kevyen lounaan ja jatkoimme matkaa eteenpäin. 

MoLIn sisäpiha

Sonja vei minut pieneen 1700-luvulta asti pinnistävään kirjastoon Marsh's libraryyn, joka oli hurmaava. Siellä oli aikoinaan keksitty erittäin tehokas keino aineiston häviämisen ehkäisemiseksi eli asiakas, joka halusi lukea aineistoa paikan päällä, lukittiin ns. häkkiin, josta kirjastonhoitaja päästi pois päivän lopuksi. 

Teimme Sonjan kanssa pienen kävelyn vielä Dublinin vanhemmassa osassa, mm. kaupungintalolla ja sitten hän saatteli minut seuraavaan etappiini. Olin aikonut mennä Irlannin kansalliskirjastoon, mutta se oli remontissa lukuunottamatta Yeats-näyttelyä, jonka kävin sitten vilkaisemassa. Näyttely oli aika pölyinen.. Sonjan suosituksesta menin sitten vastapäiseen Kansallismuseoon katsomaan Kelttien kulta-aarteen ja se olikin hieno.

Koska tässä vaiheessa aloin olla jo aika hyytynyt päätin lähteä kohti hotellia ja tsekata pari kirjakauppaa matkan varrella. En löytänyt kirjakaupoista mitään kiinnostavaa (!) ja hotellissa loikoilin hetken nauttien hiljaisuudesta, sillä keskustassa kaikki paikat olivat täynnä turisteja. 

Illempana lähdimem etsimään ruokapaikkaa. Mikko oli katsonut valmiiksi jonkun pubin, mutta se oli aivan täynnä, sillä ihmiset olivat tulleet seuraamaan jalkapallon ja rugbyn finaaliotteluita. Löysimme hyvän pizzerian vähän matkan päästä ensimmäisestä vaihtoehdosta ja istuimme mukavasti terassilla, jossa oli pöytien alla lämmittimet. Naapuripöydässä istui perhe, noin kuusikymppiset vanhemmat ja aikuiset lapset ja kun perheen isä kuuli, että olemme Suomesta hän kertoi käyneensä työasioissa paljon Suomessa, sillä hän oli tehnyt työuransa paperialalla. Kaiken lisäksi hän oli alunperin Limerickistä kotoisin :) 

Matkalla pizzeriaan olimme ohittaneet Sweny's-nimisen paikan, jossa Sari jäi katsomaan ikkunoita ja herra, joka oli tullut sulkemaan liikettä, pyysi meidät kaikki sisälle. Sweny's olikin Dublinin viimeinen viktorianaikainen apteekki, joka oli säilytetty alkuperäisessä asussaan, mutta toimii nyt James Joyce Heritage-keskuksena. Siellä oli kaikki käännökset Odysseuksesta, myös suomeksi toki, ja herra Murphy tarjosi meille viskit (muille, hän armollisesti nautti minulle kaatamansa lasin) ja esitti meille pienen musiikkikappaleen. Kirjoitimme nimet vieraskirjaan, jossa oli myös Ruotsin kuninkaan nimmari viime kesältä. 

Oscar Wilde, patsas tehty eri kivilajeista

Pizzan jälkeen kävimme vielä hetken istumassa eräässä pubissa matkan varrella ja sitten käppäilimme kohti sänkyjämme. Aamulla teimme vielä pienen kävelyn keskustassa, mutta sitten päätimme mennä ajoissa lentokentälle, mikä olikin järkevä ratkaisu. Kaikki 50 000 jalkapallo- ja rugbyfania olivat myös siellä, joten jono turvatarkastukseen kesti pari tuntia, mutta ehdimme (juuri ja juuri) paluulennolle. 

Homeless Jesus

Famine monument