tiistai 10. marraskuuta 2020

Tervepä teille

 Terve myös meille. Tuntuu, etten ole moneen vuoteen ollut yhtä terve syksyllä. Johtuneeko maskinkäytöstä, kanssaihmisten vähyydestä vai mistä, mutta ihan käy kyllä. Pelkäsin hieman jo etukäteen, että keskimmäisen armeija-aikana sairastamme kotonakin enemmän, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt. Esikoisen armeija-aikana tuntui, että olin koko talven jatkuvassa räkätaudissa. 

Tv:n katsomiskaveri

Esikoinen täytti jo viikko sitten 22 vuotta. En tiedä miten se on mahdollista, kun en itse ole juurikaan vanhempi. Metkaa on se. 

Esikoinen 1pv vanhana

Kävin viime viikolla elokuvissa katsomassa Tovea. Se oli varsin hyvä, vaikka ehkä hiukan liikaa korostettiin sukupuolista vapautta, mutta silti voin lämpimästi suositella. Lopussa oli pätkä oikeasta Tovesta tanssimassa Klovharun kalliolla, ilahdutti moinen ilo. 

Metsää

Kaunista jäkälää

Saalis

Lauantaina olin pari tuntia Sipoonkorvessa hengittämässä metsää ja löysin noin litran verran suppiksia, joista tein makoisan piirakan. 

Saalis uudessa muodossaan

Sunnuntaina meillä juhlittiin sekä esikoista että isäänsä. Nuorempi juhlakalu oli viettänyt tupareita ja mennyt vasta aamuyhdeksältä nukkumaan, mistä syystä oli hiukan väsähtänyt meille tullessaan ja nukahti autoon isänsä kyyditessä hänet kotio. Melkein kuin 20 vuotta sitten siis :)

Mutakakku suklaakastikkeen kera

Tänään on ohjelmassa hammastenkiristystä, kun raudat tiukataan. Siinäpä ne kiihkeimmät kuulumiset täältä. 


Staged by David Tennant and Michael Sheen

 Loppuun vielä kevennys (tai nolous): eräässä teams-koulutuksessa laittelin osallistujien mikrofoneja pois päältä, koska ihmiset ei itse tajua. Siinä napsutellessani onnistuin sattumalta laittamaan myös luennoitsijan mikin kiinni. Hups. Onneksi aika nopeasti huomasivat ja se laitettiin vain yleiseen teamsin sekoilun piikkiin.





6 kommenttia:

  1. Tuosta iän karttumisesta ja ajankulusta; just äsken lenkillä muistelin, kun 7-vuotiaana päivittelin naapurin samanikäiselle likalle, että "aattele, me ollaan eletty jo seittemän vuotta, tuntuu hirmu pitkältä ajalta" ni se alko väittään vastaan, että eikä, HÄN ei oo ainakaan niin kauaa elänyt :D No, ei se taida olla siitä viisastunut, kun ei kuulemma löydä mua facebookista...

    Mutta taas aivan liian hyvän näkösiä herkkuja sulla!

    VastaaPoista
  2. Meillä tullaan huomenna perässä. Esikoinen siis ♥

    VastaaPoista
  3. Meille on riittänyt pientä flunssaa tänä syksynäkin. Kummasti siellä kouluissa kuitenkin kiertää kaikenlaista. Onneksi ei kuitenkaan ole tullut koronatartuntoja ja vaikka siihenkin on mahdollisuus ollut.

    Aika menee niin hujauksessa. Minun pojat ovat kaikki vielä alaikäisiä, mutta tätä vauhtia hekin ovat aikuisia ihan hetkessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajan kulumisen huomaa oikeasti kyllä vasta lapsista. On se kummallista.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)