torstai 7. toukokuuta 2020

Hidas lasku

Totuttelen takaisin työarkeen eli maanantaista lähtien olen mennyt joka päivä kustannuspaikalle, jossa on todella hiljaista. Minun ja kolleegan lisäksi siellä on 2-4 vahtimestaria ja kaksi henkeä toimistossa sekä satunnaisesti muita.

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet kuulumisia vaihdellessa vähän kaikkien kanssa. Se olikin se ainoa asia, jota etätöissä kaipasin eli käytäväpalaverit. Nyt tuntuu välillä, että ehkä pitäisi niitä oikeitakin hommia tehdä, onneksi ei ole varsinaista kiirettä vielä. Katsotaan toukokuun lopussa, onko silloin. Meillä nimittäin tehdään yleisten tilojen uudelleenkalustusta, johon kuuluu myös kirjaston jonkinasteinen facelift ja uusia kalusteita saapuu 25.5. alkaen.

Eilen lähdin töistä jo puoliltapäivin, mies tuli hakemaan ja kurvasimme kotiin Kaupunginpuutarhan kautta. Kävimme hakemassa orvokkeja ja pari pelakuuta astioihin istutettavaksi pihalle ja parvekkeelle. Klo 13 mulla alkoi teamskokous, joten siihen piti olla kotosalla ja koneen ääressä, hyvin ehdimme. Kokouksen jälkeen tein vielä yhden homman työblogiin ja pääsin lopettamaan työt vähän ennen viittä.

Nyt kun mies kuskaa minua töihin, menee työmatkoihin noin vartti. Saa nähdä pitääkö ensi viikolla vaihtaa pyöränselkään tai metroon, sillä oletan liikenteen lisääntyvän kun koulutkin aukeavat. Olisi kyllä syytäkin pyöräillä nuorimmaisen kaikkien köksänläksyjen jälkeen.

Kinkku-juustopiirakka Quiche Lorraine

Rosetti

Siinä olisi parit orvokit

Taasko sä kuvaat mua?

6 kommenttia:

  1. Auuuts, tuo piirakka ... kinkut on piilotettu niin hyvin, että näyttäis mun silmään pelkältä juustopiiraalta ja kuola valuu.

    Sirius saa mut joka kerta hyvälle tuulelle! Taitaa kissoissa olla sellainen taika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kunnolla juustoa ja muitakin täytteitä :D

      Kisulit on <3

      Poista
  2. Ja mie kuolaan rosettia :) enpä muista, milloin sellasta oon saanu syödäkseni, ei taida kuulua rosettirauta kovin monen keittiön varustukseen nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen niitä viimeksi lapsena syönyt, mummini tapasi tehdä joskus 70-luvulla. Rosettirauta meillä on selvinnyt kaikista muutoista yms, se on miehen lapsuudenkodin perintöä. Nykyään niitä kai saa ostettua ihan kokkikaupoista, on yleistymässä taas nämä vanhat herkut :)

      Poista
  3. Että sä menit noi rosetit mainitsemaan, just kun se lääkäri...
    Meiltä nimittäin löytyy rosettirauta ja onkohan siinä kolme erilaista muottia. Ostettu joskus yhdestä vanhan tavaran kaupasta ja on oikeastaan ihan uusi. On vielä alkuperäisessä pakkauksessaankin.
    Unohdan, unohdan, unohdan, unohdan...

    VastaaPoista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)