maanantai 4. marraskuuta 2019

Makeata maanantaita

Tai jotain. Oli kiva viikonloppu, mutta se meni taas turhan nopeasti.

Perjantaina kävin nuorimmaisen arviointikeskustelussa koulussa ja nyt tässä mietin, kuinka ylpeä saa olla. Luokanvalvoja, joka on suomen ope, sanoi toivovansa useampien oppilaidensa olevan suomen kielessä ysiltä päästessään samalla tasolla kuin nuorimmainen on nyt. Samoin kuulemma matikanope (hänen miehensä) on kehunut nuorimmaisen matikantaitoja. Kyllähän äidin sydäntä lämmittää tuo, jotain sentään ehkä osannut tehdä oikeinkin.



Perjantai jatkui mukavasti eli ystäväni tuli meille ja katselimme yhdessä North & South-sarjan. Oli tosi kivaa, meillä oli hyviä herkkuja ja aika kului rattoisasti. Onneksi kyseissä sarjassa on vain neljä noin tunnin mittaista jaksoa, joten saimme sen loppuun ennen miehen kotiutumista.

Lauantaina teimme nuorimmaisen kanssa korvapuusteja, niistä tulikin oikein kauniita ja hyviä. Mietimme lähtöä hautuumaille, mutta emme viitsineet. Lisäksi Honkanummelle olisi ollut tuskaa mennä, koska uusi Outlet-ostari veti tiet tukkoon. Illalla katselimme nuorimmaisen kanssa Preacher-sarjaa, nyt olemme yli puolivälin jo.



Sunnuntaina esikoinen tuli käymään, söimme hyvää lohta ja jälkkäriksi Ellen Svinhufvud-kakkua, joka on esikoisen suosikkikakku. Hän kertoi päässeensä Metropoliaan opiskelemaan ohjelmointia ensi vuoden alusta yhdessä ystävänsä kanssa, molemmat suoraan todistuksella. Hän pitää Yliopiston paikan vielä ja suorittaa niitäkin opintoja lisäksi. Olen todella iloinen, että hän pääsi Metropoliaan.

Keskimmäinen on myös kotona ja on kiva, kun hän tekee välillä ruokaa koko perheelle. Osat vaihtuvat.

Sellaista kuuluu Kattilasta, ihan hyvää siis. Nyt menen jatkamaan sukantekoa sohvalle kissan viereen.
 



8 kommenttia:

  1. Ihanasti kehuttu nuorta!
    Ja arvostan kaikkia kouluja, joissa järjestetään arviointikeskusteluja, ne antavat oppilaalle ja huoltajallekin paljon enemmän tietoa kuin pelkkä todistusnumero.

    Kerran jossain koulun tapahtumassa tuli opettaja minun luo, ja se otti kädestä kiinni ja sanoi: "minun täytyy oikein kädestä pitäen onnitella kun on niin fiksu ja taitava lapsi".
    Minulle tuli vähän kummallinen olo, olisiko pitänyt sanoa, että "kiitos, ihan ite tein"

    Herkullisen näköisiä puusteja, melkein tuoksuvat tänne asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin kyllä tykkään arviointikeskusteluista. Kuulee sieltä toiseltakin puolelta jotain, lapsi kuitenkin viettää suuren osan arjestaan heidän kanssaan koulussa.

      Ymmärrän tuon hyvin, vaikeita tilanteita :)

      Kiitos!

      Poista
  2. Kutooko Siriuskin sukkaa?!?

    Ja ylpeä saat olla, sinä ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirius tarkkailee langan sujuvaa liikkuvuutta :D

      Kiitos <3

      Poista
    2. >Mä testasin eilen ekaa kertaa kutomista meidän sankareiden kanssa ja ainakin rauhallisessa kohdassa (siis heidän päivärytmiään) se jopa onnistui. Jee!

      Poista
    3. Hyvin onnistui mullakin illalla, vaikka kissa oli sylissä. Hän yritti vain hiukan tassulla lankaa pyydystää, mutta väsytti kovasti niin ei jaksanut enempää.

      Poista
  3. Mahtavaa palautetta koulusta ja mahtavan näköisiä korvapuustejakin!

    Minä en yhtään tykkää arviointikeskusteluista yläasteella. Käyn siellä säännöllisesti kuulemassa, että poikani on alisuoriutuja. Istuu huppu päässä tunneilla mykkänä ja tekee kaikessa minimin. Pärjäilee kuitenkin vielä toistaiseksi kokeissa ihan mukavasti. huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. useinhan se opiskelumotivaatio katoaa juuri yläasteella, mikä on harmillista. Hyvä kuitenkin, että kokeet menevät hyvin.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)