Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niittykukka,
joka saa minut hymyilemään.
Siinä sitä Ystävänpäivää. Loppuosa runosta on vähän outo, joten jätän sen lisäämättä. Mutta siis kiva, kun olette siellä ruudun toisella puolella ja joskus livenäkin.
Olen tänään kävellyt jo tähän mennessä noin kuusi kilometriä pelkästään työmatkoja. Lisäksi kävin aamupäivällä ennen töihintuloa yhdessä lankakaupassa Punavuoressa, muutama sata metriä sinnekin tuli edestakaisin.
Kokous oli keskellä päivää ja ihan mukava kokous oli se. Kävimme läpi työsuojelusuunnitelmaa ja siihen liittyviä muita asioita. Kriisiapu esittäytyi, siis tämän meidän Kasvatus- ja koulutusvirastomme oma. En kehdannut kysyä, miten nykyään hoidettaisiin oppilaan kuolema (minun yläasteaikanani meillä oli minuutin hiljaisuus rinnakkaisluokan tytön muistoksi, siinä se). En kehdannut siksi, että saman pöydän ääressä istui rehtori, jonka oppilas kuoli Herttoniemen hyppyrimäen onnettomuudessa. Olen myös aivan hiljaa siitä, mitä itse ajattelen niistä nuorista..
Paluumatkalla hain itselleni evässalaatin naapuritalon ihanasta kahvilasta ja ostin meidän puolikkaalle palan suklaakakkua Ystiksen juhlistamiseksi, hän oli ylen onnellinen siitä :)
Nyt lähden kotiin, nähdään taas!
Meitä vanhempia muistaakseni itketettiin tuolla runolla kun kuopus oli eskarissa ja lähtivät sieltä kouluun ... ;-)
VastaaPoistaJoka tapauksessa hyvää ystävänpäivän iltaa sinne <3
Jännä valinta eskarin lopettajaisrunoksi :O
PoistaMeidän eskarin opettajat kai ajatteli, että nuo vanhemmat (äidit..) poraa ilmankin, pitää keksiä jotain muuta:
PoistaJuhla oli läheisen koulun - siis suurimman osan lapsista - juhlasalissa ja lavalle tuotiin "hevonen". Hevosen selässä istui surkean oloinen cowboy (= yksi eskarilaisista), joka lauloi "Mä oon niin yksin satulassa, mä oon niin yksin satulassa, mä oon niin satulassa, mä oon niin yksin satulassa, mä oon niin yksin - koska mulla ei oo hevosta"
Kaikki kuuntelivat hiirenhiljaa, mitä tuleman pitää, mitä tapahtuu, kauhean surullista kun hän on NIIIIN yksin satulassa...
Laulu on Fröbelin palikoiden laulu.
Kuulostaa suorastaan mykistävältä. Hesus.
PoistaMua on jäänyt vaivaamaan siinä hyppyrimäkiturmassa se että miksi siinä rinteessä yleensäkään oli se vaijeri? Ja miksei siinä vaijerissa ollut mitää heijastimia, kankaita tms, hmmm... .
VastaaPoistaNe pennut on kyllä vastuuttomia ja paikan omistajia/vastuuhlöitä on ihan turha rangaista, en ole niin perehtynyt mutta mitä jollekin kasikymppiselle seuran johtokunnan jäsenelle kuuluu jos teinit hölmöilee? Ja jos siellä poliisit kävi aiemmin niin miksi ne ei häätäneet niitä teinejä pois? Ärsyttää tämä "pakko löytää joku syyllinen kun ei itse ole saatu taottua lapsen kalloon mikä on järkevää ja mikä ei" -jahtaaminen. Kyllä pitää olla kuus-seitentoistasellä vastuu tekemisistään, varsinkin jos ollaan alueella minne ei alunperinkään olisi saanut mennä... .
Niin, varmasti olisi voitu tehdä paljonkin näin jälkikäteen ajateltuna, mutta kyllä ihmettelen ihan kotikasvatustakin. Yleensä kielloille on jokin syy, kuten oli tässäkin. Turha siinä on papparaisia syytellä, kohtuutonta.
PoistaVähän sama homma oli jokusia vuosia sitten kun mopoilija törmäsi vaijeriin sillalla, jossa oli mopoilu kielletty. Vaijerissa elämysmatkailijaa roikottanut yrittäjä muistaakseni sai siitä jotain sanktioita. Suomessa näköjään saa tehdä kaikkee kiellettyä, ja kun sit tulee pipi niin syyllinen löytyykin siitä, joka ei tehnyt mitään kiellettyä ja luotti siihen, ettei muutkaan tee.
PoistaJep, jotenkin tuntuu, että sellainen amerikkalainen mentaliteetti on lisääntymään päin, mikä ei ole todellakaan hyvä asia.
Poista