torstai 11. tammikuuta 2018

Otsikko tähän

Tänään töissä oli jälleen kerran ihan mukava päivä. Tosin jättäessäni oven hetkeksi auki sieltä lappasi väkeä sisälle kyselemään tyhmiä kaikenlaista. Yrittäessämme lähteä töistä puhelin soi jatkuvasti, sekä työpari että minä olimme lähdössä omiin menoihimme hieman ennen neljää ja tämä tietysti oli telepaattisesti tiedossa kaikilla meitä kaipaavilla ihmisillä.

Menin taas sinne hikijoogaan. Ajattelin, että yritän ehkä tehdä joitain jooga-asentoja kotona joskus, koska ne ovat mukavia ja nyt ehkä muistan ja osaan ne vähän paremmin kuin yhden kerran jälkeen. Toinen syy tälle uusintatunnille oli se, että olen siten ensi viikolla alkavassa pilateksessa edes vähän parempikuntoinen. Itse asiassa nyt ei tullut läheskään niin hiki kuin viimeksi. Sitä paitsi jumppakortissa on enää yksi kerta jäljellä ja sen käytän tiistaina.

kuva katjakokko.com-sivuilta


Pääsin jo melkein (no en tod) tähän Harakka-nimiseen asentoon. Ongelma on lähinnä se, etten uskalla nostaa jalkoja irti. Tosin ei mun käsivarret varmaan edes kestäisi tän ruhon painoa, että sikäli. Mutta yritän.

Saa nähdä pääsenkö päivittelemään huomenna, sillä vihdoinkin uusvanha läppäri, jonka mies pelasti työpaikaltaan, on saanut uuden akun. (Sitä odotettiin kuukausi..) Läppäriin kuuluu myös telakka, joka majailee tässä missä nyt kirjoitan ja saan myös uuden näppiksen. Vanhan koneen kovalevy jää pois käytöstä (saan kuulemma edelleen pitää sen jalkatukena) ja entinen ruutu (iso ja litteä) saa myös jäädä paikalleen. Nyt saan läppärin napattua sitten kätevästi esim keittöön. Aamuisin voin silti edelleen käyttää vanhaa tablettiani uutisotsikoiden silmäilyyn aamujugurtin lomassa.

Olen tässä illan mittaan ihmetellyt, miten hurjan negatiivisesti ihmiset suhtautuvat joskus toisiin esim fasessa. Eräs tuttava, joka kärsii synestesiasta, valitteli omassa päivityksessään ääntä, joka syntyy kenkien nastaremmien nastojen osumisesta lattiaan esim kaupassa, kun vanhukset eivät pysty ottamaan niitä pois ihan helpolla. Siihen eräs toinen tuttu (tietämättä synestesiasta!) kommentoi sanomalla, että onpa erikoista valittaa tuollaisesta ja että olisi hyvä laittaa vaikka kuulokkeet päähän sitten JA silloin kolmas henkilö hyökkäsi ihan törkeästi tämän kakkos-kommentoijan kimppuun. 
Well. That escalated quickly.
En ymmärrä, miksi asiaa ei voinut selvittää ihan nätisti. Totta on toki, että ap kommentoija olisi voinut hänkin vähän miettiä sanojaan, mutta hän ei tiennyt päivityksen kirjoittajan ongelmasta.

Tämä on se syy, miksi en oikein enää jaksa roikkua somessa. Paska lentää niin laajalle alalle tuulettimesta, ettei siltä säästy kohta kukaan.

Nyt taisi Nukumatti käydä iskemässä hiekkasäkillä, sillä silmät ei pysy enää auki. Huomenna pitää raahautua työpaikalle vielä kokoukseen, sitten alkaa viikonloppu.

Loppuun hupaisa lyhyt pätkä Taika Waititista Thor-leffan taustamatskuissa. On siellä Jeff Goldblumkin tanssimassa :)



10 kommenttia:

  1. Hä? Siis mä en epäile sua, ja jostain ne tietysti täytyykin tulla, mutta jotenkin olen typeryyksissäni ja naiviudessani (sori jos kirjoitin väärin) ajatellut, että "ne on ne muut", joiden jutut päätyy sinne Feissarimokat -sivulle, mutta toihan on ihan selvää sinne kuuluvaa kamaa.
    Miten ihmiset, nk. ystävät tai edes kaverit, tutut, käyttäytyy tolla tavalla? Oletan kuitenkin kyseessä olevan aikusten ihmisten. Jos en tietäis, että osa ihmisistä ON nykyään melkoisia... niin voisin olla järkyttynyt.
    Kai mä sitt elän pumpulissa.

    VastaaPoista
  2. Puskissa harakoituu, huuu... Sain syntlahjaksi uuden näppiksen ja hiirun, molemmat hännättömiä, ou jee!!!
    Ei tule enää kävelyvahinkoja missä jalat tempaa vermeet latialle ja/tai johdot koneesta.
    Kommenttikenttäsodat alkaa tympiä juu, vaikkei osallistuisikaan. Olen pitänyt tätä chattailya silleen parempana et ehtii miettiä ennen kuin sanoo jotain vaan sormet on yhtä hölöt kuin suu, aina lipsahtelee sammakoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yleensä painan entteriä ennenkuin ehdin tarkistaa kirjoitusvirheet..

      Poista
  3. Kauheeta kattoo tuota harakkaa, nään sen lentämässä pää edellä kallioon! Mun ranteet ei kestäis tuollaista, ne on jo kissassa kovilla. Usein pidänkin kädet nyrkissä jos niihin pitää nojata, mutta tossa se ei onnistuis...

    On se vaikeaa tosiaan kommentoida ihmisten asioita, jos ei tiedä mitä niiden takana on. Tulee typeriä ja noloja tilanteita. Misofoniset tyttäreni kärsivät kanssa äänistä, jopa tietynlaisen paperin kahinasta kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se pää edellä kaatuminen siinä eniten muakin häiritsee :)

      Niin on, siksi mä usein yritän lukea aiempia juttuja, jos en tiedä mistä on kyse.

      Poista
  4. Mä niin nään sut sieluni silmillä harakassa ... ehkä ;-D

    VastaaPoista
  5. Voi Harakka! :-D
    Mä en varmasti myöskään uskaltaisi nostaa jalkojani. Mulle on aina ollut tietyt asennot, joissa koen, että olisi mahdollisuus tippua kasvoilleni, tosi vaikeita. Joogasta mulla ei ole niinkään kokemusta, mutta nuorena harrastin telinevoimistelua ja siinä niitä liikkeitä välillä oli. Joskus tarvittiin pitkää ja kovaa psyykkausta valmentajan taholta, että uskalsin mitenkään edes yrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se kasvoille kaatuminen just. Edelleen näen painajaisia siitä suunnilleen ainoasta 'Sex and the city'n jaksosta, jossa Bossin tyttöystävä kaatui naamalleen portaissa :(

      Telinevoimistelu on musta aina ollut hurjan vaativa laji.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)