Nimittäin Raaseporissa aamulla tapahtunut junan ja miehistönkuljetusvehkeen ruttaus säikäytti hyvän kerran. Ihan siksi, että ensimmäisissä uutisissa kerrottiin onnettomuuspaikan varusmiesten olevan Uudenmaan pataljoonasta eikä prikaatista, jolloin esikoinen olisi ollut siellä. Piti ihan tarkistaa asia mieheltä, mutta siis toimittajat olivat taas toimittaneet. Myös ajoneuvon suhteen oli pitkään epätietoisuus, itsekin ihmettelin ensimmäisiä uutisia siitä, että pnassarivaunu jäisi junan yliajamaksi. Eiköhän asia menisi toisinpäin kuitenkin.
Joka tapauksessa surullinen asia, olen koko päivän ajatellut niiden kolmen menehtyneen varusmiehen äitejä.
 |
| Ensilumi Kalliossa |
Sitten toisiin asioihin. Lähetin alkuviikosta parikin neulepakettia sekä koti-että ulkomaille. Kahdet vauvan villasukat, Suomi100-mallistoa, toiset Lontooseen ja toiset Jyväskylään. Lähialueille lähti myös polvenlämmittimet eräälle tutulle miehelle, joka pyöräilee talvellakin ja ystävälleni Pulmulle kämmekkäät, joiden arvelin ilmeisen oikein mahtuvan kipsikäden yli. Alla kuvia.
 |
| Suomi 100-sukat, sama kuin alla |
 |
| Polvenlämmittimet, merinoa ja silkkiä koska kutiava henkilö kyseessä |
 |
| Kämmekkäät Pulmulle, ohje kirjasta 'Little luxury knits' |
Huh, mahtoi Puskissaa säväyttää! Olivat intissä kehoittaneet varusmiehiä soittamaan kotiinsa hetimiten, hyvin toimittu, moni ihminen ollut hetken sydän syrjällään. surullista.
VastaaPoistaPolvenlämmittimet olisi kyllä hyvät.. .
Juu, vähän kyllä oli halju päivä.
PoistaLämmittimiä tarvitaan aina :)
Mäkin ajattelin sua - ja esikoisen kavereita, mutta onneks, onneks ei osunut kohdalle. Ajattelin toki niitäkin vanhempia joiden kohdalle osui, sen mitä kykenin... itku tuli.
VastaaPoistaNäinpä :/
Poista