Vein jokin aika sitten, ehkä toukokuun alussa, äidin juorun ulos siinä toivossa, että se paleltuisi tai muuten kokisi kohtalonsa. Toistaiseksi se voi erittäin hyvin. Se on selviytynyt kaikesta raekuuroista vedenpaisumukseen ja helteeseen. Millekään elikolle se ei kelpaa syötäväksi eikä se ilmeisesti aio kuolla kovin pian.
Olen pääsemättömissä siitä.
Mie heitin juorut pois, kun ne vaan teki siihen varren kärkiosaan lehtiä ja vanhat kuihtui pois, että oli vaan muhkuraisia varsia enimmäkseen. Oli vuosikausia mummoltakin saatua juorua, jonka aina uudestaan pistokkaasta istutin, kun meni rumaksi. En sitten kestänyt sitä roskia(=kuivuneita lehtiä)varisevaa pölynkerääjää enää. Sama pitäs tehdä tässä kämpässä useammallekin eri asialle.
VastaaPoistaMä luulen, että heitän tuon jossain vaiheessa (syksyllä). Se on niin rumakin.
PoistaJuorut on sellasia, niistä on pääsemättömissä ;-)
VastaaPoistaNiin kai :D
PoistaVarsinkin pienillä paikkakunnilla ;-)
PoistaSen voin kyllä uskoa :)
PoistaXD
Poista