Juhlan jälkeen

On aikalailla vetämätön olo, kun on viimeisen viikon huhkinut. Tänään olenkin lähinnä koomannut koneen ääressä päänsärkyisenä.

Eilen olikin varsin rattoisa päivä. Aamu alkoi suht varhain, sillä en saanut nukuttua pitemmälle kuin puoli seitsemään ja silloin nousin ylös ja olinkin valmis meikkausta myöten siinä vaiheessa, kun mies nousi seitsemältä.

Nuorin lähti polkemaan omalle koululleen yhdeksäksi ja me menimme keskimmäisen kanssa yläasteen päättäjäisiin. Ihmettelimme juhlan jälkeen, missä keskimmäinen on mutta hän oli huomannut todistuksessa yhden numeron heiton ja kävi selvittämässä asiaa. Enkunope oli epähuomiossa merkinnyt 9 kun piti olla 10. Uusi todistus ilmestyy alkavalla viikolla meille ja on entistä todennäköisempää, että keskimmäinen pääsee haluamaansa lukioon.
 

Keskimmäinen

Myös pienimmän todistus oli hyvä ja aika paljon parantunutkin viimevuodesta. Mielestäni osittain siitä syystä, että eräs kaveri muutti pois eikä enää houkuttele poikia tollontöihin.

Pienimmän saama sanallinen arviointi. Kuulemma voivat olla aika negatiivisiakin, kuten netistä luin.

Ehdimme miehen kanssa poiketa kotona, ylioppilas oli jo lähtenyt menemään omia aikojaan, hänen kun piti olla aikaisemmin paikalla kuin meidän. Vaille klo 11 olimme jo Mäkelänrinteen urheilukeskuksessa kuuntelemassa kuoron viimeisiä äänitestejä ja puoli 12 alkoi tapahtua.

Ennätysmäärä lakitettavia Hellun lukiosta valmistui tänä keväänä, 222 oppilasta. Yksi heistä oli aloittanut lukion 2015 eli suoritti lukion kahdessa vuodessa. Huomasin parikin tuttua yleisössä ja oli kiva katsella iloisia nuoria lavalla. Juhla loppui puoli kahdelta ja sitten olikin jo kiire taas kotiinpäin.

Onneksi kotiväki eli nuoremmat olivat jo paistaneet pullat, kuten ohjeistettiin ja keskimmäinen aloitti kahvinkeiton, joten saimme hyvän varaslähdön.

Herra Ylioppilas kotipihalla miehen kuvaamana

Kaikki oli melkein valmista, kun ensimmäiset vieraat eli naapurimme saapuivat. Naapurinsetä on toiminut Eduskunnan päävahtimestarina ja oli luvannut ottaa kaikki kuvat ylioppilaasta sekä meistä oikein perhepotretin.

Kuvausta aloitellessamme saapui paikalle siskoni sekä hänen kyydissään setämme ja tämän vaimo. Onneksi oli sen verran mukava ilma, että he saattoivat katsella hetken meidän pihaa ja olin jälleen kerran tyytyväinen viileästä keväästä ja tulppaanien kestävyydestä :P

No, siitä sitten juhlat käynnistyivät ja oli todellakin oikein mukavaa. Ehdin vaihtaa muutaman sanan ihmistenkin kanssa ja iso kahvitermari tuli tarpeeseen. Aika moni vieras kyseli aiommeko hankkia vielä kissan ja sanoin, että eiköhän syksymmällä. Naapurit lupasivat jo hoitaakin sitä ja naapurinsetä ehdotti kissalle nimeksi Orvokki Koistinen, mikä onkin ihan hyvä kissannimi :)

Eräs perheystävämme kysyi, mistä tilasin kakun ja oli hyvin yllättynyt, kun sanoin 'Susannan leipomosta'. Mies teki taas voileipäkakun, jota on kyselty :P

Olin iloinen siitä, että tosiaan setämme tuli Riihimäeltä (hän on jo 80-vuotias ja lonkkaleikattu äskettäin) ja vanhin veljeni vaimonsa kanssa saapui Ähtäristä asti. Lisäksi miehen setä tuli ja hänen mukanaan yllättäen tuli myös miehen runoilijatäti , jota näemme hyvin harvoin. Runoilijatäti antoi ylioppilaalle lahjaksi edesmenneen miehensä Bertolt Brecht-tutkielman ja kertoi kirjoittaneensa onnittelurunon, josta oli tullut 12 sivua pitkä eikä hän kehdannut tuoda sitä mukanaan :)

Illempana ensin lähti keskimmäinen ystäviensä lakkiaisiin ja sitten ylioppilas itse ystäviensä kanssa Tavastialle. Esikoisen toinen kummitäti jäi vielä hetkeksi juttelemaan, hänenkin pieni poikansa (=kummipoikani) aloittaa eskarin eli elämä muuttuu heilläkin taas.

Ruusut tuoksuivat aamulla keittössä

Jos vain aivot toimisivat huomenna paremmin, voin kertoa Postin edesottamuksista tiellämme postilaatikoiden siirrosta. Totuus on tarua ihmeellisempi.