On iltoja pidellyt

Talo tuoksuu (keskimmäisen mielestä haisee) kaalille, tein elämäni ensimmäistä kertaa kaalilaatikkoa. Sen maistelu saa nyt jäädä huomiseen, sillä otin sen vasta uunista enkä aio nyt ruveta enää syömään. Tuoksu on kyllä herkullinen.

Eilen oli pitkähkö kotimatka. Lähdin töistä neljän maissa työ-ystävän kanssa samaa matkaa, ajattelin käydä keskustassa ja sitten mennä kotiin. Päästyämme ratikkaan puhelin soi, pienin ilmoitti että matkakortti oli unohtunut kotiin (oli matkalla jousiammuntaan). Sanoin, että menee nyt pummilla ja tulen vastaan hallille kuudeksi. Vietin sitten ihan rauhassa aikaa kangaskaupassa ja kerrankin lähdin sieltä jopa ilman mitään. Olin hyvissä ajoin pienintä vastassa ja odottelin sitten, onneksi on aina kirja mukana.

Tänään oli viimeinen pilates tälle talvelle. Aion ilmoittautua ensi syksynä samalle kurssille, opettaja on juuri sellainen jota olen etsinyt pitkään. Kuulemma loppukesällä olisi jo elokuussa muutaman tunnin kurssi, ehkä harkitsen sitäkin.

Nyt on pakko kellahtaa petiin. Tällä viikolla jalkoja on särkenyt urakalla, samoin selkää. Työ-ystävä ehdotti lääkäriä, mutta sanoin että ensimmäiseksi lääkäri sanoo, että pitää laihduttaa. Osaan sen verran päätellä itsekin. Hiukan epäilen lonkankoukistaja-lihaksen jumittavan, ehkä se ärtyi viime viikon pyöräilystä. Pitänee kuntoilla kotonakin :P

Huomenna on töissä kolmen henkilön eläkekahvit. Menen, jotta saan plussatunteja ja voin sitten käyttää ne parin viikon päästä siivouslomaan. Jei.